Pahoittelen, jos viestissäni on paljon epäselviä kohtia, mutta haluaisin kertoa oman, tai itse asiassa ystäväni tarinan anonyymisesti. Eikä tämä viesti ole sitten mikään provo.
Ystäväni on jotain parikymppinen ja asuu yhä äitinsä luona. Äiti tutustuu nykyiseen mieheen, eikä ystäväni välttämättä hyväksy heidän suhteensa, koska hänen mukaan äidin miesystävä on (liian) komea/hyvännäköinen ja hän ainoastaan pystyisi hyväksymään sellaisia miehiä, jotka eivät ole hyvännäköisiä muttei rumaakaan ja hänen mielialansa pysyisisi tasapainoisena. Mutta mielestäni tämä tilanne kuulostaa jotenkin epärehelliseltä itseään kohtaan. Ystäväni pitäisi miettiä äitinsä kanssa, haluaako hän yhä asua äitinsä kanssa vai ei. Sen takia, koska hänellä ei koskaan ollut suhteita miesten kanssaan.
En puutu ihmisten elämää, mutta olen vain huolissaan tästä kyseisestä tilanteesta. Onko kohtalontovereita? Asiallisia vastauksia, kiitos!
Ystäväni on jotain parikymppinen ja asuu yhä äitinsä luona. Äiti tutustuu nykyiseen mieheen, eikä ystäväni välttämättä hyväksy heidän suhteensa, koska hänen mukaan äidin miesystävä on (liian) komea/hyvännäköinen ja hän ainoastaan pystyisi hyväksymään sellaisia miehiä, jotka eivät ole hyvännäköisiä muttei rumaakaan ja hänen mielialansa pysyisisi tasapainoisena. Mutta mielestäni tämä tilanne kuulostaa jotenkin epärehelliseltä itseään kohtaan. Ystäväni pitäisi miettiä äitinsä kanssa, haluaako hän yhä asua äitinsä kanssa vai ei. Sen takia, koska hänellä ei koskaan ollut suhteita miesten kanssaan.
En puutu ihmisten elämää, mutta olen vain huolissaan tästä kyseisestä tilanteesta. Onko kohtalontovereita? Asiallisia vastauksia, kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.