tahtois ihastuu, lämpee, rakastuu

Mullekin kelpaisi läheisyys ennen kaikkia. Toisinaan kaipaan intohimoa. Nytkin haluaisi jotain säpinää vierelleen. Estoisena jäänee haaveeksi kumpikin.

olkoon sitten ikävä kirjoitti:

Mullekin kelpaisi läheisyys ennen kaikkia. Toisinaan kaipaan intohimoa. Nytkin haluaisi jotain säpinää vierelleen. Estoisena jäänee haaveeksi kumpikin.

Jos se toinen kaipaakin noita samoja asioita? Haluaa samaa? On myös estoinen? Ehkä jopa epätietoinen tai jo luovuttamassa?

puolin ja toisin?

Kärsin siitä etten ole varattu, kuten myös ujoudesta ja uskalluksen puutteesta. En pysty tekemään aloitteita. Psyyke on murjottu sellaiseksi, etten koe pystyväni tarjoamaan kenellekään mitään, tai sitä mitä on annettavana ei kyetä vastaanottamaan.

Minun on turha pyytää keneltäkään mitään, koska en jaksa selittää kenellekään miksi olen sellainen kuin olen tai miksi ajattelen siten kuin ajattelen. Taviksella ei ole samoja elämänkokemuksia ja kasvanutta ymmärrystä, eikä omaa ymmärrystäni kukaan jaksa kuunnella. Eikä tarvitsekaan. Kaikilla on oma maailmansa.

Pelkkää seksiäkään en pysty vonkaamaan, se olisi vastoin moraaliperiaatteita ja opittuja käytösnormeja. Haluja on kyllä. Tämä on pitkittynyt kärsimyksen syndrooma kiltteyden ja ujouden vaatteissa. Antamaan pystyisin paljon, jos pyydettäisiin, mutta pyytämään en pysty. Tuntuu, että kaikki ihmiset ovat ymmärtämättömiä typeriksiä, itsekkäitä hölmöjä, omaneduntavoittelijoita. En pysty luottamaan ihmisiin; enkä pysty tekemään aloitteita, koska en voi luottaa.

ap kirjoitti:

Kärsin siitä etten ole varattu, kuten myös ujoudesta ja uskalluksen puutteesta. En pysty tekemään aloitteita. Psyyke on murjottu sellaiseksi, etten koe pystyväni tarjoamaan kenellekään mitään, tai sitä mitä on annettavana ei kyetä vastaanottamaan.

Minun on turha pyytää keneltäkään mitään, koska en jaksa selittää kenellekään miksi olen sellainen kuin olen tai miksi ajattelen siten kuin ajattelen. Taviksella ei ole samoja elämänkokemuksia ja kasvanutta ymmärrystä, eikä omaa ymmärrystäni kukaan jaksa kuunnella. Eikä tarvitsekaan. Kaikilla on oma maailmansa.

Pelkkää seksiäkään en pysty vonkaamaan, se olisi vastoin moraaliperiaatteita ja opittuja käytösnormeja. Haluja on kyllä. Tämä on pitkittynyt kärsimyksen syndrooma kiltteyden ja ujouden vaatteissa. Antamaan pystyisin paljon, jos pyydettäisiin, mutta pyytämään en pysty. Tuntuu, että kaikki ihmiset ovat ymmärtämättömiä typeriksiä, itsekkäitä hölmöjä, omaneduntavoittelijoita. En pysty luottamaan ihmisiin; enkä pysty tekemään aloitteita, koska en voi luottaa.

että joku jossain ymmärtäisi suakin. Mutta täytyy varmaan yrittää antaa itsestään myös jotain silloin. Ihmisiin luottaminen on tosiaan vaikeaa, tiedän kokemuksesta...

ap kirjoitti:

Kärsin siitä etten ole varattu, kuten myös ujoudesta ja uskalluksen puutteesta. En pysty tekemään aloitteita. Psyyke on murjottu sellaiseksi, etten koe pystyväni tarjoamaan kenellekään mitään, tai sitä mitä on annettavana ei kyetä vastaanottamaan.

Minun on turha pyytää keneltäkään mitään, koska en jaksa selittää kenellekään miksi olen sellainen kuin olen tai miksi ajattelen siten kuin ajattelen. Taviksella ei ole samoja elämänkokemuksia ja kasvanutta ymmärrystä, eikä omaa ymmärrystäni kukaan jaksa kuunnella. Eikä tarvitsekaan. Kaikilla on oma maailmansa.

Pelkkää seksiäkään en pysty vonkaamaan, se olisi vastoin moraaliperiaatteita ja opittuja käytösnormeja. Haluja on kyllä. Tämä on pitkittynyt kärsimyksen syndrooma kiltteyden ja ujouden vaatteissa. Antamaan pystyisin paljon, jos pyydettäisiin, mutta pyytämään en pysty. Tuntuu, että kaikki ihmiset ovat ymmärtämättömiä typeriksiä, itsekkäitä hölmöjä, omaneduntavoittelijoita. En pysty luottamaan ihmisiin; enkä pysty tekemään aloitteita, koska en voi luottaa.

Hyvin kirjoitit. Mut älä kärsi siitä ettet ole varattu. Vaik varmaan joskus tuntuukin, et kaikilla muilla on joku, paitsi itsellä. Näin mäkin (n) aina välillä ajattelen.
Mut sille oikealle sä kelpaat just sellaisena kuin sä olet, ei sun tarvii tarjota mitään erityistä eikä sun tarvii selittää kellekään miks oot sellainen kuin oot ja miks ajattelet niinku ajattelet. Jokainen on arvokas just sellaisena kuin on.
Ja se oikea hyväksyy sut just sellaisena kuin sä olet, ilman mitään erityisvaatimuksia tai selittelyjä.
Luottamuksesta on vähän paha sanoa mitään, ite oon luottanut ihmisiin vähän turhankin helposti, koska pyrin uskomaan ihmisistä hyvää. Kuraa niskaan on kyl tullut, mut ei pidä luovuttaa. Kaikki ei kuitenkaan oo itsekkäitä hölmöjä.
Tsemppiä sulle!