Hei!
Olen aikuinen nainen elämässä paljon kokenut, perhettäkin on kaksi lasta eronnut kauan sitten.
Olen valtavan hullaantunut kaurismieheen, hiljaiseen, pidättyväiseen ja toisaikaiseen.
Hän saa minut riehaantumaan ilosta katseellaan ja kosketuksellaan, suudelmansa on kauneinta mitä olen koskaan kokenut.
Mutta sitten seuraavalla viikolla hän on kuin kylmää jäätä, torjuu, pakeneekin, ei edes katso silmiini.
Ja kun hänellä on paha mieli ja paha olo, minunkin mieleni valtaa suuri suru.
Myös kiukunpuuskat mustasukkaisuus kuuluvat kuvioon ja sarkastiset huomautukset lentelevät, no nekin kestän oikein hyvin.
Ja sitten taas lämmin ja ihastuttava, vaan kun ei suostu puhumaan, no humalassa hieman.
Hän on todella mukava ja huumorintajuinen, meidän huumorintajumme osuu kyllä ihan kohdakkain, muutenkin me tunnumme ymmärtävän toisiamme monissa asioissa sanattomasti.
Olen pyytänyt että hän sanoisi minulle; mene!
Kun hän ei enää tahdo tavata minua, mutta ei hän ei sano.
Joskus tuntuu ettei hän välitä minusta sitten seuraavassa hetkessä olen aivan varma että välittää.
Hän on kokenut todella raskaan eron (onko muunlaisia) vuosi sitten (eikä tilanne ole vakautunut)ja olettaisin tuon ailahtelevaisuuden johtuvan siitä, ei uskalla luottaa, haluaa torjua rakkauden ja hellyyden vaikka tiedän että hänkin välittää.
Kyseessä ei ole siis mikään hetken hurmio vaan pitkällinen kahden aikuisen välinen "taistelu", toki minä jaksan odottaa, ei siitä ole kysymys.
Toivoisin fiksuja kannanottoja siitä toimivatko kaurismiehet noin, eli naiset joilla on kokemuksia kaurismiehistä ja kaurismiehet pliis kommentoikaa.
Minä uskon että meidät on tarkoitettu toisillemme, mutta paraneeko miehen sydän koskaan niin että hän kestää ottaa vastaan sen rakkauden määrän joka minulla häntä varten on...toivon niin.
Olen aikuinen nainen elämässä paljon kokenut, perhettäkin on kaksi lasta eronnut kauan sitten.
Olen valtavan hullaantunut kaurismieheen, hiljaiseen, pidättyväiseen ja toisaikaiseen.
Hän saa minut riehaantumaan ilosta katseellaan ja kosketuksellaan, suudelmansa on kauneinta mitä olen koskaan kokenut.
Mutta sitten seuraavalla viikolla hän on kuin kylmää jäätä, torjuu, pakeneekin, ei edes katso silmiini.
Ja kun hänellä on paha mieli ja paha olo, minunkin mieleni valtaa suuri suru.
Myös kiukunpuuskat mustasukkaisuus kuuluvat kuvioon ja sarkastiset huomautukset lentelevät, no nekin kestän oikein hyvin.
Ja sitten taas lämmin ja ihastuttava, vaan kun ei suostu puhumaan, no humalassa hieman.
Hän on todella mukava ja huumorintajuinen, meidän huumorintajumme osuu kyllä ihan kohdakkain, muutenkin me tunnumme ymmärtävän toisiamme monissa asioissa sanattomasti.
Olen pyytänyt että hän sanoisi minulle; mene!
Kun hän ei enää tahdo tavata minua, mutta ei hän ei sano.
Joskus tuntuu ettei hän välitä minusta sitten seuraavassa hetkessä olen aivan varma että välittää.
Hän on kokenut todella raskaan eron (onko muunlaisia) vuosi sitten (eikä tilanne ole vakautunut)ja olettaisin tuon ailahtelevaisuuden johtuvan siitä, ei uskalla luottaa, haluaa torjua rakkauden ja hellyyden vaikka tiedän että hänkin välittää.
Kyseessä ei ole siis mikään hetken hurmio vaan pitkällinen kahden aikuisen välinen "taistelu", toki minä jaksan odottaa, ei siitä ole kysymys.
Toivoisin fiksuja kannanottoja siitä toimivatko kaurismiehet noin, eli naiset joilla on kokemuksia kaurismiehistä ja kaurismiehet pliis kommentoikaa.
Minä uskon että meidät on tarkoitettu toisillemme, mutta paraneeko miehen sydän koskaan niin että hän kestää ottaa vastaan sen rakkauden määrän joka minulla häntä varten on...toivon niin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunteet eivät ole mieskauriiden alaa...Jos vain jaksat,niin odota että voisitte keskustella tulevaisuudestanne....jota toivottavasti on....
-malecapricorn-
Niin tunteilu ei kuulu järkevän kaurismiehen luonteelle ominaisiin piirteisiin, ja siinä piileekin yksi salaisuus siihen miksi hän on niin rakas minulle.
Kaipaan tuota vakavaa miestä vaikka tiedän että tarvitsen aikaa ja kärsivällisyyttä.
Sydäntäni lämmitti vastauksesi, nimittäin
se olisi aivan yhtä hyvin olla "hänen" kirjoittamansa... ;)
luin sinun kirjoituksesi cher,aivan kuin otteita minun elämästäni.
Seurustelen kauris miehen kanssa joka on myös eronnut yli vuosi sitten.
Rakastan tätä ihmistä koko sydämmestäni, vaikka koskaan elämäni aikana en ole vaikeampaa persoonaa tavannut,mutta tavallaan tämä suhde on haastava,koska koskaan ei tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu ja mistä suunnasta tuuli puhaltaa kauris miehelläni.Täysi arvoitus koko ihminen.