kaipaan sua vähän, tai jotain sellaista.. enemmänkin kai... Ei kai pitäisi..
Antti,
49
310
Vastaukset
- Antti
Samoin kaipaan erästä tiettyä enemmänkin..Ei pitäisikään mutta minkäs ihiminen itselleen mahtaa..
- Anttia kaipaava
Vaaleata vai tummaa, ja mistä päin? Tunnisteita hänestä? Täällä kaipaa aika moni Anttia...
- Antti
Oulun alueelta jos tuleva kuntaliitos lasketaan mukaan.. Minä kaipailen vähän siihen vaalean ja tumman väliin olevaa, en kyllä varmaksi sano väristä kun en ole muutamiin päiviin nähnyt häntä, mutta yksi maailman kauneimmista minun silmissäni kumminkin ;) .. Kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi sen oman Anttinne kanssa asia, me ollaan mukavia ihmisiä eikä suututa jos joku jututtaa..
- siinäpä se,
oman antin kanssa juttelisinkin, mutta tämä on toisen oma
- Antti minäkin
Ei se sekään oletus ole välttämättä tiedon väärti. Oletko varma ettei hänellä ole samanlaisia ajatuksia juuri sinua kohtaan, odottaa vain yhteydenottoasi kenties aivan mieli maassa yksinäisyydestään johtuen, on niinkin tapahtunut..
Suosittelisin että otat kuitenkin yhteyttä häneen, voin nimittäin sanoa kokemuksesta että se menee vain vaikeammaksi ajan kuluessa, ja päivä päivältä kaduttaa enemmän jos jätät väliin..
Rohkeasti laitat vaikka facebookin kautta viestiä, tai pyydät vaan ihan viattomasti kahville tai lenkille seuraksi, kerran se vaan kirpasee jos hän kieltäytyy kunniasta, etkä itsekään jää katumapäälle. Kyllä aikuiset ihmiset kuitenkin on sen verran järkeviä ettei ala pilkkkaa tekemään tuollaisesta asiasta, niinkuin vaikkapa teinit tekevät.
Voi kun minuakin joku joskus pyytäisi lenkkiseuraksi tai haluaisi edes sanasen joskus vaihtaa kanssani..- Anttia kaipaava
Itse olen kyllä pyytänyt kahville erästä Anttia, kieltäytyi tungettelemasta... (olen siis nykyisin vapaa tekemään mitä haluan). Jotain viestejäkin laiteltiin sen jälkeen, viimeiseen viestiin sitten kesällä en edes saanut minkäänlaista viestiä. En tiedä miksi, se ei voinut mitenkään loukata häntä. Pysyn siis poissa, vastaamattomuus on aika varma viesti siitä, ettei halua yhteydenpitoa. Ei se tunne siis miksikään muutu, ikävä on silti.
- toisinaan ja aina
Niin, aikaa on kulunut niin paljon, että on jo mennyt vähän vaikeaksi. Olen elätellyt toivoa, että se tuntuisi ajan kanssa helpommalta, mutta niin ei kai käy. Alkaa vaan tuntua, että ei toinen edes muista ja sitten luopuu itsekin helpommin ajatuksesta eikä uskalla.
Mulla ei ole sellaista "en tee mitään, tehkööt muut"-asennetta, mutta tässä asiassa multa puuttuu rohkeutta aika paljon. Ei sellaisen nyt niin suuri asia pitäisi olla että kysyisi voisiko nähdä, mutta siltä se joskus tuntuu. Tuntuu haavoittuvaiselta. Ei haluaisi olla mikään hetken viestipiriste ilman mitään muuta tarkoitusta. Ei ehkä oikeasti usko, että toinen suostuisi. Kun on ne oletukset. Ne hemmetin oletukset, jotka pyörii päässä ja joiden yli (molempien?) on niin vaikea nähdä.
Ja miten sen, että "Kaikki on ihan p*skaa ilman sua" sanoo, niin että se ei kuulosta väärältä tai epätoivoiselta, vaan siltä kuristavalta tunteelta mikä se on. Kun sen toinen tietää jo yhteydenotosta, että mun ei tule mistään mitään kun ei ole elämässä sitä ihmistä, jonka haluaisin olevan. Että kaikki muu on hanurista, vaikka yrittäisi kuinka. Se, että ottaisi yhteyttä kaiken jälkeen, tuntuu siltä kuin suoraan sillä yhteydenotolla jo sanoisi, että "Kukaan ei korvaa sua ja mun elämä ei tunnu hyvältä näin." Niin haavoittuvaiselta tuntuu, vaikka pinnalla sanoisi kepeästi ja viattomasti kysyisi...
- Antti
Eihän sen tunteen kuulukaan muuttua, minkä sitä ihminen sydämelleen mahtaa, mutta ajattelepa jos olisit jättänyt mahdollisuuden käyttämättä niin millaista katumusta se saattaisi aiheuttaa.. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät elämäsi rakkauden vielä jonain päivänä :)
- Antti
Toisinaan ja aina: usko tai älä, mutta tiedän tunteen, juuri sen kaiken ahdistuksen ja tuskan mikä seuraa kun erehtyy miettimään asiaa edes sekunniksi.. Se satuttaa ja kovasti kun yrittää miettiäkään asiaa. Minäkin muuten sosiaalisena ihmisenä jäädyn aivan totaalisesti hänen edessään, en saa sanaa suustani enkä mitään muuta aikaiseksi sydämentykytyksiä lukuunottamatta, monet kerrat olen päättänyt ennakkoon pyytäväni häntä kahville Tms. ihan mihin vaan jotta saisin edes pienen hetken varastaa hänen aikaansa ja olla hänen seurassaan, silti aina sama lopputulos, jonka olen aiheuttanut itse aikanani jättämällä puhumatta hänen kanssaan.
- toisinaan ja aina
Jos halusit luoda muhun tuolla viestillä rohkeutta, niin onnistuit siinä. Vaikka sitä tuntuu vielä puuttuvan ihan liikaa ja kaikki viestintäkeinot huonoilta.
Tai ehkä se ei ole rohkeutta, mutta katumuksen tunne nousee noita sun sanoja miettiessä ihan sietämättömäksi, jos edes yritän ajatella, että en uskalla. En oikeasti tiedä tulenko uskaltamaan, mutta ainakin ajatus siitä, että en uskaltaisi tuntuu ihan hirveältä. Ehkä se vaakakuppi kallistuu vielä, että kumpi tuntuisi hirveämmältä. Ainakin nyt se, että ei uskaltaisi ja menettäisi pelkojen takia sen, jota eniten tässä elämässä tarvitsee, tuntuu kaikista hirveimmältä. Mutta sitten taas varmasti menettää uskoa siihen, että toinen vielä välittäisi ja vaakakupit kallistuu toiseen suuntaan.
En uskalla edes toivoa, että olisit juuri se Antti, niin heikoissa kantamissa oma usko on, mutta sun sanat tuntui siltä, että ne jopa sattui, koska ne kosketti juuri sellaista kohtaa missä on kaikki se, mikä voisi taistella pelkoja vastaan.
Tuntui hyvältä, kun käytit aikaasi kertoaksesi nuo asiat mulle. Kiitos, ehkä se johti mun sisällä jo pieneen muutokseen. - Antti
toisinaan ja aina kirjoitti:
Jos halusit luoda muhun tuolla viestillä rohkeutta, niin onnistuit siinä. Vaikka sitä tuntuu vielä puuttuvan ihan liikaa ja kaikki viestintäkeinot huonoilta.
Tai ehkä se ei ole rohkeutta, mutta katumuksen tunne nousee noita sun sanoja miettiessä ihan sietämättömäksi, jos edes yritän ajatella, että en uskalla. En oikeasti tiedä tulenko uskaltamaan, mutta ainakin ajatus siitä, että en uskaltaisi tuntuu ihan hirveältä. Ehkä se vaakakuppi kallistuu vielä, että kumpi tuntuisi hirveämmältä. Ainakin nyt se, että ei uskaltaisi ja menettäisi pelkojen takia sen, jota eniten tässä elämässä tarvitsee, tuntuu kaikista hirveimmältä. Mutta sitten taas varmasti menettää uskoa siihen, että toinen vielä välittäisi ja vaakakupit kallistuu toiseen suuntaan.
En uskalla edes toivoa, että olisit juuri se Antti, niin heikoissa kantamissa oma usko on, mutta sun sanat tuntui siltä, että ne jopa sattui, koska ne kosketti juuri sellaista kohtaa missä on kaikki se, mikä voisi taistella pelkoja vastaan.
Tuntui hyvältä, kun käytit aikaasi kertoaksesi nuo asiat mulle. Kiitos, ehkä se johti mun sisällä jo pieneen muutokseen.Hyvähän se on jos voin edes hieman auttaa muita tässä samalla :)
Juurikin tuota hain takaa että mahdollisuuksien mukaan kannattaa yrittää vaikka "vahingossa" törmäillä jossain, itse olen yhtä asiaa jäänyt katumaan elämässäni, ja se on juurikin tämä. Miettiessäni asiaa, tuntuu kuin olisin aivan yksin koko maailmassa, ei ketään minua varten, ei minkäänlaista kontaktia keneenkään, vain aivan järkyttävän masentava yksinäisyys..
En minäkään jaksa uskoa että unelmieni nainen olisi ikinä lukemassa näitä kirjoituksiani.
Mutta jonain päivänä vielä, aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä juttelemassa hänelle. Sen olen velkaa itselleni, en tiedä milloin teen sen, tai miten, enkä edes tiedä missä, ehkä pyydän jonkun ystäväni avittamaan, olenhan hänellekin tehnyt vastaavan palveluksen.. - Antti
Antti kirjoitti:
Hyvähän se on jos voin edes hieman auttaa muita tässä samalla :)
Juurikin tuota hain takaa että mahdollisuuksien mukaan kannattaa yrittää vaikka "vahingossa" törmäillä jossain, itse olen yhtä asiaa jäänyt katumaan elämässäni, ja se on juurikin tämä. Miettiessäni asiaa, tuntuu kuin olisin aivan yksin koko maailmassa, ei ketään minua varten, ei minkäänlaista kontaktia keneenkään, vain aivan järkyttävän masentava yksinäisyys..
En minäkään jaksa uskoa että unelmieni nainen olisi ikinä lukemassa näitä kirjoituksiani.
Mutta jonain päivänä vielä, aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä juttelemassa hänelle. Sen olen velkaa itselleni, en tiedä milloin teen sen, tai miten, enkä edes tiedä missä, ehkä pyydän jonkun ystäväni avittamaan, olenhan hänellekin tehnyt vastaavan palveluksen..Edellinen viestini karkasi linjoille liian aikaisin, tarkoitukseni oli jatkaa tuosta vielä.
Kaikesta tuosta huolimatta jaksan elätellä toiveita että joku kerta tavatessamme saisin suuni auki ja sanottua muutakin kuin hei tai moi. Useimmiten vaan kohtaamiset tapahtuu niin yllättäen ettei kerkeä muuta kuin jäädä tuijottamaan hänen silmiinsä ohimennessämme..
Ja kun kerran edes vilkaisee hänen silmiinsä, menee sanattomaksi ja siinäpä se hetki meneekin ohitse, olo on kuin ujolla pikkupojalla ja tekisi mieli yhtäaikaa itkeä, nauraa, raivota omaa käytöstään sekä kadota maanrakoon kunnes taas saa itseään niskasta kiinni. Kaikki toivo tuntuu olevan hukattu kunnes taas joskus näkee hänet edes vilaukselta.. Sydän huutaa apua ja läpättää menemään, siinä ja siinä ettei pakahdu jo pelkästä näkemisestä..
Mutta eipä se toisaalta auta jossitella, oisinhan tämänkin hetken, minkä käytin kirjoittamiseen, voinut käyttää hänen etsimiseensä, mutta kun sen arvaa miten tässä olisi käynyt jos olisin häneen törmännyt jossain.. Tai luulen arvaavani, ei se välttämättä vaatisi kuin sopivan pienen hetken ja oisin saattanut saada puhuttua hänen kanssaan.. Jos tulisin torjutuksi, saisin ainakin mielenrauhan hetkeksi kun tietäisin tehneeni jotain, joskaan en kaikkeani, hänen eteensä.. - toisinaan ja aina
Antti kirjoitti:
Edellinen viestini karkasi linjoille liian aikaisin, tarkoitukseni oli jatkaa tuosta vielä.
Kaikesta tuosta huolimatta jaksan elätellä toiveita että joku kerta tavatessamme saisin suuni auki ja sanottua muutakin kuin hei tai moi. Useimmiten vaan kohtaamiset tapahtuu niin yllättäen ettei kerkeä muuta kuin jäädä tuijottamaan hänen silmiinsä ohimennessämme..
Ja kun kerran edes vilkaisee hänen silmiinsä, menee sanattomaksi ja siinäpä se hetki meneekin ohitse, olo on kuin ujolla pikkupojalla ja tekisi mieli yhtäaikaa itkeä, nauraa, raivota omaa käytöstään sekä kadota maanrakoon kunnes taas saa itseään niskasta kiinni. Kaikki toivo tuntuu olevan hukattu kunnes taas joskus näkee hänet edes vilaukselta.. Sydän huutaa apua ja läpättää menemään, siinä ja siinä ettei pakahdu jo pelkästä näkemisestä..
Mutta eipä se toisaalta auta jossitella, oisinhan tämänkin hetken, minkä käytin kirjoittamiseen, voinut käyttää hänen etsimiseensä, mutta kun sen arvaa miten tässä olisi käynyt jos olisin häneen törmännyt jossain.. Tai luulen arvaavani, ei se välttämättä vaatisi kuin sopivan pienen hetken ja oisin saattanut saada puhuttua hänen kanssaan.. Jos tulisin torjutuksi, saisin ainakin mielenrauhan hetkeksi kun tietäisin tehneeni jotain, joskaan en kaikkeani, hänen eteensä..Olet ihan oikeassa, että ei pitäisi vetäytyä kuoreensa, vaan edes yrittää antaa mahdollisuus sille, että voisi joskus törmätä "vahingossakin". Mä nimittäin olen eliminoinut joskus kaiken sellaisen mahdollisuuden ahdistuksissani pois. Enkä ole tajunnut enää nykyään ajatella koko asiaa. Ehkä siitä on itsensäkin kanssa hyvä lähteä, että ei ainakaan tapa sellaisia mahdollisuuksia. Vaikka pelottavalta tuntuukin miettiä omaa reaktiota, jos toiseen törmäisikin joskus. Mua pelottaa se, että purskahtaisin itkuun. Haluaisin kumminkin vaikuttaa ihan normaalilta, mutta aina ennenkin mulle on tapahtunut samat sydämentykytykset ja sellainen kumma säikähdyksen hetki, missä kaikki pysähtyy, kun näkee toisen. Kaikki pysähtyy ja kaikki muut ajatukset pakenee päästä. Ja se on ennenkin ollut tosi voimakas tunne. En tiedä mitä se näin pitkän ajan jälkeen on, varmaan samanlaista vähintään. Se pelottaa. Tuntuu, että on liian vähän kontrollia, kun joutuu altistamaan itsensä tilanteeseen, missä voisi törmätä toiseen. Sitä odottaa ja pelkää ja on verenpaine varmaan koko aika taivaissa, vaikka yrittäisi rauhoittua.
Mulla on kanssa tuollaisia tunteita, mitä kuvailit. Sen jälkeen, kun alkoi tuntua, että olen menettänyt hänet kokonaan, musta on tuntunut täysin irralliselta ja siltä, että olen yksin. Ihan kuin koko maailma olisi tyhjä.
Mä tiedän, että mun kaipaama Antti joskus luki näitä, mutta tuntuu välillä niin pieneltä se toivo, että se edelleen kävisi täällä. Vaikka sittenhän se ei edes lukisi mitä kirjoitan, niin on ehkä turvallista vuodattaa koko sydän tänne ja sanoa sen nimi ja kertoa, että ehkä rakastaa sitä vielä ja se tunne sattuu ja kuristaa. Kun jos se ei enää välitä yhtään, niin ei se näitä luekaan.
Kiva, että sulla on joku niin hyvä ystävä, jolta voit pyytää apua. Varmaan hänellekin helpompaa, kun hänen ei tarvitsisi heti ensimmäiseksi säikähtää sua :) Tai ehkä hän ei säikähdäkään.
Haluaisin vaan istua ihan hänen lähellään jossain rauhassa ja ehkä jutella tai olla vaan ilman mitään paineita mistään. Enkä ehkä anna itselleni anteeksi, jos en saa joskus halata häntä ja edes yrittää kuiskata, että olen monesta asiasta pahoillani. Kaikkein eniten haluaisin olla vaan hänen lähellään ja tuntea, että meidän välit olisi kunnossa ja jotain muutakin ehkä..
Kai se on vaan pakko pitää mielessä se ajatus, että tätä ei saa menettää, vaan pitää rohkaistua ja kerätä rohkeutta.
Nuo mitä kirjoitit niistä yllättävistä törmäämisistä tuntuivat niin tutulla. Juuri samalta minustakin on tuntunut aina. Ja ne hetket pelottaa juuri siksi, että aikaisemmat ovat tuntuneet siltä, että ne ei ole olleet helpoimpia mahdollisia. Tai sellaisia sopivia, joissa tuntuisi, että uskaltaa. Että se tilanteen haavoittuvaisuus ja herkkyys jotenkin vastaisi sitä sisäistä oloa. Kun ei haluaisi enää kertaakaan päästää niitä hetkiä menemään ohi ja samalla pelottaa juuri se, että ei vaan pysty kuin jähmettymään. Tuntuisi pahalta jälkeenpäin, että ei olisi pystynyt siihen mihin haluaisi, vaikka hänen näkemisensä aina on tuntunutkin sisällä sellaiselta, että jokin häntä kaipaava kohta saa helpotusta.
Välillä tuntuu niin toivottomalta, että sellaisen sopivan pienen hetken saisi. Ehkä pitää yrittää kerätä rohkeutta niihin muihin hetkiinkin.
- mÄntti...
Seurasin tätä keskustelua sivusta eilen. Tässä kyllä mielestäni palaneen käry hieman haiskahtaa, taitaa olla yhden ainoan henkilön hengentuotetta koko ketju.
Ainakin nimimerkkien "Antti" ja "toisinaan ja aina" tekstit ovat niin samanlaisella käsialalla kirjoitettuja, että tuossa taitaa pohjimmiltaan olla yksinpuhelusta kyse. Molempien kirjoitustyylistä paistaa samankaltaisuus niin selvästi läpi, vaikka hieman sitä onkin yritetty peitellä.
Nuo kaksi lähes samaan aikaan tullutta viestiäkin ovat luultavasti vain pelkkää hämäystä (toisinaan ja aina, 3.1. 19:26 ja Antti, 3.1. 19:27). Luulen, että siinä on vain avattu sama sivu kahteen eri välilehteen ja kirjoitettu viestit valmiiksi molemmille nimimerkeille ja sitten lähetetty ne peräkkäin vain ja ainoastaan hämäyksen vuoksi.
En kyllä ymmärrä miksi kukaan näkisi moisen vaivan. Itsekin olen toisinaan yksinpuheluita harrastanut - kun ei minulle kukaan ole vastannutkaan (enkä kyllä mitään hutivastauksia vääriltä henkilöiltä haluaisikaan) - nostaakseni viestini taas näkyvämmälle paikalle. Mutta nimimerkkiä en samassa ketjussa ole koskaan vaihdellut.
Tuossa oli kirjoitettu myös, että "Täällä kaipaa aika moni Anttia...". Paskapuhetta sanon minä. En ole vajaan puolen vuoden aikana nähnyt kuin pari kertaa, kun joku on kirjoittanut jollekin Antille, ja nekin menivät jonnekin Etelä-Suomeen.
Ja ainoastaan yhden Antin tiedän tänne tähän mennessä kirjoitelleen. Siitäkin olen varma ainoastaan siksi, koska se olen minä itse.
En oikein jaksa uskoa, että tänne palstalle nyt yhtäkkiä olisi joku Anttien massainvaasio tullut...- Antti
Antti minäkin olen, ja joskus harvoin lueskelen täällä, ja yhtä harvoin kirjoittelen täällä, ja kyllä tuon "toisinaan ja aina" nikin takana on eri henkilö kuin minä, joka olen kirjoitellut nimimerkillä Antti. Ei minulla niin huonosti silti asiat ole että tarvisi yksinpuhelua harrastaa, vaikka erästä kaipaankin ja kovasti.
Tokihan tekstistä tulee samankaltaista luettavaa väkisinkin kun itse esimerkiksi pyrin kirjottamaan selkeästi enkä tuolla paikallisella oulun murteella.
Toisinaan ja aina: pidän peukkuja puolestasi että löydät Anttisi, kyllä kaikkien aika tulee ennen pitkää :) - Anttia kaipaava
Onneksi sentään et sekoittanut minua noihin muihin viesteihin... Kuules, ei pidä paikkaansa. A:ta haetaan aikapaljon ja A:lle laitetaan viestejä myös, hae niitä sitten, niitä on lukemattomia määriä. Yleensä sitten kyllä kyse on miehestä ja Antista. Joku Anna tai Anne on myös haettuna, ja hakijana Mika ja toisinpäin. Jos seuraa intensiivisesti näitä kirjoitteluja, niin pysyy kyllä kärryillä kuka kaipaa ja ketä. Itse käytän pariakin nickiä, mutten koskaan vastaa itselleni. mÄntti, sunkin kanssa olen viikon sisällä jutellut. Annoit vinkin, jonka osasin jo päätellä itse ennen kuin sen kerroit.
- mÄntti...
Toisaalta olen kyllä huomannut joskus itse kirjoittavani Antti nimimerkillä ja kuinkas ollakkaan huomaan myös toisinaan vastaavani itselleni. Olen minä Antti vain sopivaa riistaa naisille. Huomatkaa nyt minut. Voi kun näkisitte kuinka minä täällä hymyilen. Olen todella uskollinen jos keskityn yhteen naiseen, mutta sellainen täytyisi vielä löytää. Olisiko ehdokkaita
- Antti
Heh.
- mÄntti...
Joopa joo... Feikkipelleilyksi taas menee. Mutta kyllä tuo hymyilytti...
- B
mÄntti... kirjoitti:
Joopa joo... Feikkipelleilyksi taas menee. Mutta kyllä tuo hymyilytti...
Se "antti-tycket-om-jenna" oli kyllä paras nickisi tähän mennessä, siitä kävi kerralla selväksi kenelle ja keneltä. Vaikka erottuuhan tuo mÄnttikin joukosta.
Mutta ylipäätään ei ehka kannata alkaa arvailla, monta samannimistä täällä on liikkeellä, tai vetää heti kovin vainoharhaisia johtopäätöksiä kirjoittajista. Eihän antti edes ole mikään kovin harvinainen etunimi. (Ja jos sua risoo taas vaiheeksi se, että täällä on muitakin saman nimisiä, niin perkule, rekiströisit nyt se nickisi!) Ja vaikka täällä on liikkeellä noita kaheleita jotka kirjoittelevat sitkeästi itselleen, niin yleensä ne kyllä erottuvat joukosta sekä sekopäisyydellään että tuotteliaisuudellaan. Tässä on kuitenkin kasassa vasta yksi ainoa viestiketju, jossa ihan jopa keskustellaan. - antti-tycker-om-jenna
B kirjoitti:
Se "antti-tycket-om-jenna" oli kyllä paras nickisi tähän mennessä, siitä kävi kerralla selväksi kenelle ja keneltä. Vaikka erottuuhan tuo mÄnttikin joukosta.
Mutta ylipäätään ei ehka kannata alkaa arvailla, monta samannimistä täällä on liikkeellä, tai vetää heti kovin vainoharhaisia johtopäätöksiä kirjoittajista. Eihän antti edes ole mikään kovin harvinainen etunimi. (Ja jos sua risoo taas vaiheeksi se, että täällä on muitakin saman nimisiä, niin perkule, rekiströisit nyt se nickisi!) Ja vaikka täällä on liikkeellä noita kaheleita jotka kirjoittelevat sitkeästi itselleen, niin yleensä ne kyllä erottuvat joukosta sekä sekopäisyydellään että tuotteliaisuudellaan. Tässä on kuitenkin kasassa vasta yksi ainoa viestiketju, jossa ihan jopa keskustellaan.Jaa tämäkö muka? Tämä nimmari on ollut telakalla jo pitkään. Tosin yhden harha-askeleen kerkesin tuonne ihastumis-palstalle jokin aika sitten tekemään.
Jossain viestissä jo mainitsinkin, että "mÄntti..." nyt vain kuvastaa paremmin sitä, millaiseksi tänne kirjoittelu saa minut itseni tuntemaan, kun ei tämänkään nimimerkin käyttö ole yhtään sen enempää asioita edistänyt.
Tuon mÄntti...-feikin pamahdettua ruudulle, meinasin jopa rekisteröidä tuon mÄntti...-"tavaramerkkini", mutta ei se onnistunut. Nimimerkissä ei nimittäin saa olla isoja kirjaimia eikä esim ä-kirjainta. Se siitä sitten.
Yhtä vaikeaa se oli silloinkin kun tämän nimimerkin tein. Piti sitten loppujen lopuksi ties kuinka monennen yrityksen jälkeen käyttää ruotsin-kieltä, että pääsi niistä pisteistä eroon. Sanojen väliinkin piti vielä jotain laittaa, koska välilyöntejäkään ei saa olla.
Enkä tiedä onkohan tuo edes kieliopillisestikaan oikein, mutta nimet siinä nyt kuitenkin näkyvät.
Itselläni on jo hieman maku mennyt tästä nimimerkistä. Meinasin jo yhtenä päivänä poistaa koko roskan kokonaan pois käytöstä. Ei tästä ole mitään hyötyä ollut, mikä on selvä merkki koko ikävöinninkin yksipuolisuudesta.
Luultavasti käytän jatkossakin tuota mÄntti...-nimmaria, mahdollisista feikeistäkin huolimatta. Ei tähänkään jaksa aina sisään kirjautua.
Jos pitäisi vertauskuva keksiä, niin tämä nimimerkki oli sellainen "aktiivi-ikävöintiuran" nimmari. Nyt kun kirves on jo heitetty kaivoon, niin tuo "mÄntti..." on sitten enemmänkin sellainen alasarjassa kehäraakkina höntsäävän jäähdyttelijä-ikävöijän nimmari. - B
antti-tycker-om-jenna kirjoitti:
Jaa tämäkö muka? Tämä nimmari on ollut telakalla jo pitkään. Tosin yhden harha-askeleen kerkesin tuonne ihastumis-palstalle jokin aika sitten tekemään.
Jossain viestissä jo mainitsinkin, että "mÄntti..." nyt vain kuvastaa paremmin sitä, millaiseksi tänne kirjoittelu saa minut itseni tuntemaan, kun ei tämänkään nimimerkin käyttö ole yhtään sen enempää asioita edistänyt.
Tuon mÄntti...-feikin pamahdettua ruudulle, meinasin jopa rekisteröidä tuon mÄntti...-"tavaramerkkini", mutta ei se onnistunut. Nimimerkissä ei nimittäin saa olla isoja kirjaimia eikä esim ä-kirjainta. Se siitä sitten.
Yhtä vaikeaa se oli silloinkin kun tämän nimimerkin tein. Piti sitten loppujen lopuksi ties kuinka monennen yrityksen jälkeen käyttää ruotsin-kieltä, että pääsi niistä pisteistä eroon. Sanojen väliinkin piti vielä jotain laittaa, koska välilyöntejäkään ei saa olla.
Enkä tiedä onkohan tuo edes kieliopillisestikaan oikein, mutta nimet siinä nyt kuitenkin näkyvät.
Itselläni on jo hieman maku mennyt tästä nimimerkistä. Meinasin jo yhtenä päivänä poistaa koko roskan kokonaan pois käytöstä. Ei tästä ole mitään hyötyä ollut, mikä on selvä merkki koko ikävöinninkin yksipuolisuudesta.
Luultavasti käytän jatkossakin tuota mÄntti...-nimmaria, mahdollisista feikeistäkin huolimatta. Ei tähänkään jaksa aina sisään kirjautua.
Jos pitäisi vertauskuva keksiä, niin tämä nimimerkki oli sellainen "aktiivi-ikävöintiuran" nimmari. Nyt kun kirves on jo heitetty kaivoon, niin tuo "mÄntti..." on sitten enemmänkin sellainen alasarjassa kehäraakkina höntsäävän jäähdyttelijä-ikävöijän nimmari.Nimimerkkisi ovat olleet ihan osuvia, ymmärrän hyvin miten tyhmältä yksipuolinen kirjoittele tuntuu. Mutta ilmeisesti joskus vaan pitää käyttää aikaansa tyhmyyksiin, sitä mahdollista viisastumista ja valaistumista odotellessa. Pitäisi osata olla kärsivällinen, myös oman itsensä suhteen.
Jotkut täällä kirjoittelevat tuntuvat ajattelevan että palstalla haikailu vain pahentaa ikävöintiä ja vaikeuttaa luopumista, mutta olen siitä eri mieltä. Jokainen työstää asioita omalla tavallaan, ja kaipa meitä on moneen junaan, jne. - B
antti-tycker-om-jenna kirjoitti:
Jaa tämäkö muka? Tämä nimmari on ollut telakalla jo pitkään. Tosin yhden harha-askeleen kerkesin tuonne ihastumis-palstalle jokin aika sitten tekemään.
Jossain viestissä jo mainitsinkin, että "mÄntti..." nyt vain kuvastaa paremmin sitä, millaiseksi tänne kirjoittelu saa minut itseni tuntemaan, kun ei tämänkään nimimerkin käyttö ole yhtään sen enempää asioita edistänyt.
Tuon mÄntti...-feikin pamahdettua ruudulle, meinasin jopa rekisteröidä tuon mÄntti...-"tavaramerkkini", mutta ei se onnistunut. Nimimerkissä ei nimittäin saa olla isoja kirjaimia eikä esim ä-kirjainta. Se siitä sitten.
Yhtä vaikeaa se oli silloinkin kun tämän nimimerkin tein. Piti sitten loppujen lopuksi ties kuinka monennen yrityksen jälkeen käyttää ruotsin-kieltä, että pääsi niistä pisteistä eroon. Sanojen väliinkin piti vielä jotain laittaa, koska välilyöntejäkään ei saa olla.
Enkä tiedä onkohan tuo edes kieliopillisestikaan oikein, mutta nimet siinä nyt kuitenkin näkyvät.
Itselläni on jo hieman maku mennyt tästä nimimerkistä. Meinasin jo yhtenä päivänä poistaa koko roskan kokonaan pois käytöstä. Ei tästä ole mitään hyötyä ollut, mikä on selvä merkki koko ikävöinninkin yksipuolisuudesta.
Luultavasti käytän jatkossakin tuota mÄntti...-nimmaria, mahdollisista feikeistäkin huolimatta. Ei tähänkään jaksa aina sisään kirjautua.
Jos pitäisi vertauskuva keksiä, niin tämä nimimerkki oli sellainen "aktiivi-ikävöintiuran" nimmari. Nyt kun kirves on jo heitetty kaivoon, niin tuo "mÄntti..." on sitten enemmänkin sellainen alasarjassa kehäraakkina höntsäävän jäähdyttelijä-ikävöijän nimmari.Nimimerkkisi ovat olleet ihan osuvia, ymmärrän hyvin miten tyhmältä yksipuolinen kirjoittele tuntuu. Mutta ilmeisesti joskus vaan pitää käyttää aikaansa tyhmyyksiin, sitä mahdollista viisastumista ja valaistumista odotellessa. Pitäisi osata olla kärsivällinen, myös oman itsensä suhteen.
Jotkut täällä kirjoittelevat tuntuvat ajattelevan että palstalla haikailu vain pahentaa ikävöintiä ja vaikeuttaa luopumista, mutta olen siitä eri mieltä. Jokainen työstää asioita omalla tavallaan, ja kaipa meitä on moneen junaan, jne. - mÄntti...
mÄntti... kirjoitti:
Joopa joo... Feikkipelleilyksi taas menee. Mutta kyllä tuo hymyilytti...
Kyllä.... se elämä vain onkin ihanaa .Hymyilyttää ihan kuinka mukava ketju tästä tulikaan. Antteja siellä ja Antteja täällä joka puolella Antteja kaivataan. Voi kuinka te ihanat naiset kuinka teitä olenkaan ikävöinyt. Hyvää yötä teille ja toivottavasti siellä joku teistä olisi vielä minun lämpöisessä kainalossa....
- Antti
Me oikeat Antit olemme voimahenkilöitä joista paistaa rauhallisuus ja tyyneys läpi tilanteesssa kuin tilanteessa, sysirumia me olemme, sen myönnän, mutta voimakkaita siitä huolimatta tai juurikin sen takia. Valitettavasti paljastit juuri itsesi noilla kirjoituksilla joksikin ihan muuksi.
- Anttia kaipaava
Kuulostat hakemaltani Antilta, vaikka sysiruma hän ei ole. Hänellä on maailman kauneimmat silmät yms... Muuten kuvauksesi pitää paikkaansa.
- Antti
Anttia kaipaava kirjoitti:
Kuulostat hakemaltani Antilta, vaikka sysiruma hän ei ole. Hänellä on maailman kauneimmat silmät yms... Muuten kuvauksesi pitää paikkaansa.
Kaikki ihmisethän ovat kauniita, jokainen omalla tavallaan, on minunkin sinisiä silmiäni joku joskus kehunut vangitseviksi, mitä minun on vaikea ymmärtää..
Oletkos miten viestitellyt Anttisi kanssa, lähinnä sillä sitä kysyn kun meitä samannimisiä on samalla paikkakunnalla joskus useampiakin, jopa tällä syrjäkylällä ainakin kaksi kappaletta.. - Anttia kaipaava
Antti kirjoitti:
Kaikki ihmisethän ovat kauniita, jokainen omalla tavallaan, on minunkin sinisiä silmiäni joku joskus kehunut vangitseviksi, mitä minun on vaikea ymmärtää..
Oletkos miten viestitellyt Anttisi kanssa, lähinnä sillä sitä kysyn kun meitä samannimisiä on samalla paikkakunnalla joskus useampiakin, jopa tällä syrjäkylällä ainakin kaksi kappaletta..Olen jossain vaiheessa pitänyt hänen kanssaan yhteyttä kaikilla tavoin, hänellä vain ei ole sinisiä silmiä, joten sinä et siis ole hän, jota kaipaan. Itse annoin pakit olosuhteista johtuen aikoinaan... Toivottavasti löydät vielä Onnesi :)
- Antti
Anttia kaipaava kirjoitti:
Olen jossain vaiheessa pitänyt hänen kanssaan yhteyttä kaikilla tavoin, hänellä vain ei ole sinisiä silmiä, joten sinä et siis ole hän, jota kaipaan. Itse annoin pakit olosuhteista johtuen aikoinaan... Toivottavasti löydät vielä Onnesi :)
En kyllä olettanutkaan että juuri minä olisin hakemasi henkilö, kunhan mielenkiinnosta utelen. Kiitoksia, ja onnea matkaan itsellesikin, toivottavasti tienne kohtaavat vielä.
- Anttia kaipaava
Antti kirjoitti:
En kyllä olettanutkaan että juuri minä olisin hakemasi henkilö, kunhan mielenkiinnosta utelen. Kiitoksia, ja onnea matkaan itsellesikin, toivottavasti tienne kohtaavat vielä.
Kyllä ne kohtaavat, sehän tässä onkin ikävintä :o . Ei pääse unohtamaan millään, ********.
- Antti
Anttia kaipaava kirjoitti:
Kyllä ne kohtaavat, sehän tässä onkin ikävintä :o . Ei pääse unohtamaan millään, ********.
Ei sitä tarvitse niin ikävästi välttämättä ottaa, vaikka se sattuisikin, siitä voi tehdä sellaisen kivan piristyksen päiväänsä jos näin on :)
- .....
Antti kirjoitti:
Ei sitä tarvitse niin ikävästi välttämättä ottaa, vaikka se sattuisikin, siitä voi tehdä sellaisen kivan piristyksen päiväänsä jos näin on :)
mut sähän otit jo. se tiedetään.
- Antti
..... kirjoitti:
mut sähän otit jo. se tiedetään.
Niin tein, mutta se ei meinaa että muiden tarvisi samaa virhettä tehdä, esim tämä "Anttia kaipaava" kun on saanut jo puhuttua suunsa puhtaaksi oman anttinsa kanssa.
- Anttia kaipaava
Antti kirjoitti:
Niin tein, mutta se ei meinaa että muiden tarvisi samaa virhettä tehdä, esim tämä "Anttia kaipaava" kun on saanut jo puhuttua suunsa puhtaaksi oman anttinsa kanssa.
Heh, mutta mitäs jos puhuminenkaan ei auta??? :D
- Antti
Anttia kaipaava kirjoitti:
Heh, mutta mitäs jos puhuminenkaan ei auta??? :D
Silloin sekään ei auta, en tiedä mikä auttaisi, liekö mikään, mutta sen tiedän että omasta mielestä se tunne lähtee liikkeelle.. Lieköpä siihen voisi jotenkin vaikuttaa omalla ajattelutavalla :D
- .....
Antti kirjoitti:
Silloin sekään ei auta, en tiedä mikä auttaisi, liekö mikään, mutta sen tiedän että omasta mielestä se tunne lähtee liikkeelle.. Lieköpä siihen voisi jotenkin vaikuttaa omalla ajattelutavalla :D
kenties...mutta tarvitaan siihen jotai muutaki... ainaki täs tapaukses...
- Joku seurannut
..... kirjoitti:
kenties...mutta tarvitaan siihen jotai muutaki... ainaki täs tapaukses...
Kukas sä olet, ja mikäs tapaus sulla on?
- toisinaan ja aina
Ensinäkin pahoittelut sille kivalle Antille, kun sen fiksu kirjoitustyyli sekoitetaan mun sekavaan höpöttämiseen :D
En ole ehkä vielä niin sekaisin, että kirjoittaisin itsekseni koko ketjun :D Mutta jokainenhan saa kuvitella mitä omassa päässään haluaa. Ei mua oikeastaan edes haittaa, kun ainakin tuo muhun sekoitettu Antti luultavasti tietää, ettei ole minä enkä minä hän :D
Kyllä mäkin yksinpuheluita osaan harrastaa tai olen osannut, mutta yleensä sentään samalla nimimerkillä yhden ketjun sisällä :D
Ja aika selkeästi täällä kaipaa moni Anttia, lukeudun yhdeksi. Vaikka viimeisen puolen vuoden aikana en kovin montaa aloitusta ole tehnytkään. Ja vaikka olen näitä vuosia lukenut ja aina vain Anttia kaivannut, niin en siihen nähden ihan kauheasti nimen mainitsevia viestejä ole kirjoittanut.
Vangitsevista sinisistä silmistä puheenollen... Yhtä sellaista Anttia kaivataan täälläpäin. Mun ajatuksissa tuo Antti-nimi tosin on jo niin iskostunut yhteen ainoaan ihmiseen, että ehkä mun kuvitelmissa kaikilla muillakin Antti-nimisillä on yhtä vangitsevat siniset silmät, kiitti että yritätte todistaa mun harhakuvitelmia oikeaksi :D
Ja kiitos peukuista ja kannustuksesta. Tänään on taas sellainen päivä, kun tuntuu, että ei ole uskoa eikä toivoa. Vaikka voisin yrittää olla iloinen edes tuosta, että palstoilla on edes yksi sinisilmäinen Antti :) Mutta siis saa nähdä nouseeko se usko tai toivo pohjalta taas. Inhottavaa, että se niin tipahtaa sinne ihan yllättäin aina.
Ps. En ihan allekirjoita väitettä Anttejen rauhallisuudesta vaikka voimallisuudesta kyllä :D Joku Antti voisi näyttää sen rauhallisen puolensa joskus mulle :) Jos sellaista oikeasti edes on :D- Antti
Kyllä sellainen rauhallinen puolikin on, se vaan jää tietyiltä henkilöiltä huomaamatta olosuhteiden pakosta.. Mutta pakko kysyä sinulta ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta, että missäspäin suomenmaata se sinun Anttisi on?
- toisinaan ja aina
Antti kirjoitti:
Kyllä sellainen rauhallinen puolikin on, se vaan jää tietyiltä henkilöiltä huomaamatta olosuhteiden pakosta.. Mutta pakko kysyä sinulta ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta, että missäspäin suomenmaata se sinun Anttisi on?
Uskoisko tuota :D Siis siitä rauhallisuudesta. Antit on pahaksi verenpaineelle, omalleenkin varmaan ja mun verenpaineelle.
En tiedä miksi mietin, että suuttuisiko se Antti siitä, jos sanon kaupungin. Olen uhmakas ja sanon sen silti :D Ehkä luotan siihen, että jos se sitä kauheasti suuttaisi niin se ei lukisi näitä. Kai se jossain Vaasassa asuu. En kyllä tiedä miksi, varmaan se tykkää Wasalandian karuselleistä tai jotain. - Antti
toisinaan ja aina kirjoitti:
Uskoisko tuota :D Siis siitä rauhallisuudesta. Antit on pahaksi verenpaineelle, omalleenkin varmaan ja mun verenpaineelle.
En tiedä miksi mietin, että suuttuisiko se Antti siitä, jos sanon kaupungin. Olen uhmakas ja sanon sen silti :D Ehkä luotan siihen, että jos se sitä kauheasti suuttaisi niin se ei lukisi näitä. Kai se jossain Vaasassa asuu. En kyllä tiedä miksi, varmaan se tykkää Wasalandian karuselleistä tai jotain.No varmasti wasalandian takia asuu siellä, minä ainakin asuisin. En kyllä osaa noin kaukaa etelästä sanoa edes Anteista, ovatko he rauhallisia vai eivät, mutta täällä kauempana pohjoisessa tuntuu olevan enemmänkin elinehto kuin poikkeus tuo rauhallisuus :D saatetaanhan me tietenkin joillekin aiheuttaa sivuvaikutuksena vaikkapa mainitsemiasi sydämentykytyksiä, verenpaineen nousua ja yleistä heikkopäisyyttä :D
Luulisi vaasan kokoiseen kaupunkiin toisaalta mahtuvan Antin poikineen, eli tuskin pelkän kaupungin perusteella kukaan pystyy päättelemään edes vahingossa hänen henkilöllisyyttään.. - toisinaan ja aina
Antti kirjoitti:
No varmasti wasalandian takia asuu siellä, minä ainakin asuisin. En kyllä osaa noin kaukaa etelästä sanoa edes Anteista, ovatko he rauhallisia vai eivät, mutta täällä kauempana pohjoisessa tuntuu olevan enemmänkin elinehto kuin poikkeus tuo rauhallisuus :D saatetaanhan me tietenkin joillekin aiheuttaa sivuvaikutuksena vaikkapa mainitsemiasi sydämentykytyksiä, verenpaineen nousua ja yleistä heikkopäisyyttä :D
Luulisi vaasan kokoiseen kaupunkiin toisaalta mahtuvan Antin poikineen, eli tuskin pelkän kaupungin perusteella kukaan pystyy päättelemään edes vahingossa hänen henkilöllisyyttään..Mä en kyllä asuisi siellä edes wasalandian takia, tropiclandian jätskikin on pahaa :D Ainakin niin muistelen, jos nyt lapsena jätski ylipäänsä oli pahaa, mutta kumminkin :D Tai ehkä muistan väärin.
Ei pelkän kaupungin perusteella mitään pysty päättelemään, mutta täällä näyttää toisaalta muutenkin olevan hieman noita sekopäisiä Antteja, jotka mielestään pystyvät päättelemään ihmeellisiä asioita viestiketjun kirjoittajista :D Niin mistä sitä tietää mistä kukakin herneensä nenään saa. Tosin mun tapauksessa sillä on ehkä jo ennestään siellä niin monta hernettä, että yksi extraherne ei varmaan haittaa yhtään :D Siis mua :D
Ehkä mun vaan pitää vaihtaa johonkin toisen nimiseen, koska tuo Anttejen "rauhallisuus" on jo nähty :D Ehkä joku Elmeri olisi rauhallinen nimi ja voisin tästä lähin kaivata jotakuta sellaista vaan. Multa aina tää Antin kaipaaminen jotenkin liukenee välillä :D Heti tietty, kun joku muistutti tuosta "rauhallisuudesta" :D Joo en kyllä ehkä kestäisikään mitään Anttia enää :D
Mutta sille oikealle Antille voisi sanoa, että kiitti Antti, että oot pilannut Antti-nimen :D
- mek
minun antti asuu helsingissä, ai että on komea mies, kunpa jonain päivänä omakseni saisin, ikäväkin on ja ahdistaa ilman. :/
Ketjuun lisätäkseni kysymyksen, miten lähestyä jos olemme hyviä ystäviä ja tunteiden paljastaminen saattaisi pilata sen? Olenko vain hiljaa ikävässäni? - toisinaan ja aina
Tai sanonkin vielä, kun yksinpuheluista jo syytettiin, että enpä olisi uskonut tämän ketjun kasvavan tällaiseksi. Mutta sen verran takaisin, että Anttia kaipaavien määrää voidaan tipauttaa yhdellä taas. Tuuliviirimäistä, mutta multa meni taas koko tunne jo ihan kokonaan ohi :D Antti on mun mielestä lähinnä ärsyttävä ja itseään täynnä oleva, muistin sen juuri :D Ja nämä palstat samaten on yleensä täynnä pelkkää kukkua. Siirryn tästä lähtien tämän sijasta vaikka tenttikirjojen pariin tai johonkin vähän järkevämpään puuhaan. Heipat mun puolesta.
Humalaisen puheita kaikki edellinen, onneksi munkin maksa joskus polttaa alkoholia ja saan taas normaalit ajatukset takaisin :D - Anttifani ;)
On Antin kutaleet sellaisia koukuttavia. Onkohan niillä jotain taikavoimia.
Vaikka pitäisi itsensä kuinka kiireisenä, niin ei auta. Mielessä pyörii. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. No minä keksin koko päiväksi tekemistä, jos se siitä sitten asettuisi. - Käytöstapakirja
Oman ihastukseni nimi ei ole antti mutta en kirjottaisi ensin tunnisteita ja sitten haukkuisi maanrakoon. Paras lukea niitä tenttikirjoja, ettet jää luokalle!
- toisinaan ja aina
Kuka missään muka maanrakoon haukkui? :D Mä vaan sanoin, että se on ärsyttävä, jota se kyllä oikeastikin on. Mutta se varmaan itsekin vaan rakastaa sitä omaa piirrettään, että pääsee ihon alle.
Niin, että oikeastaanhan tunnisteiksi ei olisi muuta tarvinut kuin tuon viimeisen viestin, niin se olisi niistä tunnistanut itsensä paremmin kuin nimestään ja asuinpaikastaan :D
Se oli kyllä hieman valhe, että olisin mennyt lukemaan tenttikirjoja. Mulla on nätti rivi vitosia, niin tuskinpa kauheasti tarvii lisää lueskella, kun on tällainen pää, jossa kaikki asiat pysyy vähän turhan hyvin. Oikeasti menin ehkä hakkaamaan päätä seinään ja nauroin samalla kun se seinä varmaan tuntui ihanalta, mutta en enää muista noin vanhoja asioita.
Mä voin lukea sen käytöstapakirjankin, jos Antti selaa sen ensin läpi. Mutta epäilisin, että se helvetti ehtii jäätyä ennen sitä :D Ehkä joku voisi tehdä Antille sellaisen pienen tiivistelmän aiheesta, niin se saa vaikka tunkea ne paperit nenäänsä :D
No ei kun oikeesti tuo viimeinenhän oli se paras viesti. Näki ainakin, että en vaan kylmän rauhallisesti jauha tuota ihanaa sopaa. Ja sehän vasta onkin ihanaa.
Niin että en mä välitä käytöstavoista, sanon omista ajatuksistani ihan mitä haluan ja sillä hetkellä ajattelen jos siltä tuntuu. Ja jos viestin sisältö muuttuu kesken kirjoituksen, niin sitten se varmaan muuttuu, hupskekkaa.
Tai ehkä viimeinen viesti olikin se humalaviesti toisin kuin edelliset, eihän sitä koskaan tiedä eikä sen väliäkään.
Sekopäisyyksien hetketkään ei näköjään ota loppuakseen, kun piti vielä kirjoittaa tähän :D Ihan sama, mä oon tosi rehellisellä tuulella. - rommia pullo
toisinaan ja aina kirjoitti:
Kuka missään muka maanrakoon haukkui? :D Mä vaan sanoin, että se on ärsyttävä, jota se kyllä oikeastikin on. Mutta se varmaan itsekin vaan rakastaa sitä omaa piirrettään, että pääsee ihon alle.
Niin, että oikeastaanhan tunnisteiksi ei olisi muuta tarvinut kuin tuon viimeisen viestin, niin se olisi niistä tunnistanut itsensä paremmin kuin nimestään ja asuinpaikastaan :D
Se oli kyllä hieman valhe, että olisin mennyt lukemaan tenttikirjoja. Mulla on nätti rivi vitosia, niin tuskinpa kauheasti tarvii lisää lueskella, kun on tällainen pää, jossa kaikki asiat pysyy vähän turhan hyvin. Oikeasti menin ehkä hakkaamaan päätä seinään ja nauroin samalla kun se seinä varmaan tuntui ihanalta, mutta en enää muista noin vanhoja asioita.
Mä voin lukea sen käytöstapakirjankin, jos Antti selaa sen ensin läpi. Mutta epäilisin, että se helvetti ehtii jäätyä ennen sitä :D Ehkä joku voisi tehdä Antille sellaisen pienen tiivistelmän aiheesta, niin se saa vaikka tunkea ne paperit nenäänsä :D
No ei kun oikeesti tuo viimeinenhän oli se paras viesti. Näki ainakin, että en vaan kylmän rauhallisesti jauha tuota ihanaa sopaa. Ja sehän vasta onkin ihanaa.
Niin että en mä välitä käytöstavoista, sanon omista ajatuksistani ihan mitä haluan ja sillä hetkellä ajattelen jos siltä tuntuu. Ja jos viestin sisältö muuttuu kesken kirjoituksen, niin sitten se varmaan muuttuu, hupskekkaa.
Tai ehkä viimeinen viesti olikin se humalaviesti toisin kuin edelliset, eihän sitä koskaan tiedä eikä sen väliäkään.
Sekopäisyyksien hetketkään ei näköjään ota loppuakseen, kun piti vielä kirjoittaa tähän :D Ihan sama, mä oon tosi rehellisellä tuulella.Mitäs sitten jos Antti tai sen alter ego ottaa oikeasti herneen nenään eikä se enää lähde pois? Ottaa ja lähtee menemään, tere vaan ja pärjäile? Se voi elämä olla arvaamatonta, vaikka olis kuinka terävä pää ja kieli. Sydämellä on oma mieli.
En lukenut enää koko ketjua läpi, joten noita viimeisimpiä viestejä ajattelin, sua ja sun Anttia tai sitä alter egoa. Onhan se hauskaa, jos on hauskaa... - toisinaan ja aina
rommia pullo kirjoitti:
Mitäs sitten jos Antti tai sen alter ego ottaa oikeasti herneen nenään eikä se enää lähde pois? Ottaa ja lähtee menemään, tere vaan ja pärjäile? Se voi elämä olla arvaamatonta, vaikka olis kuinka terävä pää ja kieli. Sydämellä on oma mieli.
En lukenut enää koko ketjua läpi, joten noita viimeisimpiä viestejä ajattelin, sua ja sun Anttia tai sitä alter egoa. Onhan se hauskaa, jos on hauskaa...Mistä se sen herneen sinne ottaisi? Tunnisteista vai siitä, että sanon ikävästi? Mun mielestä on parempi sanoa suoraan. Ehkä se herne kannattaisi mieluummin vetäistä jostain muusta kuin rehellisyydestä?
Ei se oikeasti mua edes niin kauheasti ärsytä. Hetkittäin vain, jos silloinkaan edes kauhean paljon. Ja ainakaan en suhtaudu täysin välinpitämättömästi. Ja se ärsyttää vain ja ainoastaan siksi, että tykkään siitä. Antista siis, en siitä ärsyttävyydestä :D
Okei, sait kiinni. Kyllä mua surettaisi jos tietäisin loukanneeni sitä. Mulla on siis tosi sekavat tunteet ilmeisesti. Koska sanon tuollaisia, mutta toisaalta olisin ehkä ihan murtunut jos ajattelisin, että se oikeasti ottaisi tosissaan tuollaisen, kun sanon että se on itseään täynnä. Ehkä ajattelen, että kaikesta huolimatta se osaisi suhteuttaa mun sanat ja tietäisi, että en tarkoita tuollaisia. Kun oikeasti säikähdin kaikkea mitä tulin kännissä kirjoitelleeksi :D Ja siksi piti alkaa haukkua Anttia, ettei se vaan luule että tykkään siitä :D Osaan käyttäytyä tosi normaalisti ja hienosti.
Ehkä tää tilanne on jotenkin sellainen, että mun ajatuksissa Antilla on varmaan jo jokin ikiherne siellä nenässä ja siksi en oikein osaa pelätä sitä, että kirjoitan jotain sellaista, mistä niitä voisi vetäistä lisää sinne. Ehkä mä ajattelen, että se ikiherne tulee pois, jos se vetäisee niitä lisää suuremmalla paineella. Mutta sehän on väärin. Juuri jostain anti-käytöstapakirjasta (tai ANTIN käytöstapakirjasta :D) luettua. Ja ne ei ole ennenkään kovin paljoa auttaneet. Ei mua eikä sitä.
Olet oikeassa, että terävä pää ei auta mitään. Ja on oikeastaan ihan sama mitä pään avulla saavuttaa, jos sydän on vaan murtunut. Kyllä mua surettaa se, että Antti tavallaan jo vähän otti ja lähti. Siis muutakin kuin rommia. Vaikka varmaan sitäkin.
Jos se sanoo "tere vaan ja pärjäile" niin vetäisen varmaan itsekin pari suurta hernettä nenään.
Meiltä kun Antin kanssa puuttuu niitä normaaleja käytöstapoja, niin mä luotan yleensä siihen, että mun nenään menevä herne on vähintään yhtä suuri ja en murru, vaan raivostun. Tosi normaalia. Ja menee pari vuotta pelkkää hernettä kirotessa ja sitten vasta muistan mitä tapahtui ja voin olla surullinen siitä, että Antti lähti.
Oon mä pahoillani niistä herneistä. Eniten siitä, että yritin joskus hieroa sen naamaa siihen, että mulla olisi ollut tosi hyvä olo, vaikka ei oikeasti ollut. Oli niin paha, että piti käyttäytyä kuin ääliö. Mutta kuten sanoin, niin en ole oikeasti varmaan koskaan osannut toimia Anttia kohtaan niin kuin jokainen ihminen ansaitsisi. Ja olen siitä pahoillani. Mun yritykset jäi aina vähän puolitiehen tai muuten vain ihan sekaviksi.
On mulla hauskaakin, mutta aika vakavaakin oikeasti.
Ei se saa lupaa vetää hernettä nenään. Ei tää mun jutustelu niin kamalaa voi olla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242053Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1331957Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101811Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561479Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341395Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5321113Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50980Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115927Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse349899