http://karirydman.blogspot.com/2010/05/bach-beatles-ja-kanttorin-jenkka.html
Kari Rydman ei tuominnut Beatlesia oikopäätä ja joutui Joonas Kokkosen vihoihin. Hän myös teki Bachin 3. Brandenburg-konserton teemasta letkajenkan. Voi rappion määrää!!
"Nuoremman sukupolven lukijoilla saattaa olla vaikeuksia kuvitella sitä ahdasmielisyyden ja cromwellilaisen moralismin sakeutta, joka vielä hallitsi 60-luvullakin."
Kari Rydman ei tuominnut Beatlesia oikopäätä ja joutui Joonas Kokkosen vihoihin. Hän myös teki Bachin 3. Brandenburg-konserton teemasta letkajenkan. Voi rappion määrää!!
"Nuoremman sukupolven lukijoilla saattaa olla vaikeuksia kuvitella sitä ahdasmielisyyden ja cromwellilaisen moralismin sakeutta, joka vielä hallitsi 60-luvullakin."
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sitä samaa ahdasmielisyyttä käy tällä sivulla vähän väliä esittelemässä klassisen musiikin vinksahtanut himofanikin.Täytyy vain toivoa,et kaveri jonain päivänä TAJUAA.
Kari Rydman Suosikin levyarvostelijana 1966 :Small Faces, Sha-la-la-la-lee ."Mitä enää keksisi näistä kitaralevyistä,kakkospuolella lirisi jotain kivasti".Beatles,Michelle:"Asiahan on ihan selvä"! Walker Brothers,You Dont Love Me:"Keskinkertaista,ei kuitenkaan ala-arvoista massaa.Pidän enemmän Walkerin veljestä Johnnystä. " Rydman oli sormi pystyssä oleva isähahmo nuorisolehden musiikkipalstalla.Ei ollut uskottava klasari ja täysin väärää sukupolvea ymmärtämään Pop-musiikin vallankumousta.M.A.Nummisella taisi olla sama taudinkuva.Ollaan klasaria ja tehdään syrjähyppyjä kevyelle puolelle.Molemmilla tietysti oikeus antaa arvioita asioista joissa ei olla sisällä.Nykyisin nuoret rytmimusiikin tekijät ovat niin vahvoilla etteivät masennu näistä besserwissereistä.
Tämäkö Rydman??? Arvosteli levyjä Suosikissa??
En kyllä muista. Sen sijaan muistan Markku Veijalaisen haukkuneen Beatlesin Suosikissa joulukuussa -63. Että kyllä Suomen nuoriso on niin fiksua, ettei innostu tästä rääkymisestä.
Ulos oli tullut juuri single Twist And Shout / Boys . Veijalainen oli kyllä mahdottoman vanha, jotain 16 kun minä olin 12.
Numminen oli tangorumpalina Monosen bändissä ja harrasti undergroundia sun muuta talvisotaa. Ei MA:ssa mitään besserwisser-asennetta ole, vaikka tietääkin paljon.
Juuri yllämainitusti Rydman kritisoi.Numminen vielä 70-luvulla kehoitti kaikkia avaamaan aamunsa reippaalla rokilla mutta ikäännyttyään haluaa leimaantua (Turun YO:n riemutohtori) viksuksi klasariksi,vaikka maine meni jo 40 vuotta sitten.
Uskotko sä "Teisco Del Ray" johonkin rockin vallankumoukseen?
Oi Markku, vetää beatles 55 matkoja Lontooseen (LIverpool olisi liikaa varmaankin);
Ensin arvosteli, sitten sairyhtyi soittamaan. Beatles teki sen, minkä punk 70 luvun lopussa ja karaoke / idols nyt. Musiikki ei voi olla pahasta, huonoaan musiikki.
jengi sai tosiaan fudut sibbeakademiasta, jos erehtyi rokkia soittamaan....entä pitkä tukka - kapina alkoi pienestä.
Kannattaa googlata elävää arkistoa
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pitkatukat_parturiin_46389.html#media=46395
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/popveteraani_markku_veijalainen_12410.html#media=12411
http://www.kookas.fi/articles/read/856
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/beatles_ylen_haastattelussa_1965_27233.html#media=27239
> ahdh:
> http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pitkatukat_parturiin_46389.html#media=46395
Tää on hyvä. Kannattaa huomata, että "pitkä tukka" nuorella miehellä tarkoittaa alkuaikojen Beatles-tyylistä otsatukkaa ja sitä, että hiukset menevät sentin pari korvien päälle (eli tukka on vähän hemmetin siisti). "Hippityyli", tuli vasta myöhemmin. Rasvaletti ei liittynyt rokkiin vaan tangomusiikkiin a la Reijo Taipale.
Armeijassa oli jossain vaiheessa (epävirallisessa) käytössä lyijykynätesti "sotilas vai huora". Jos hiukset sivulla tai takana ulottuivat lyijykynän ympäri, niin potilas oli "huora", muussa tapauksessa tervetuloa miesten joukkoon.
Aaahjuuh Oliver Cromwell - sen sotilaat olivat keropäitä.
Kari Rydman arvosteli Musiikkia Suosikissa 1966.Lukee tässä Suosikissa joka on vuodelta 1966.
Sitä samaa ahdasmielisyyttä käy tällä sivulla vähän väliä esittelemässä klassisen musiikin vinksahtanut himofanikin.Täytyy vain toivoa,et kaveri jonain päivänä TAJUAA.
Tässä tämä yhden totuuden torvi taas toitottaa yksiulotteista tulkintaansa siitä, että klassisen musiikin puolestapuhujia olisi näillä poppipalstoilla vain yksi ja sama henkilö.
Kuten tuossa joku jo totesikin kyse lienee kyvyttömyydestä erottaa klassisen suuntauksia (no, tämä on tietysti itsestäänselvää), mikä ohjaa suoraviivaista tulkintaa. Dramaattinen esimerkki muuten siitä, miten huomattava musiikillinen rajoittuneisuus voi vaikuttaa yksilön yleiseen päättelykykyyn.
Niin, toistuvista toteamuksista huolimatta näillä palstoilla klassisen musiikin puolesta esittää kommentteja useampikin kirjoittaja...
-jos tällä palstalla todellakin käy enemmänkin noita klassisen musiikin vinksahtaneita himofaneja,kuin tämä yksi sitkeä hemmo,niin pitää kai alkaa huolestua hieman klassisen musiikin kuuntelijoiden yleisemmästäkin vallitsevasta ymmärtämättömyydestä musiikin alueella...tosin uskoakseni noita tiukkapipofundamentalisteja on silti onneksi aivan pieni vähemmistö...näin kertovat sitkeät huhut.
Huhut ovat huhuja, faktat faktoja!
Klassisen musiikin tuntijat eivät seuraa huhuja vaan puhtaita faktoja. Faktoihin kuuluu sekin, että Beatles on innovatiivista poppia, Brahms ja Haydn taas musiikillista neroutta (nämä ilmiöt eivät siten rinnastu toisiinsa niin kuin monet Beatlesfanit haluaisivat).
Aina yhtä ikävää on havaita se, että Beatlesfanit eivät osaa sanoa klassisen musiikin sisällöistä ympäripyöreyttä enempää ja silti loukkaantuvat syvästi musiikillisen sisällön analysoinnista. Tätä kutsuisin kyllä paikallaanpolkemiseksi ellen peräti regressiviisyydeksi...
Met keskustelemme klassisen musiikin palstalla klassisesta musiikista. Eiköhän Beatles siellä kohta ole mukana.
faktoja...en osaa loukkaantua näistä texteistä tippaakaan; olen vain joskus huolissani hieman,kun jollain/joillakin tyypeillä ei ole muuta elämää näköjään,kuin käydä pottuilemassa ja purkamassa turhautumiaan BEATLES-sivulla...no,ehkä he saavat jotenkin sillälailla elämälleen sisältöä,vaan eipä käy katteeks...sano entinen talonrakentaja.
niin, niin, se turhauman purkamisen olettamus on vain yksi näkökulma ilman mitään todellista pohjaa hypoteeseille...
Kannattaisiko ottaa viimein kynä kauniseen käteen ja kuunnella muutakin sisältöä kuin vain nuorisopoppia?
Toki tuokin on vain yksi näkökulma, mutta tarkoitus lienee ollut saada aikaan keskustelua sisällöistä. Sen sijaan Beatlesfanit aina vaan keksivät monenmoisia selityksiä heille vastakkaisia näkemyksiä esittävistä - tai sitten muuten poispuhuvat itseltään tilanteen, jossa he joutuisivat missään määrin kriittisemmin arvioimaan näkökantojaan. Sellaiseen tilanteeseen Beatlesfani saattaisi ajautua esimerkiksi tilanteessa, jossa hän altistuisi vaikka taidemusiikin sisällölliselle kokemukselle hieman kokonaisvaltaisemmin.
Ihanteet symboloivat turvakahvaa, josta on tunnestusti vaikea irrottautua edes hetkellisesti. Mikäli näin ei koskaan toimi, ei voi myöskään keskustella sisällöllisesti turvakahvan ulkopuolisista ilmiöistä - ei kaiketi ainakaan kovin uskottavasti, sittenkään.
klassisen musan tuntemus on kaiketi sitä, että kuuntelee youtubesta Bachin toccatan ja sitten Mozartin yön kuningattaren ja sibeliuksen finlandian...
Ei Beatles-faniudesta tarvitse luopua, vaikka alkaisikin klassiseen oikeasti tutustua menemällä kirjastoon ja lainaamalla vaikka 10 levyä tietyn aikakauden albumeita ja kuuntelisi niitä sitten useita kertoja keskittyneesti.
Beatles-fanius on tietysti jollekin teini-iästä saakka Beatlesia kuunnelleelle tärkeä henkilökohtainen asia, jopa identiteetin palanen. Mutta luulisi että Beatlesin koko tuotanto on jo tuttua. Miksei voisi kokeilla vähän taidemusiikkiakin, etenkin kun se rikkaampaa musiikillisesti on?
Ei kai Beatles- Rollari- Queen ym. faneilla ole joku "lojaliteetti" tätä viime vuosikymmenten listamusiikkia kohtaan, ettei saa kuunnella mitään muuta kun kerran on nuoruudessa "faniuduttu?"
Kutakuinkin näin taitaa mennä, se on osa identiteettiä. Nämä ikuiset nuoret, jotka ovat eläneet ihanteensa kanssa vuosikymmenien ajan lienevät niitä tiukimpia poterossa pysyjiä. Identieetti synnyttää mitä todennäköisimmin myös lojaliteettia samastumisen kohteisiin, mitä aika edelleen vahvistaa (siis juuri päinvastoin kuin mitä musiikin tuttuudesta oletetuksi seuraava saturaatio saattaisi aiheuttaa).
Oikeastaa tässä on sittenkin kyse ulkomusiikillisista yllykkeistä: klassisen musiikin kiistaton laadullinen paremmuus ei siten oikein faktanakaan osu maaliinsa.
....ja ne klasarit syvällä poteroissaan...ei sinne valo pääse...
Toinen on sitä mieltä että pitäisi tuntea MOLEMMAT jotta voisi sanoa, kumpi on parempi.
Toinen on sitä mieltä että "klasarit ovat pellejä" ja riittää että tuntee englannin pop-bändin 60-luvulta - ja Juicemme.
Cmon! Miksi ihmiset ovat niin klasarivastaisia?
Klassinen taidemusa on PARASTA! Laadullisesti. Sen tietää kaikki musaa opiskelleet...
Minusta riittää todeta, että Beatles ja klassinen musiikki ovat aivan erilaisia. ei toista tarvitse hylätä toisen takia.
Miten on viihdemusiikki, jota en kylläkään tunne, mutta jotain Mantovani tai Liberace-tyyppistä, missä soitetaan klassisen musiikin elkeillä, mutta musakki nyt on mitä on -- kyllä sillekin näköjään oma yleisönsä.
tai muuta kamariorkesterilla tai orkesterilla?
Kyllähän musiikki jossa on orkesteri eikä mitään sähköisiä soittimia tapaa olla yleensä kunnianhimoisempaa kuin sähköbändi.
Tarkoitan sitä että oikeassa orkesterille kirjoittamisessa ei ole olemassa sellaista ilmiötä kuin "säestys": jokainen soittaja on tärkeä, oli kudos homo- tai polyfoninen.
Sen sijaan rautalankabändien levytyksiin palkatut orkesterit vain säestävät synamattoja, rokkikitaraa ja rumpusettiä - tällaisen musiikillisen sommitelman ideoija ei voi olla Tuomas Holopaista parempi... eli on toisin sanoen täyttä paskaa!
Klassishenkiset sovitukset tangoista tms. tai alunperinkin rikkaammin tuotettu musiikki joka on laadittu orkesterille tuppaa kyllä viehättämään.
Jos jaksaa kokonaisen orkesterisovituksen tehdä, on yleensä liikkeellä paremmin aikein kuin tuhannet tylsät rokkiartistit joita pursuaa joka tuutista. Beatles kuuluu tämän osaston parhaimmistoon.
kuin Tuomas Holopaisen "musiikki" ei ole.
Tämä asia kannattaa pitää mielessä jopa tiiviimmin kuin Beatlesin kepeys.
todettakoon että irwin ja vexi olivat kääntyneet Indiraclubin ovelta, "mitä paskaa". Ja esiintyjä oli beatles.
Ruotsi toivotti beatlet tervetulleiksi ja on nyt maailma musiikkiviejä nro 3. Suomi eli klasari tango potorossa ja meni hevihautaan.
Me osataan....
todettakoon että irwin ja vexi olivat kääntyneet Indiraclubin ovelta, "mitä paskaa". Ja esiintyjä oli beatles.
Ruotsi toivotti beatlet tervetulleiksi ja on nyt maailma musiikkiviejä nro 3. Suomi eli klasari tango potorossa ja meni hevihautaan.
Me osataan....
on pelkkää kaupallista roskaa - etkö tajua sitä?
Usko jo! Musiikki ja raha voivat olla erillään... niin ei koskaan kuitenkaan ole popissa, rokissa, räpissä tai soulissa.
Klassinen musiikki on Suomessa kunnossa, Ruotsissa ei. Ruotsalaiset ovat siis kai pinnallisempi kansa? No, en tiiä, mutta eipä heillä musakkia osata kuten meillä.
Viihde ja bisnes eivät ole musakkia.
beatles ei syntyessään ollut kaupallista. Heitä ei kukaan halunnut ja sitten kaikki.
Vastaavasti ruhtinaiden tilaamat sävelteokset...roskaa.
Entä se, että kansallisoopperakin tuo esiintyjänsä ulkomailta?
Suomi pistää miljoonia klasariin: musiikkitalo, orkesterit, sibbeakatemia, kirjastojen ostot. Koulujen pakkkoklasari. Ja sit tuodaan soittajat ja laulajat maahan.
Ilman rahaa ei olisi sävelletty yhtään klassista teosta.
Mistäs moinen viha Holopaista kohtaan?
Siksikö kun myy levyjään pitkin maailmaa ihan toiseen tahtiin kuin tuo klasarifanien suosikki Corny-gie hallin 5 vuoden takainen kuningatar ja "Mozartin haamu" Kaija Saariaho, jostain Heimo Hohosta eiku Haitasta vai mikä se jo kuollut viulun kitisyttäjä nyt olikaan.
Toki on vähän liiallista haukkua Holopaista kuin kukaan ei sitä täällä ole ylimitoitetusti kehunutkaan. Kuitenkin, jatkuvasti tapaa uskomattomia Nightwish-faneja, jotka ovat ihastuneet johonkin typerään mielikuvaan pohjoisen tuiskun tunteikkaasta tulkista.
Nightwishin musiikki on kuin ruminta suomi-iskelmää, johon on tehty oksettavat "orkesterisovitukset" - musiikki on läpeensä imelää ja huonoa.
Mutta Nightwish-ponterolaisuutta en ole kohdannut, voihan sitäkin olemassa olla.
Klasun päiväkirja. Kello on 03:28
En voi nukkua. Klasumusa on kaikkeni. Puolustan sitä henkeen ja vereen aina, kun joku mainitsee piitlekset. Piitles sitä, piitles tätä. Piitles ei ole sulosointumusiikkia niin kuin klassinen musiikki. Minä en voi ymmärtää miten joku kuuntelee piitlestä.
Minä tuon teille ilosanomaa klassisen musiikin muodossa. Siitä loistaa taivaallinen valo ja herkkyys, ja aion tuoda sitä valoa ponetropiitlesten poteroon. Sillä minun, ylivertaisen on klasuvalta, klasuvoima ja klasukunnia. Klasuaamen!
on kyllä parasta musaa musan kriteereillä, mutta eivät sen suosittelijat / sivistämisen vaivautumiseen painostavat tahot kyllä mitään messiata ole. =)
Klassisen sanominen vain "sulosointumusiikiksi" haiskahtaa typeryydeltä. Klassinen on rankinta musiikkia, suuria tunteita.
Myös Beatles-ponterolaiset kommentoivat paljon täällä - mutta lähes aina asian vierestä ja haukkuen viestejä, joiden sisältö ei miellyttänyt.
Kateus ja viha ovat usein päällimmäisiä tunteita, kun näkee tai kuulee toisen olevan itseään parempi. Klasaripoika osti halvan pianon vuonna 1985, eikä yrityksistä huolimatta oppinut soittamaan. Hän on kettuuntunut Holopaisen taidosta soittaa ja säveltää musiikkia.
Kaikista ei tule Holopaisen tasoisia. Klasaripojan on tyytyminen vaatimattomiin kilkutuksiin ja säveltapailuihin, ja jos piano ei luonnistu, niin aina voi vaihtaa rytmikapuloihin.
Etkä ymmärrä, että kaikki poppia tekevät ovat aina olleet kaupallisia. Se, joka on joskus kokenut ns. rock & roll -herätyksen a'la Lennon edustavat LÄHTÖKOHTAISESTI kaupallista muzakia. Siinä ei tarvita harjaantuneisuutta, musiikin opiskelua ja säveltaiteen sisäistämistä oman tekemisen lähtökohdaksi. Vaikka kyse onkin paremmista poppareista kuin Idolkisoissa, niin periaatteessa ilmiö on sama: kuka tahansa voi alkaa rämpyttää kitaraa ja tehdä siitä "taidetta".
Etkä ymmärrä, että kaikki poppia tekevät ovat aina olleet kaupallisia. Se, joka on joskus kokenut ns. rock & roll -herätyksen a'la Lennon edustavat LÄHTÖKOHTAISESTI kaupallista muzakia. Siinä ei tarvita harjaantuneisuutta, musiikin opiskelua ja säveltaiteen sisäistämistä oman tekemisen lähtökohdaksi. Vaikka kyse onkin paremmista poppareista kuin Idolkisoissa, niin periaatteessa ilmiö on sama: kuka tahansa voi alkaa rämpyttää kitaraa ja tehdä siitä "taidetta".
Niin, vaikka Beatles on popin parhaimmistoa, niin olihan sekin todella kaupallinen.
Tarttuvia sävelmiä tehtiin raha silmissä - jotenkin kuitenkaan tämä ei ole kaupallista jonkun mielestä, mutta onhan se todellisuudessa.
liman kaupallista ei olis elämää. Eikä klasarille verorqhoja
Onneksi olemme saaneet osammme absoluuttisesta ymmärtämättömyydestä.
Jokaisella ajalla on sairautensa
Tottakai Beatlesin oli oltava kaupallinen.Se näytti esiintymällä osaamisensa,eli pojat ansaitsivat siten elantonsa.Nopeasti heistä pidettiin enemmän kuin Jeesuksesta,ja he työllistivät jopa klasareita.Loppujen lopuksi he saivat vain kohtuulisen korvauksen työstään,kun ajattelee heidän musiikillisiakin ansioitaan.Nehän kiukkuisesti kielletään tämänkin tekstin jälkeen.Kannattaa muistaa että Neuvostoliitonkin kaatoi The Beatles.
"Tottakai Beatlesin oli oltava kaupallinen.Se näytti esiintymällä osaamisensa,eli pojat ansaitsivat siten elantonsa."
Ja mitähän se osaaminen mahtoi olla? Aika moni rämpyttää kitaraa ja soittaa melodista bassoa.
"Nopeasti heistä pidettiin enemmän kuin Jeesuksesta,ja he työllistivät jopa klasareita."
Olet sairaalloinen. Eivätkä he todellakaan työllistä klassisen musiikin ammattilaisia.
"Loppujen lopuksi he saivat vain kohtuulisen korvauksen työstään,kun ajattelee heidän musiikillisiakin ansioitaan.Nehän kiukkuisesti kielletään tämänkin tekstin jälkeen.Kannattaa muistaa että Neuvostoliitonkin kaatoi The Beatles"
Et ole antanut niistä ansioista mitään konkreettista tietoa. Edelleen on jäätävä siihen perusasetelmaan että Beatles on huono. Eihän heillä ollut oikeita musiikillisia vahvuuksia, kuten rakenteellisia vahvuuksia. Mikä siis tekee heistä hyvän? Isossa maailmassa pelkkä melodia ei riitä.
Neuvostoliiton kaatumisen taustalla on lukuisia tuhansia mahdollisia vaikuttimia, joista 60-luvun rock-vallankumous (joka on kulttuurillista, ei musiikillista) on taatusti yksi. Sen keskeinen edustaja on juuri Beatles. Historianlukutaidottomuutesi ja suhteellisuudentajuttomuutesi tuli taas ilmi karkean yleistyksen ja mutkien suoriksi vetämisen muodossa a´la "Neuvostoliiton kaatoi The Beatles"
Miten pihalla voivat popmusiikin arvojen orjat olla?
aika moni rämpyttää kitaraa....
Toiset tekevät sitä ilokseen.
Aika harva saa siitä elantonsa. Aika harva erottuu, saa suosiota. Jää elämään.
Klasarille tuntematon juttu: leipä ei tulekkaan virkamiesorkasta ja vanhan toistamisesta, jolle taputetaan ihan tavan vuoksi. Kolme kumarrusta ja ulos.
Klassinen esittäminen luo uusia tulkintoja. Tutustupa sinfoniamusiikkiin tai virtuoosiseen kamarimusiikkiin, ja nimenomaan kuuntele useita eri tulkintoja!
Keitä klasareita tarkoitat? Klassinenhan tekee jatkuvasti säveltämisessäkin uutta, toisin kuin pop on milloinkaan tehnyt.
Lopeta kaupallisen musiikin arvostaminen - ei tuossa asenteessasi ole tolkun häivää. Puhut jatkuvasti täysin hölmöjä Klassisesta Musiikkitaiteestakin, taivas vain tietää miksi