Oh so tired (again)

Tiredperson.

Olenkin joskus kirjoitellut tänne olotilastani, joka jo koheni jossain vaiheessa.
Nyt olen taas romahtamassa.
Vuosi on kulunut ihan ok, vaihdoin opiskelulinjaa ja viihdyn alallani, luokkahenki on hyvä ja koulu on muutenkin mennyt ihan hyvin.

Kotona sen sijaan...
En kohta enää kestä.Asuin syksyllä opiskelija-asunnossa kaverin kanssa, äitini oli muuttoa haaveilemassa ja tuntui että kaikki oli suht ok, kunnes äiti yritti itsemurhaa.En enää ikinä halua soittaa ambulanssia ja mennä avaamaan ambulanssityypeille ovea ja mennä ensimmäisenä sisään ja löytää äitiä parvekkeelta.tästä seurasi kauhea trauma, painajaisia ja äidille kahden viikon sairaalajakso.
Myöhemmin tilanne tuntui taas paranevan, äiti sai uusia lääkkeitä ja hän oli ihan ok.Asuntokin löytyi sitten lopulta, ja muutin taas saman katon alle hänen kanssaan.
Nyt meillä on kaksi kissaa ja koira.Kaikki oli aluksi hyvin, mutta vain hetken.

Mutta kaikki tuntuu olevan taas pielessä.
Tulin vasta lomalta, olin ollut isäni luona joululomalla mutta joulun vietin täällä äidillä.Tulin siis kotiin, vähän aikaa juteltiin, sitten erehdyin ehdottamaan että voisin mennä yhdeksi yöksi kaverilleni viikonloppuna, kun äidillä ei ole töitä ja ei tarvitse vahtia koiraa.
Hän alkoi valittaa että "näyttää siltä että kissat jää taas minun hoidettavaksi" ja että "jos ei koiran vahtiminen kiinnosta, voit ihan hyvin etsiä asunnon muualta".En tiedä mitä pitäisi ajatella tästä...

Ymmärsin asian näin; minä en saa mennä kavereille, koska äiti joutuu hoitamaan kissat.Jos en vahdi koiraa, minulla ei ole mitään syytä asua täällä.
Koira on tärkeämpi.Eikö muka ole ihan tasapuolista, että kun minä vahdin koiran silloin kun äiti on töissä, niin hän vahtii kissat kun vietän vapaa-aikaa????
Ei ilmeisesti.
sitäpaitsi koira ei ole minun. toinen kissoista on kyllä minun, ja hoidan ne aina kun olen kotona.En tajua, mitä teen väärin? sen, että en vahdi HÄNEN koiraansa? sen,että en ole kotona? sen, että hän välillä joutuu vahtimaan minun kissaani????
Tiedän, että hänellä on stressiä muistakin asioista, mutta ei kai se tarkoita, että se pitää purkaa minuun..? toivottavasti joku osaisi neuvoa, mitä ihmettä tekisin.Olen tässä kotona muutenkin lähes joka ilta itkenyt itseni uneen, koska tuntuu, että olen aina väärässä ja minussa on vikaa.

14

195

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jokuihminen2

      Kannattaa miettiä, miksi äitisi yritti itsemurhaa. Ainakin tekstin perusteella tuo koira kohtaus viittaa, että äidin mielestä et tee tarpeeksi kotitöitä. Jos näin on niin kannattaa miettiä, miten voisit auttaa häntä enemmän, ehkä voisit sopia hänen kanssa, mitä teet korvaukseksi tuosta koiran vahtiimisesta. Ehkä hän vaan oli hieman lääkeissään tai hän ei halunut olla yksin..

    • Sumppi pk-seudulta

      Hei! Kirjoittelimmeko viime vuonna joulun aikaan, luupenpa? Ajattelin jo silloin, että äitisi ei voi hyvin, hän käyttäytyi harkitsemattomasti kirjoitustesi perusteella, tuntui, kuin hän pitäisi sinua kuin kynnysmattoa, johon on helppo pyyhkiä mielen pahaolo. Hän voi pahoin, eikä löydä itselleen apua, siksi on päätynyt epätoivoiseen yritykseen. Koirien ja kissojen hoito ovat verukkeita, eli eivät ole todellisia ongelmia.

      Sinun äiti tarvitsee apua, mutta myös sinä tukea ja olkapään, sillä olet nuori ja herkkä kokemaan näin raskaita asioita. Onko äidilläsi sisaria tai muita omaisia, joihin voisit ottaa myös yhteyttä ja kertoa äitisi tilanteen?

      Sinä et tee mitään väärin, mutta äidin mieli on sairas, hän ei hallitse tunteitaan, elämäänsä, hän on kuin tuuliajolla, ja pitää sinua jonain "purtena", jota hän saa ajeluttaa miten sattuu. Hän on mielensä epätasapainon uhri, sinä valitettavasti vieläkin enemmän, koska kannat nyt yksin vastuun ja huolen äidistäsi. Siksi yritä saada äitisi sukulaisiin yhteys myös, jotta vastuu äidistäsi ei jäisi yksin sinulle. Olet nuori, taakka on liian raskasta sinulle kannettavaksi yksin, tarvitset siihen toisen henkilön jakamaan huoltasi.

      Hyvä ystävä, sinussa ei todellakaan ole vikaa, et ole väärässä, olet vastuullinen nuori, voit yrittää kohottaa mielialaasi silläkin, sillä äidilläsi on terveellä tavalla ajatellen pelkästään aito syy iloon siksikin, että hänellä on sinun kaltainen lapsi, nuori aikuinen.

      Olen muuten välillä sinua muistanutkin, ajatellut, että mitä sinulle mahtaa kuulua. Ajattelin, että vaihdoitko opiskelulinjaa, kuten vähän silloin uumoilit tekeväsi. Hyvä, että olet viihtynyt opiskelusi parissa, ja siellä on kaikki ok.

      En ole käynyt tällä sivustolla juurikaan viime tammikuun jälkeen, mutta palasin vilkuilemaan viime viikolla.

      Suosittelen ottamaan yhteyden Suomen Mielenterveysseuraan, he osaavat neuvoa, miten sinun pitäisi edetä. Uskoisin, että saat heiltä myös neuvoa, mistä itse saat apua, terapiaa, jotta selviät traumasta, jonka olet kohdannut ja joka painaa mieltäsi, myös yöunissa ja muutenkin, jotta selviät vallitsevasta tilanteesta.

      Koetanpa käydä täällä taas aktiivisemmin lukemassa, joten kirjoittele, oletko saanut neuvoa edetä asiassa ja apua myös itsellesi. Kaikkea hyvää sinulle, olet ajatuksissani, et siis ole yksin!

      Linkki: http://www.mielenterveysseura.fi/

    • tiredperson.

      Hei Sumppi.
      Joo, joulun aikaan taisimme kirjoitellakin..
      Ja äidilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka todettiin kai viime keväänä.
      Äiti kävi psykiatrilla jo ennen itsemurhayritystä.Äidin omaiset eivät erityisemmin pidä yhteyttä, paitsi mummo, joka alkaa vain hössöttää ja siitä minäkään en pidä...
      Lisäksi on äidin sisko, mutta hänellä on niin paljon omia huolia, etten halua häntä vaivata : <

      Alamme käymään jonkinlaisessa perheterapiassa, jota äidin psykiatri suositteli minullekin.saa nähdä tuleeko siitä mitään, minulla aika sinne vasta joskus parin viikon päästä ilmeisesti..
      Pahimmalta tuntuu ehkä se, että äiti haukkuu myös laiskaksi ja muuta vastaavaa. Hän haluaisi minut kuntosalille, mutta en halua lähteä, sillä se maksaa ja minä kun en satu olemaan kovin varakas opiskelija..
      Tiedän että ylipainosta voi olla haittaa, mutta en minä mikään tonnikeiju ole.
      Olen taas sitäpaitsi laihtunut, sillä ruokahalu on taas nollilla, mistä saan varmaan kiittää äidin selityksiä ja tyhjää ruokakaappia.

      Kävin itsekin jonkin aikaa psykiatrilla, mutta koulu kärsi siitä että jouduin lähtemään aina tunneilta sen takia joten en voinut sitten käydä siellä. En muutenkaan pitänyt psykiatristani.

      Ajattelin varata ajan koulukuraattorille, ehkä hän osaisi neuvoa.Viimeksikin hän auttoi minua paljon, kun olin romahduspisteessä.

      Jokuihminen2: en usko että johtuu kotitöistä, sillä siivoan aina omat jälkeni ja tiskaan ja pyykkään.siivous jaetaan yleensä tavallaan puoliksi.Ja mielestäni hänelle ihan sopiva korvaus on hoitaa kisuja silloin kun olen poissa, kun monena päivänä viikossa kuitenkin hoidan koiraa..

    • tiredperson.

      En saa apua mistään.Muutan nyt omilleni, hermot tässä menee.
      Äidillä on taas huonompi jakso, tiedän, pitäisi jaksaa ja koittaa kestää mutta on se loppu minunkin kärsivällisyydellä.
      En enää jaksa, en saa täältäkään nähtävästi (ei ole tullut vastauksia näihin viesteihin täällä) apua.

      En kestä.Itken joka vitun ilta ja olo on huono.Hermot kokoajan kireällä, ja psykiatrille en pääse, sillä seuraavat ajat tälle kyseiselle kusipäälle ovat vasta ensi kuun puolella. Koulu ei auta asiaan yhtään, olen siellä vain väsynyt kun joudun nousemaan joka aamu kuudelta (en ole aamuihminen).En saa nukuttua.

      Olo siis on yksinkertaisesti hirveä,ahdistunut ja aivan helvetin perseestä.

      muutan omaan asuntoon, unohdan koko paskan ja en varmaankaan varaa aikoja yhtään mihinkään.

      • Sumppi pk-seudulta

        Hei!
        Kuten nimimerkki "et ole väärässä" hyvin kirjoittikin, niin sinulla on oikeus ajatella myös omaa mielenterveyttäsi ja kestävyyttä. Mielestäni teet oikein, että muutat erilleen asumaan. Kun saat etäisyyttä äitiisi, sinulla itselläsi on mahdollisuus voimautua ja pystyt tukemaan äitiäsi omien edellytystesi mukaisesti. Tarvitset myös mielen tasapainoa jaksaaksesi opiskella.
        Ei ole äitisikään etu, että sinä myös menetät henkiset voimavarasi sairaan äidin läheisenä.

        Mahtaako äitisi ottaa lääkkeensä ohjeiden mukaan? Sinun on toisaalta vaikea sitä edes tietää. Minulla kun on käsitys, että k.o. sairaus pysyy oireettomana oikein hoidettuna. Eräs ns. julkkis on kertonut sairastavansa samaa sairautta, ja hän kertoi, miten sairaus pysyy oireettomana oikealla lääkityksellä. Onko kotiseudullasi Mielenterveystoimistoa? Sieltä voisit saada itsellesi apua nopeammin, tai keskustele ainakin koulun kuraattorin kanssa, koska olet saanut häneltä apua aikaisemminkin.

        Yritä päästä äidin mielen purkausten yläpuolelle. Äiti ei hallitse itseään, jos hän olisi terve, ei hän sinua moittisi ja syyttäisi asioista, jotka nyt on sairaan ihmisen harkitsemattomia sanoja. Tämä on sanan helinää, mutta silti yritän kannustaa, että on sanoja, joita sinun ei tarvitse ottaa todesta.

        Olen käynyt tällä palstalla, mutta miten olen ohittanut kommenttisi 4.1., en tiedä. Olen mielestäni tarkkaillut nimimerkkejä, mutta en lue päivittäin palstaa, joten ohi oli mennyt. Hyvä, kun nyt kirjoitit, vaikka avunantoon mahdollisuus on mitätön.

        Olen itsekin joskus käynyt psykiatrilla muutamia kertoja, ja kyllä sen aika pian havaitsee, saako k.o. käynneistä jotain apua, vai kokeeko ne tyystin turhiksi. Toisaalta ilman asiantuntevaa lääkäriä ei saa myöskään hoitoon tarvittavaa lääkitystä, terapiaa tai esim. osastohoitoa.

        Katsopa, olisiko tässä linkissä jotain vertaistukeen liittyvää keskustelua: https://www.tukinet.net/

        Jos mahdollista, hakeudu vaikka isän luokse talviloman aikana, jotta saisit etäisyyttä vaikeaan tilanteeseen äidin luona, ja toisaalta turvallisuuden tunteen.

        Saat minun tukeni, vaikka tästä ei apua sinulle juurikaan ole. Et ole kuitenkaan yksin.

        Toivon ongelman helpottavan ja sinulle kaikkea hyvää ja pahasta olosta vapauttavaa ja henkisesti voimauttavaa aikaa.


    • et ole väärässä

      Kiva että olet saanut olla vuoden voimissasi ja asiat ovat luistaneet hvyin. rankkaa varmaan elään vanhemman kanssa joka on itsetuhoinen ja ilmeisesti masentunut. Jos sinulla on mennyt hyvin asuessasi muualla, pois kotoa niin eikös kannttaisi silloin muuttaa pois. Sinulla on oma elämä edessä ja et voi väsyttää itseäsi äitisi vuoksi. Voit silti rakastaa häntä vanhempana ja elää sovussa. Erillään asuminen voi olla teille molemmille parempi ratkaisu.
      Älä syytä itseäsi. Elämä masentuneen kanssa on vaikeaa: joskus mikään ei vain passaa.

    • 29

      Ap, pakko sanoa heti alkuun, ettet ole vastuussa äidistäsi! Et ole hänen huoltajansa ja hoitajansa, hänen pitää saada ne jostain muualta. Se ei ole hylkäämistä, eikä kylmyyttä. Sinä voit olla terveessä suhteessa häneen vain tyttärenä.

      Vaikuttaisi siltä, että äitisi reagoi itsenäistymiseen. Lasten itsenäistyminen saa vanhemmissa aikaan joko terveitä tai häiriintyneitä reaktioita. Äitisi reaktiot vaikuttaa "sitomiselta" eli hän yrittää sitoa sinut itseensä ja estää itsenäistymisesi. Nuo reaktiot lapsen itsenäistymiseen eivät ole siis mitään tietoisia, järkeviä suhtautumisia vaan tulevat ns selkäytimestä, sen mukaan millainen vanhemman psyyke on. Niinkuin kirjoitit äitisi suhtautui ensin poismuuttoosi ihan ok. Se oli hänen tietoista ja järkevää suhtautumista, voisit "muistuttaa" häntä siitä..

      Sanoit, että kaikki meni hyvin, kun asuit kaverisi kanssa kimppakämpässä. Muistuta itseäsi siitä, pyri takaisin siihen samaan, sellaiseen elämään, jota itse haluat! Lemmikkieläinten hoitamiset, jopa itsemurhayritys yms ovat vain äitisi tapa yrittää sitoa sinut itseensä. Sehän on toiminut, olet palannut takaisin kotiin..

      • sama..

        pakko lisätä vielä, koska alkoi ihan ärrrrsyttämään kuinka epäreilussa tilanteessa ap on! Ns normaalissa tilanteessa itsenäistyvä nuori saisi äidiltään (vanhemmiltaan) kaiken mahdollisen tuen tuossa VAATIVASSA elämäntilanteessa, jossa itsenäistyvä ihminen on. Nyt tilanne ap:lla täysin päinvastoin: hän joutuu ottamaan vastuun äidistään. Ketä tahansa tilanne stressaisi, masentaisi, RAIVOSTUTTAISI. Ja siihen on täysi oikeus!


    • paivän paistetta

      Olet varmaan joutunut ottamaan vastuuta ja huolta äitisi elämästä iässäsi, jolloin itse olisit enemmän tarvinnut vanhemmuutta. En moiti äitiäsi, hän on halunut olla äiti omien voimavarojensa mukaan ja varmaan rakastaa sinua, mutta hänellä ei ole ollut resusseja vaan päinvastoin sinä olet joutunut kantamaan huolta. Oma väsymys ja uupumus näkyy nyt vasta vuosien päästä. Näin siinä usein käy: lapsi ottaa aikuisen roolin, aikansa jaksaa, mutta sitten lopussa homma kosktautuu ja kamelin selkä alkaa taittumaan.

    • tiredperson.

      hei kaikille, ja kiitos neuvoista.
      Pääsin juttelemaan kuraattorille, mutta tästä ei oikein ollut apua, sillä hän antoi neuvoja lähinnä muuttoa varten (tärkeitä juttuja tietysti, mutta olisin halunnut puhua omasta hyvinvoinnista ennemmin).
      En oikein tiedä mitä äiti ajattelee muutostani...

      Ensin hän suorastaan potkii minut ulos, sitten ottaa takaisin ja sitten taas haluaa minut pois pyörimästä..

      Sumppi: mielestäni hän on ottanut lääkkeensä oikein, kun haluaa parantua.
      Hänellä on kokeiltu monia lääkkeitä, ja sopivimmat ilmeisesti nyt käytössä, en tiedä...
      Aloitimme intervention, äiti on siis nyt käynyt siellä kaksi kertaa itsekseen ja minä menen sinne sitten ensi kuussa.

      VASTA ENSI KUUSSA. ;__; ei kivaa.

      Olen kyllä sinänsä joutunut ottamaan vastuuta, että syksylläkin, kun oli se karmea ilta jolloin äiti yritti riistää henkensä, kaikki,siis ihan kaikki jäi minun harteilleni.Jouduin hoitamaan eläimet, laskut, koulun ja kaikki arkitoimet itse.(tietysti tämä on normaalia sitten muutonkin jälkeen, mutta että kahden ihmisen taakat...)
      Otan vieläkin kai vastuuta joistakin asioista..vahdin äidin rahankäyttöä ja mielentiloja, ja se ottaa kieltämättä koville.

      tuntuu vähän ettei kuraattori ymmärrä tilanteen vakavuutta, vaikka sanoin hänelle että univaikeudetkin ovat lisääntyneet. Olin tänäänkin koulusta poissa, kun en ollut nukkunut kunnolla ja päätä särki tämän takia.onneksi meillä on ymmärtäväinen opettaja, joka on tietoinen uniongelmistani, ja kun kuitenkin koulussa ollessani teen hommat kunnolla, hän antaa minun jäädä kotiin lepäämään.

      Sain siis itselleni asunnon, mikäli en tätä aiemmin vielä maininnut, ja viikonloppuna vuokrasopimuksen teko....
      asunto on tilava ja vuokraisäntä mukava, ainoa miinus on se, että äiti on samassa rakennuksessa...mutta, saan kuitenkin sinänsä olla omassa rauhassa, ja asunto on HALVEMPI kuin opiskelijakämppä.

      en tiedä talvilomasta vielä, haluaisin kyllä isäni luokse, mutta jos äiti ei voi ottaa kissoja hoitoon ja ei ole rahaa viedä niitä hoitopaikkaan, niin en sitten tiedä...voi olla että vietän talviloman tässä lähempänäkin.

      Tällä hetkellä eniten pelottaa se, kun kaksi hyvää kaveria ovat lähdössä jatko-opiskelemaan.Toinen lähtee yli kolmen tunnin matkan päähän ja toinen ei vielä tiedä...Jään ihan yksin, jos molemmat lähtevät kauas : / sitten en tiedä mitä teen.

      tuntuu karmealta ajatukselta, että jäisin yksin tänne eikä olisi mitään seuraa, omia luokkatovereita kun en vapaa-ajalla näe (eivät ole niin hyviä tuttavia) ja muita ei sitten olekaan...

      en tiedä, aika yksinäinen olo. : / tuntuu että tulee burnout.

      • Sumppi pk-seudulta

        Tuo on totta, kun kokeillaan eri lääkkeitä, eli etsitään sopivinta vaihtoehtoa, se aika voi olla hyvinkin raskasta äidillesi kuten sinullekin. Toivottavasti hänelle löytyy sopiva lääkitys ja siten elämä voi normalisoitua. Ilmeisesti niissä on vielä sekin ongelma, että vie oman aikansa, ennenkuin tehoavat täydellä tehollaan.

        Se on kuitenkin hyvä, että pääset asumaan erilleen. Voi olla toisaalta hyvä sekin, että äitisi asuu kuitenkin lähellä, koska alitajunnassasi ainakin kannat hänestä vastuuta. Ja toisaalta äidillesi muuttosi voi olla helpompi, koska et muuta kauaksi hänestä.

        Voitko siellä interventio-tapaamisessa keskustella myös siitä, onko äidilläsi edellytykset palautua sellaiseen kuntoon, että hän pystyy vastaamaan itse itsestään, vai pitäisikö hänelle hakea edunvalvoja, jotta sinä vapautuisit vastuusta hänen asioiden hoidossa. Voisit ottaa sen myös puheeksi. Toivottavasti pääset itse niihin tapaamisiin myös pian, jotta voit keskustella ja siten saada mielen rauhaa ainakin jollakin tasolla.

        En tunne yleensäkään näitä mielisairauksia, mutta vahvasti vaihtelevat mielenalat on ehkä tyypillistä myös, kuten äidilläsi. Hän haluaa pitää luonnollisesti sinusta kiinni, koska olet hänelle turva, samalla kuitenkin niin läheinen, johon hän "turvallisesti" purkaa pahan olonsa. Se on todella raskasta ja kuluttavaa, vaikka tietääkin, että se on sairauden aiheuttamaa ja äiti ehkä kärsii siitä itsekin.

        Uniongelmiisi voisit kysyä apteekista esim. valeriaanaa, joka saattaisi auttaa siihen, että saisit levollisemman olon ja nukuttua. Orapihlajauute-tipat rauhoittavat myös, niitä olen itsekin välillä käyttänyt. Toivottavasti tilanne helpottuu, kun muutat yksin asumaan.

        Ajattelin, että annanko oman e-osoitteeni sinulle, jos haluat kirjoittaa myös suoraan minulle? Vuoden takaa joulun ajalta eräs nuori otti e-osoitteeni, ja meistä on tullut jopa ystävät. Hän asuu kauempana, joten emme ole montaa kertaa tavanneet, mutta hän on voinut pitää yhteyttä oman tahtonsa mukaan.
        Tätä ajattelen siksikin, kun hyvät kaverit lähtevät muualle opiskelemaan, ja ajattelet, että jäät yksin. Entä jos keskustelisit kuraattorin kanssasi jostain harrastusvaihtoehdosta, josta voisit saada uusia kavereita ja myös muuta ajateltavaa.

        Näin sinun tilanteeseesi yritän paneutua, vaikka melko heppoisin ajatuksin.
        Toivottavasti nukut tähän aikaan, kun minä vasta käyn nukkumaan.

        Ystävyydellä ja sinulle ja äidille hyvää toivoen Sumppi


    • onnea uuteen kotiisi

      Olet kyllä joutunut ottamaan kohtuuttoman paljon huoleksesi äitisi hyvinvoinnista. Totta kai haluaa auttaa ja tukea omaa äitiään, mutta ihän sitä lapsi ja nuori pysty tekemään. Ennemmin tai myöhemmin seinä tulee vastaan. Vieläkin tuntuu, että koet syyllisyyttä ratkaisustasi muuttaa omaan asuntoon. Pidä vain nyt topakasti kiinni ja rajat yksityiselämäsi suhteen.
      Kiva että sinulla ymmärtäviä ystäviä tallä palstalla.

    • tiredperson.

      anteeksi, etten ole kirjoitellut tänne nyt taas hetkeen..Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut konetta kauheammin availla.

      Äitini kanssa ei nyt ole vähään aikaan ollut riitoja, kun en ole ollut kotona, kun en enää kestä.Olen nukkunut viikollakin kaverin luona, mutta nyt tämä viikko on oltava kotona, kun kaveri sanoi ettei jaksa katella naamaani enää.
      Se sattui henkisesti. Nyt sitten lähin kaveri on sen verran kaukana, etten voi sinne mennä yöksi...
      Kotona ahdistaa (ja tämä kaveri joka satutti, tietää kyllä asioista) ja en voi paeta.

      Tiedän, että äidin mieli on sairas ja hän ei välttämättä tarkoita pahaa.mutta silti sattuu.

      Sumppi, sähköposti olisi ok, mutta en muista ikinä tarkistaa sitä kun olen koneella : (

      ja olen ottanut kyllä liikaa vastuuta äidistä, mutta nyt on vuokrasopimus tehty ja painun h*ittoon tästä äidiltä, vaikken kauas mutta painun kuitenkin. Nyt sitten ovat omatkin raha-asiat huolehdittavana, Kelalle paperit jo meni, sitten vielä sossu..argh, mokoma raha, aina pilaamassa ihmisten elämää.

      • Sumppi pk-seudulta

        Hei!
        Sinulla on nyt kuitenkin tiedossa asunto, mihin voit muuttaa ja siten on valoa tunnelin päässä näkyvissä. Milloin pääset muuttamaan?

        Kaverisi sanoi aika tylysti, että "ei jaksa katsoa naamaasi enää". Vaikka hän tietää tilanteesi, hän ei sitä ymmärrä, tiedosta tunnetasolla käytännössä, ei myöskään sitä, miten sinulle sanoi. Tuollainen haavoittaa jo muutenkin väsynyttä mieltäsi.

        Toivottavasti tilanteesi helpottuu, kun pääset muuttamaan pois äitisi luota. Kun saat nukuttua, asiat näyttävät valoisammilta, vaikka ongelmat eivät kotona mihinkään katoa.

        Minun e-posti on ritvaleena46@luukku.com voit kirjoittaa myös sinne, jos haluat. Minähän en ole laisinkaan alan ammatti-ihminen, mutta pyrin tukemaan vaikeuksissa.

        Kuulumisiin ja toivon helpompaa kevään jatkoa!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      1897
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1786
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1771
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1446
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1385
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      488
      1026
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      966
    8. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      913
    9. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      911
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      869
    Aihe