Mirelle/Keskiyö.., kuka vain joka

osaa auttaa mua nyt.
Vuosi siinä vaihtui ja työrintamalla on nyt todella synkkää.
Olisko parempi pistää pillit pussiin ja mennä palkolliseks?
Mä en millään haluais luovuttaa, mutta kannattaako tällanenkaan - aina elää puilla paljailla, kun omasta tehdystä työstä ei jää mitään käteen?
Vuoden olen takunnut näitten asioitten kanssa ja jo luulin et alkaa mennä paremmin. Sit jouduin 'pakkolomalle' ja firmalla menee tosi huonosti. Mitä kauemmin näin jatkuu, sen enemmän firma tahkoaa tappiota.
Työkaluni on velallinen ja jotakin ois pakko tehä et edes sen sais maksettua.
Mikä neuvoksi, kun ikääkin on - tuskin minusta enää on mihinkään uuteen ammattiin ja sitäpaitsi tykkään työstäni siinä määrin, etten osaa oikein ajatella muuta tekeväni.

Paljon on lupailtu miestäkin, mutta taitavatten ennemmin pakoon juosta???
Vuoskausia oon yksin ollu, joten mahdanko osata edes asettua?

Tulin just täs taas mummuks uudestaan, kun vaan kaikki menis tällä kertaa hyvin. Tyttäreni tuskin jaksaa läpi käydä enää uutta raastavaa tappelua virkakoneiston kanssa.
Kerran tapahtui vääryys, jota en ole voinut anteeksi antaa. Haluaisinkin tietää, kuka niin kateellinen oli, että meni pilaamaan tyttäreni elämän dramaattisesti! Kukaan ei välittänyt, kun hän kävi läpi tuskaisia aikojaan. Muut tiesi asioista paremmin kun äiti itse! Oli raastavaa katsoa, kuinka hän oli hajota tuskansa alle. Onneksi hänellä on muutama hyvä ystävä, joka tuki vaikeimpina hetkinä.