Eli, aloitan varmaan siitä, että oon tavannu yhen tosi mukavan pojan ehkä noin viikko sitten. Ollaa puhuttu paljon mesessä ja viestitelty.
Heti ekan päivän jälkee kun oltii tavattu, ni musta tuntu siltä, että täst vois tulla tosiaanki jotain.. (sanoi tykkäävänsä minustaki, ja haluis tavata ja tehdä kaikkee ym).....
Sovittii, että nähtäis kesällä ja soiteltas muutenki. No sitte täs parin päivän sisäl se ei ole puhunu mulle melkee mitään, koska kuulemma se on "miettinyt tulevaisuutta yms" , sitte tänää sain tietää et se seurustelee toisen tytön kans, ja mun ei pitäis mitenkää "säikähtää" sitä... Ja haluis jutella kyllä mulle ja olla kaveri? Mitä mun pitäis tehdä??
Miks ei voi vaan pitää lupausta? Miks pitää olla tommone vitun kusipää..?!
Oikeesti musta tuntuu tosi pahalta, eikä tee mieli tehdä yhtään mitään. Koko ajan mieles pyörii sama tyyppi ja mitä vittua mä nytten teen..ei mulla ole ketään niin hyvää ystävää, jolle voisin kertoa kaikkii omii surujani. Tuntuu vaan siltä ettei se oikeen tiiä, että mäkin olen ihminen enkä mikää esine jota voi kohdella sillee ku haluaa!
Ajattelin jopa muuttoa jatko-opiskeluun samalle paikkakunnalle missä hän asuu.. (ei ole pitkä matkakaan ym)
Noh kaikki meni sit mielessäni uusiks. Hyvin menee !!! not.
Oli pakko purkautuu johonki, toivottavast joku ees luki..
Heti ekan päivän jälkee kun oltii tavattu, ni musta tuntu siltä, että täst vois tulla tosiaanki jotain.. (sanoi tykkäävänsä minustaki, ja haluis tavata ja tehdä kaikkee ym).....
Sovittii, että nähtäis kesällä ja soiteltas muutenki. No sitte täs parin päivän sisäl se ei ole puhunu mulle melkee mitään, koska kuulemma se on "miettinyt tulevaisuutta yms" , sitte tänää sain tietää et se seurustelee toisen tytön kans, ja mun ei pitäis mitenkää "säikähtää" sitä... Ja haluis jutella kyllä mulle ja olla kaveri? Mitä mun pitäis tehdä??
Miks ei voi vaan pitää lupausta? Miks pitää olla tommone vitun kusipää..?!
Oikeesti musta tuntuu tosi pahalta, eikä tee mieli tehdä yhtään mitään. Koko ajan mieles pyörii sama tyyppi ja mitä vittua mä nytten teen..ei mulla ole ketään niin hyvää ystävää, jolle voisin kertoa kaikkii omii surujani. Tuntuu vaan siltä ettei se oikeen tiiä, että mäkin olen ihminen enkä mikää esine jota voi kohdella sillee ku haluaa!
Ajattelin jopa muuttoa jatko-opiskeluun samalle paikkakunnalle missä hän asuu.. (ei ole pitkä matkakaan ym)
Noh kaikki meni sit mielessäni uusiks. Hyvin menee !!! not.
Oli pakko purkautuu johonki, toivottavast joku ees luki..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä luin 8). ymmärrän tunteesi, ei ole muuta sanottavaa kuin jaksamisia :)
Minäkin luin, unohda tuo tyyppi, ei sillä ole sua kohtaan tunteita - miksi pitäisi sinullakaan jos hän ei sinusta edes välitä. Olen varma että löydät vielä joskus jonkun joka todella välittää.
Itsellänikin oli tässä vähän aikaa paha mieli kun minut jätettiin, viikon siinä surin ja sitten ajattelin että ''helvetti, mä haluan elää'' enkä sitten enää surrut vaan päätin että haluan kokea samat ihanat tunteet uudelleen mutta jonkun toisen kanssa ja nyt on käynyt niin että olen ihastunut yhteen tyttöön samassa lukiossa kanssani, nyt vielä pitäisi saada kerättyä rohkeutta mennä puhumaan hänelle :D