Kätilö huikea pettymys

Mielenkiintoista, kuinka eri tavalla kirjan sanoma välittyy. Minulle Kätilö oli huikea lukuelämys, tuli mieleen Laxnesin Salka Valka ja Timo K. Mukan kirjat. Tuolla pohjoisessa elämänmeno on ihan erilaista kuin täällä etelässä. Seksuaalisuus on lähempänä alkuperäisiä vaistoja, sanoisinpa eläimellistä. Eipä silti, samantyylisiä juttuja olen kuunnellut sukulaisperheissä Satakunnassa.

Kirjan pääteema (tai mikähän se on?) on kuitenkin saksalaissotilaan ja suomalaisnaisen rakkaussuhde. Niitä oli paljon siihen aikaan kun oltiin aseveljiä. Se on ihan luonnollista, kun on paljon nuoria naisia ja miehiä koossa ja suomalaismiehet poissa, rintamalla. Sittemmin näitä suhteita ja niistä syntyneitä lapsia salailtiin ja hävettiin, ja ilmeisesti vasta nyt aika on kypsä niistä puhumiseen ja kirjoittamiseen.

Minusta Kettu onnistui erittäin hyvin kuvaamaan naisen tuntoja. Miehen tuntemusten kuvaaminen ei ihan yhtä hyvin onnistunut, jossakin kohtaa olisin vaatinut vielä muokkaamaan tekstiä, jos olisin ollut kustannustoimittajana.

Luin nyt joulunaikaan myös Finlandia -voittajan eli Liksomin kirjan, on palkintonsa ansainnut. Kätilö olisi kyllä kuulunut ehdokkaiden joukkoon ja ansainnut myös palkinnon. Jari Tervon Laylan luin myös, ja se ei kyllä kuulu em. joukkoon. En ole Tervoa aikaisemmin lukenut, joten en osaa sanoa, onko tämä hänen tavallista tasoaan. Kirjassa oli kyllä imua, mutta huomasin siinä paljonkin asiavirheitä. Se oli myös aika kevyt, sitä en halua lukea uudestaan. Kätilö ja Hytti nro 6 jäävät hyllyyni, Laylan laitan kiertoon.

Katja Kettu on mediakelpoinen, joka kelpaa esittelemään vaatekaapin sisältöä aikakauslehdille.
Kirjan sisältö on kai sivuseikka.

Luin kaikki em. kirjat. Jokainen on tyypillisesti niitä kirjoja, joita suurkustantaja markkinoi rahalla ja ylisanoilla. Mitään uutta yksikään niistä ei kirjallisuuteemme tuo.
Liksomia pidän parhaana, kaksi muuta ovat suurella kohulla foorumille tuotuja teoksia, joiden kirjallinen anti on keskin kertainen.
Tervon myyntimenestys muuten nojaa aivan selvästi media-näkyvyyteen. Yhtään laadukasta kirjaa hän ei ole kirjoittanut.
Katja Ketun kirjan alku oli lupaava, puolenvälin jälkeen se lässähti ja siitä jäi ikävä ja oudon sekava kuva.

En ole jaksanut lukea yhtään Tervoa loppuun. Uskomatonta mediasirkusta jokaisen kirjan ympärillä. Voittaa jopa Anja Snellmanin.

Ketun kirja on rivo. MIksi nimenomaan naiset kirjoittaa nykyään rivoja kirjoja?

Rivoilu on varsinkin naisen kirjoittamana melkoinen myyntivaltti.

Heikko oli Kätilön myynti ( 27 000 kpl)kun vertaa sitä valtaisaan mainosrummukseen minkä kustantaja sen ympärille rakensi. Persnettoa tuli ja kovasti WSOYlle.

Mielenkiintoinen näkökanta. Myyntiluku tosin on aika korkea, mutta mainostaminen on kallista.

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2012/02/runeberg-palkinto_katja_ketun_katilolle_3228724.html

Mitä mieltä arvoisat asiantuntijat ovat siitä, että onko tämä myöhäisherännyt tietoisuus vuosien takaisesta kaappausyrityksestä jossain suhteessa markkinointiin? Va muuten vaan tapahtunut ja nyt vasta mieleen tullut??

Jätin kesken. Oli tylsä ja tökerösti kirjoitettu.

Kyllähän nussiminen ja rivoilu sekä sekoilut pilluasioissa ihmisiä kiinnostavat, etenkin naisia, vaikka vähemmän keskustelevat niistä asioista kuin miehet. Tiedän koska olen kirjoittava nainen. Miehet eivät yleensä tai paremmin sanoen kovin mielellään lue naisten kirjoittamia kirjoja, mutta kun media levittää nussimistietoa alkaa teos heitäkin kiinnostaa. Ja mikä ettei. Panoasiat ja laajemmin koko laji sukupuoliteemoista herättävät elävää mielenkiintoa ja lukuhaluja ainakin niin kovin inhimillisessä tirkistelymielessä. Onhan tutkittu, että ihmisten ajatuksia ja haluja sitoo voimakkaimmin ja tiheimmin juuri seksuaalisuus, niin naisia kuin miehiä, vai haluaako joku kiistää? Nuorten ja aikuisikäisten ajatuksia ja fantasioita sekä tunteita halltsevat eniten seksi, niin että keskimääräin noin yli puolet ajatuksista päivisin pyörii seksuaalisuuden tiimoilla. Itsekin kirjoitan rohkeasti, mutta en pärjää keski-ikäni takia Viivi Ketulle.

Kätilö-kirja oli ns.kymmenen kertaa parempi kuin Hissi. Luin molemmat ja hissi teki vaikeaa, mutta sinnillä luin. Ostin äidilleni joululahjaksi Kätiö- kirjan, koska hissi oli ulkoasultaan hirvitys, kioskikamaa vanhalle (83 v.) ihmiselle, joka lukee paljon vieläkin ja on ajan tasalla. Kommenti oli ensin semmoiset, että miehet on hirviöitä. Mutta, sanoi sitten, että luki vähän "hatarasti" ja oli lukenut jälkeenpäin kirja uudelleen. Arvata saattoi, että ei enää tuntunutkaan yhtä hirveältä. Äiti tykkäsi kirjasta.

Minä ja äitini on luettu myös Hissi ja ollaan sitä mieltä, että miksei tavalliset me tallaajat voitas olla valitsemassa Finlandia-ehdokasta, koska nyt ainakin Kätilö-kirja oli sata parempi kuin Hissi.
P.S. Miehenikin, joka ei paljon lue, niin vielä kertasi Kätil-kirjaa uudelleen eikä kyllä rivouksien takia. Kiitos Katja Ketulle !

Ei voi olla Tissi nimistä kirjaa!

En ole juuri lukenut ns nykykirjailijoita eikä ole oikein tarkoituskaan, mutta kyllä tuo Ketun kielenkäyttö sekä sanastollisesti että syntaktisrakenteellisesti yllätti positiivisesti ja teki lukemisen mukavan soljuvaksi. Mitä nyt vähän välillä joutui tarkistamaan tuota tapahtumakulun kronologiaa. - Joskus yritin aloittaa jotakin Liksomin kirjaa mutta kyllä se lukeminen jumittui aika nopeasti. Tervoa en ole, ainakaan tällä hetkellä, edes ajatellut koskaan edes yrittäväni; lähes kaikista muistakaan nyt puhumatta. Oksasen uusinta, 'kyyhkyskirjaa', saattaisin joskus koettaa. - Ajattelin tutustua myös Ketun aiempiin kirjoihin, mutta onneksi tuossa jossakin joku oli sitä mieltä että jokin Ketun kirja ei vedä läheskään vertoja 'Kätilölle', jossa hieman ohimennen sanottuna tökki se kun puolukoita ja hillaa kerättiin samaan aikaan; olen etelästä eikä minulla ole kokemusta marjanpoiminnasta pohjoisessa, mutta olen ainakin tähän saakka ymmärtänyt ettei nyt sielläkään sentään hillaa ja puolukkaa juuri samaan aikaan poimita?

Tämä on myös muiden nykykirjailijoiden ongelma. Elinpiiri on ollut niin suojattu, että omakohtaisia kokemuksia ei ole juuri mistään asasta.

Täyttä roskaa koko teos alusta loppuun. Ei edes siihen käytetyn vaivan arvoinen.