Elikkäs, olen kohta 19-vuotias lukiota lopetteleva tyttö. Ongelmanani on se, että en haluaisi muuttaa syksyllä pois kotoa ja lähteä kauas opiskelemaan. Muutenkin kaikki aikuisuuden jutut ahdistaa. Toisaalta tiedän mihin haluaisin opiskelemaan ja minulla voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet päästäkkin sinne kouluun. Minua kuitenkin itkettää, ahdistaa ja pelottaa ajatus yksinasumisesta Helsingissä, yli kahden tunnin ajomatkan päästä kotoa. Tykkään asua kotona, perheeni on ihana ja mitään ongelmia ei ole. Tunnenkin itseni ihan tyhmäksi ja "lapselliseksi" kun en halua muuttaa vielä pois kotoa... Lapsuuteni on ollut onnellinen, koulu menee hyvin, kavereita on ja elämäni on muutenkin ollut kaikin puolin hyvää :) Ihmettelenkin tätä pelkoa pois muuttamisesta. Veli on muuttanut pois kotoa opiskelemaan, joten vanhemmatkaan eivät ole kasvattaneet meitä jotenkin kieroon, vaan ovat rohkaisseet itsenäistymään.
Olen tällainen rauhallinen eikä mikään villi biletys ja ryyppääminen kiinnosta. Toisinaan tunnen itseni tylsäksi kun muut lähtee ryyppäämään, mutta haluan jäädä kotiin. En ole koskaan tykännyt olla myöskään millään leireille, koti-ikävä on yleensä tullut... Kavereilla ja sukulaisilla tosin olen ongelmitta voinut olla montakin yötä. Koti-ikävän ja äidin ikävöinnin takia olen myös tuntenut itseni usein "tyhmäksi". En ymmärrä mikä tuottaa niin suurta ikävää ja itkuakin, olen koittanut ikävän iskiessä sitä miettiäkin mutta en ole saanut sitä selville.
Onko teillä muilla ollut samanlaisia "ongelmia" kuin mulla? Kuinka nopesti ikävä tunne ja ahdistus meni ohitse ja miten saitte sen katoamaan? Olen miettinyt välivuotta ja töihin menemistä, mutta onkohan sama ahdistus taas vuoden päästä edessä? Inhottaa kun koko ajan itkettää kun miettiikin tätä asiaa... Koulussa, ja muutenkin, on tosi raskasta taistella koko ajan itkua vastaan ;( Voimia ei oikein opiskelulle meinaakkaan jäädä... Poikaystävää ei ole, mahtaisiko sen löytyminen auttaa?
Olisi kiva saada tehtyä päätös, että menenkö keväällä pääsykokeisiin vai pidänkö välivuoden, joten vinkit ois kivoja :) ja en muuten kaipaa kommentteja, joissa vaan haukutaan, itsekin haluaisin ettei tätä ongelmaa olisi...
aikuistuminen ja pois muuttaminen ahdistaa
7
3640
Vastaukset
- Mr Frasier
Poikaystävä tosiaan voisi auttaa koska jos tunnet olevasi yksin isossa kaupungissa niin voit hakeutua hänen luokseen kuin haaksirikkoinen lähimpään saareensa hakeutuu.
- Vahvistusta
Kämppiksen kanssa tietenkin asumaan eikä yksin kaverit auttaa ikävään kyllä niitä löytyy opiskelijoista.Helsingissä ei yksin ole mahdollista asuakkaan korkeiden vuokrien takia.Kotoa lähtö täytyy vaan tehdä varsinkin opiskelupaikkakunnan muuton takia ja muutenkin.
- Let's go
Moro! Ite oon kevään 2011 abi. Suosittelen että lähdet kun sulla on jo suuntakin selvillä missä haluat opiskella. Itellä vähän samanlaisia fiiliksiä kun sulla, varsinkin kun kerran jo kotoa lähtö meni miten meni väärien valintojen takia. Poikaystävä auttoi ainakin mun kohdalla, kunnes meillä alkoi mennä huonosti. Kaverin kans ollaan kyl mietitty et jos lähetään samaan kaupunkiin opiskelemaan niin voitas katella yhteistä kämppää. Ei välivuosi huono vaihtoehto oo jos haluaa vähän breikkiä opiskeluun jne. mut oon sitä mieltä et rohkeasti vaan otat uuden askeleen elämässä! :)
- eikiirettävielä
Psykologien mukaan nykynuoret aikuistuvat noin 25 vuoden iässä. Eli no hätä. Jos menisit töihin lähipaikkakunnalla vaikka vuodeksi, saisit samalla kerättyä säästöjä, ne helpottaisivat myös opintoja aloittaessa.
Entäs kansanopistot, niitä on eri puolella ja niissä voi asua asuntolassa. Poissa kotoa, mutta aika suojattu ympäristö. Voisit vaikka valita sellaisia aineita opiskeltavaksi, joita aiot muutenkin opiskella, tai sitten jotakin yleishyödyllistä. - ddddddddCDXD
tl;dr
- kohtalontoveri
Heippa! Olen sinua jo vanhempi, 21-vuotias. Olen muuttanut juuri yhteen poikaystäväni kanssa. Muutin vain n. 10km päähän kotoani. Olen perheen nuorin lapsi ja totuin asumaan äitini kanssa kahden (tavallaan myös poikaystäväni asui meillä). Nautin ajasta äitini kanssa. Ja minua ahdistaa. Minua ahdisti jo ennen muuttoa ja minua ahdistaa nyt. Tuntuu että on kamala ikävä äitiä vaikka näenkin häntä usein. Jotenkin uusi koti ei tunnu kodilta ja sydän kaipaa takaisin. Siispä odottelen että tottuisin asumaan yhdessä poikaystäväni kanssa ja hitaasti "irtaantuisin" äidistäni. Haluan yhä olla hänen kanssaan läheinen, mutten olla riippuvainen hänestä.
Olen ollut myös sellainen että leireillä aina iski koti-ikävä enkä koskaan oikein pitänyt olla pois äitini luota. Isäni ja äitini ovat eronneet ja silloisen yhteishuoltajuuden takia jouduin kuitenkin olemaan viikonloppuja isäni luona.
Siispä neuvoisin sinua niin että jos siltä tuntuu pidä välivuosi! Olet nuori! Minäkin olen vielä nuori ja pyrkimässsä opiskelemaan. Ja voithan sinä hakea opiskelemaan ja opiskelupaikkaa lykätä sitten vuodella ilmoittautumalla poissaolevaksi opiskelijaksi. Itsekkin olen toiminut koulunkäyntiavustajana ja hankkinut työkokemusta tulevan ammattini alalta (opettaja). Siis tee niinkuin parhaalta tuntuu. :) Ja juttele äitisi kanssa!! Elämänkokemus osaa kyllä neuvoa. Tsemppiä ja kaikkea ihanaa kesääsi ja kevääseesi. :) - välivuoden kannalla
Kuulosti ihan omalta kirjoitukseltani, minulla oli juuri tuollaisia ajatuksia muutama vuosi sitten. Lukion loppumisen aikoihin ahdisti kovasti ajatus pois muuttamisesta, koko perheeni eli vanhemmat, pikkusisko, pikkuveli ja lemmikit olisivat jääneet kotipaikkakunnalle minun muuttaessa pois. Olen myös lapsuudessani ollut kova ikävöimään. Kaikki yökoulut ja leirit ovat olleet aina kova paikka ja toisinaan keksin tekosyitä millä pystyin jäämään kotiin. Kavereillakaan en ole juuri koskaan ollut yötä.
Lukion jälkeen en saanut opiskelupaikkaa ja jäin asumaan perheeni kanssa ja menin työharjoitteluun vuodeksi. Välivuoden jälkeen aloitin syksyllä koulun toisella paikkakunnalla ja olin paljon valmiimpi selviämään itsekseni. Muutin aluksi koulun asuntolaan, siitä vuokra-asuntoon ja nyt asun avoliitossa. Poikaystävän löytyminen samana vuonna auttoi kovasti enkä enää tuntenut ahdistusta omaan elämään siirtymisestä.
Minun neuvoni on, että älä muuta vielä mihinkään. Selvästikään et ole siihen vielä valmis eikä itseään kannata pakottaa ratkaisuihin, jotka eivät tunnu oikeilta. Pidä rauhassa välivuosi ja kypsyttele hiljaa ajatusta oman elämän aloittamisesta. Vuoden päästä olet varmasti viisaampi asian suhteen eikä pois muuttaminen tunnu enää ollenkaan pahalta.
Nauti nyt hetkistä perheesi kanssa. Ne ovat korvaamattomia ja tuskin tulet koskaan enää asumaan heidän kanssaan yhdessä. Ehdit kyllä varmasti elää omillasi loppuelämäsi ajan. Elämä ei yhteen välivuoteen kaadu.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1041740Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2081730Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1051650Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541418Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341376Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii477951Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50941Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115898Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai298877Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347826