Huhhuh.. Oli ihan pakko tulla kirjoittamaan siitä miten onnellinen olen tällä hetkellä.
Olen siis 20 vuotias mies. Päätin vuosi sitten lukion ja tällä hetkellä käyn töissä kunnes armeijani alkaa heinäkuussa.
Kärsin vuosia pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta joka oireili _todella_ pahana punastumisena. Kituutin masennuksen partaalla peruskoulun sekä lukion läpi puhumatta siitä kenellekkään, mutta lopulta minun oli pakko mennä puhumaan asiasta psykologin kanssa joka kehotti hakemaan reseptin lääkäriltä propraliin.
Aiemmin kaikki normaalista poikkeava sai minut punastumaan; jos kaupan kassalla näpyttelin väärän tunnusluvun tai pudotin kolikon, valahdin tulipunaiseksi. Jos juttelin kenellekkään muulle, kuin lähipiirilleni, valahdin tulipunaiseksi. Puheenaiheen ei tarvinnut olla edes nolo. Riitti vain, että avasin suuni ja huomio keskittyi minuun. Tytöille puhuminen ei aikaisemmin tullut kuuloonkaan.
Reseptin saatuani hain lääkkeet samantien ja pakko myöntää, että propralin ansiosta olen kuin uudelleensyntynyt. Uskalsin vihdoin mennä puhumaan työpaikkani vieressä olevan leipomon söpölle työharjoittelijalle ja kävimme tänään yhdessä kahvilla helsingissä enkä punastunut koko illan aikana kertaakaan! Siitä saa vaan mielettömän itsevarmuuden ja hyvän olon kun huomaa, että istuu siinä tekemässä asioita mitä ei koskaan uskonut pystyvän tekemään eikä mikään tunnu enää punastumisen arvoiselta.
Tiedän, että on monia samasta ongelmasta kärsiviä. Useimmilla punastuminen tuskin on yhtä paha ongelma kuin minulla ja osa ei varmaankaan edes välitä punastumisestaan, mutta minulle se oli ylitsepääsemätön este onneen. Kehotan kuitenkin muita jotka näkevät sen ongelmana menemään lääkäriin puhumaan asiasta. Reseptin saa todella helposti, sillä propral ei ole millään tapaa vaarallinen eikä riippuvuutta aiheuttava. Se ei myöskään ole rauhoittava lääke, vaan beetasalpaaja, joten lääkäri määrää sitä mielummin kuin rauhoittavia.
Olen siis 20 vuotias mies. Päätin vuosi sitten lukion ja tällä hetkellä käyn töissä kunnes armeijani alkaa heinäkuussa.
Kärsin vuosia pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta joka oireili _todella_ pahana punastumisena. Kituutin masennuksen partaalla peruskoulun sekä lukion läpi puhumatta siitä kenellekkään, mutta lopulta minun oli pakko mennä puhumaan asiasta psykologin kanssa joka kehotti hakemaan reseptin lääkäriltä propraliin.
Aiemmin kaikki normaalista poikkeava sai minut punastumaan; jos kaupan kassalla näpyttelin väärän tunnusluvun tai pudotin kolikon, valahdin tulipunaiseksi. Jos juttelin kenellekkään muulle, kuin lähipiirilleni, valahdin tulipunaiseksi. Puheenaiheen ei tarvinnut olla edes nolo. Riitti vain, että avasin suuni ja huomio keskittyi minuun. Tytöille puhuminen ei aikaisemmin tullut kuuloonkaan.
Reseptin saatuani hain lääkkeet samantien ja pakko myöntää, että propralin ansiosta olen kuin uudelleensyntynyt. Uskalsin vihdoin mennä puhumaan työpaikkani vieressä olevan leipomon söpölle työharjoittelijalle ja kävimme tänään yhdessä kahvilla helsingissä enkä punastunut koko illan aikana kertaakaan! Siitä saa vaan mielettömän itsevarmuuden ja hyvän olon kun huomaa, että istuu siinä tekemässä asioita mitä ei koskaan uskonut pystyvän tekemään eikä mikään tunnu enää punastumisen arvoiselta.
Tiedän, että on monia samasta ongelmasta kärsiviä. Useimmilla punastuminen tuskin on yhtä paha ongelma kuin minulla ja osa ei varmaankaan edes välitä punastumisestaan, mutta minulle se oli ylitsepääsemätön este onneen. Kehotan kuitenkin muita jotka näkevät sen ongelmana menemään lääkäriin puhumaan asiasta. Reseptin saa todella helposti, sillä propral ei ole millään tapaa vaarallinen eikä riippuvuutta aiheuttava. Se ei myöskään ole rauhoittava lääke, vaan beetasalpaaja, joten lääkäri määrää sitä mielummin kuin rauhoittavia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ei ole! Alkaa kyllä tuntua siltä, että tällä palstalla on tietoinen Propralin markkinointi- ja mainoskampanja käynnissä. Tiedän useita, itseni mukaan lukien, sosiaalisesta jännittämisestä ja varsinkin vaikeasta punastelusta kärsineitä, joille Propralista/beetasalpaajista yleensäkään ei ole ollut mitään apua. Aivan liian tehoton lääke tosijännittäjälle - ei se, että pulssi vähän laskee tarjoa mitään ihmeparannusta!
Tämä edellinen teksti etenkin oli kuin suoraan mainostoimiston tuutista :-)
No kylä näin on. Beetasalpaajat auttaa hiukan ns. normaalin esim. esiintymisjännitykseen ja kilpa-ampujat ottaa hiukan ettei käsi vapise tähdätessä jos ei ols pelkoa doupingtestistä :-) Ei niistä tosijännäri kunnon apua saa. höpö-höpö vaan alottajalle.
Punastuminen...
Let's lääkitään!
Siis VOI VITTU!!!
Deal with it.
Noh, lekurit tykkää.
"Ongelmansa" kullakin...
Auttoko samantien vai söitkö hetken ennenkun auttoi?