apua

Taitaa sulla olla. :( Pakonomainen urheilu ja se, että ruoasta tulee ongelma, ovat sh:n perustuntomerkkejä. Molempien asioidenhan - syömisen ja liikkumisen - pitäisi tuottaa vain iloa elämään. Kannattaa ilman muuta kertoa asiasta jollekulle - ammattilaiselle, ellei omasta lähipiiristä löydy ketään luotettavaa - koska jos jättäydyt edelleen yksin asian kanssa, se hyvin mahdollisesti vain pahenee, kunnes pakkomielteet ja rituaalit ottavat vallan.

Jollekulle kertomisessa on pointtina se, että pääset (toivottavasti!) keskustelemaan siitä, *miksi* omasta kehosta/urheilusta/syömisestä on tullut niin tärkeää sinulle. Ne taustalla olevat syyt ovat se, mistä puhumalla ongelma ehkä lähtee aukeamaan, ei niinkään oireiden (eli sen syömis- tai urheilukäyttäytymisen) estäminen tai hoito - etenkään, jos se oireiden harjoittaminen ei vielä ole tyystin pakkomielteistä ja vaarallista.

Täälläkin voi puhua, tietysti, mutta ilmapiiri on aika kalsea - paljon paskanjauhajia ja ilkeilijöitä. Esim. Syömishäiriöliiton foorumilta saa paljon varmemmin avunantoyrityksiä ja sympaattisempia vastauksia, jos tahtoo pohtia asioita ja kysellä muiden ajatuksia. Netissä puhuminen voi olla ainakin hyvä tapa kerätä rohkeutta, mutta eniten apua on varmasti henkilökohtaisesta livejuttukaverista..

Toivottavasti en sortunut lässyttämiseen. Pointtini on, että kunhan nyt otat asian puheeksi - jonkun kanssa, jollakin tapaa - etkä jää odottamaan sh-lenkin kiristymistä. Sulla on liikaa menetettävää.

Tähh? KYMMENEN kertaa viikossa? Provo?