Anopit ja miniät eivät huhupuheiden mukaan tule toimeen keskenään.
Viisikymppiset, kuten itsekin, ovat joutuneet vaihtamaan rooliaan. Omalla kohdallani kävi niin, että itku tuli. Ei siksi että tuleva ja nykyinen miniä olisi ollut epämiellyttävä vaan se, että muutuin toiseksi tärkeimmäksi ihmiseksi poikani elämässä. Jouduin luopumaan ja se otti koville.
Mielenkiintoista olisi kuulla muiden nykyisten anoppien entisten miniöiden mielipiteitä siitä, miltä silloin tuntui vai tuntuiko miltään.
Viisikymppiset, kuten itsekin, ovat joutuneet vaihtamaan rooliaan. Omalla kohdallani kävi niin, että itku tuli. Ei siksi että tuleva ja nykyinen miniä olisi ollut epämiellyttävä vaan se, että muutuin toiseksi tärkeimmäksi ihmiseksi poikani elämässä. Jouduin luopumaan ja se otti koville.
Mielenkiintoista olisi kuulla muiden nykyisten anoppien entisten miniöiden mielipiteitä siitä, miltä silloin tuntui vai tuntuiko miltään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy sanoa, että itse olen mahdottoman iloinen, kun poikani sai/löysi itselleen NIIN hyvän vaimon. Tuun hyvin toimeen hänen kanssaan. Johtunee ehkä siitä, että en milloinkaan sekaantuile heidän perhe-elämään:) Tarkoitan, etten neuvoile ja tuputa omia mielipiteitäni, elleivät he nimenomaan kysy sitä minulta.
En tunne olevani edes toiseksi tärkein ihminen pojalleni. Lapsenlapseni kyllä vievät multa sen toisen sijan:) Ja hyvä niin.
Molemmat lapseni ovat lähteneet maailmalle aika nuorella iällä. Toinen mennä pötkähytti naimisiin ja toinen opiskelemaan. Hyvä niin.
Mieheni äidin kanssa oon aina tullut hyvin toimeen. Vähintäin tunnin puheluita puhumme, kun toisillemme soittelemme. Hänkin on aina ollut sellainen, joka ei ole sekaantunut mun ja mieheni asioihin. En nimittäin koskaan oo voinut sietää väen väkisin sekaantumisia.
minustakin, on vaan hyvä, kun aikuiset lapset löytää puolison, en ymmärrä, ettei sais elää omaa elämää jo..
Ei ole hyväksi hoivata aikuista lasta, menee usko itseen häneltäkin ja siuitä ei hyvä seuraa.
Tuntuu mutta vain hyvältä. On ihanaa, että aikuiset poikani ovat löytäneet vaimoehdokkaansa.
Appiukotko eivät saa osallistua keskusteluun? :-((
Hei ex-miniä! Kuulostaa tunteesi tutulta, ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Haikeus ja luopumisen suru ei tarkoita, ettei toivoisi aikuiselle lapselleen kumppania.
Olen onnellinen heidän puolestaan. Olen tätä toivonut vuosikaudet.
Silti on haikeus, mutta se tunne poistuu aivan varmasti.
Minulle itselleni hyvä syy kehittää oman elämäni sisältöä. Mielenkiintoista olisi tietää muidenkin mielipiteitä ( olemmeko ainoat haikeilijat ; )) myö tietenin kuinka miehet tähän asiaan omalla kohdalla ovat suhtutuneet.