Nuorenako muka jaksaa?

Tämähän on vain mielipide miljoonien joukossa. Pitikö sitä tänne tulla pätemään? Ja eikös jokaisen elämä ole erilainen? Kyllä jokainen ihminen on eri tavalla mitattavissa noiden elämänkokemuksien sun muiden kanssa. Ei kukaan seiso samassa elämäntilanteessa tietyn ikäisenä. Siitäpä menette tekemään 30w;nä lapsia, älkää tulko tänne valittamaan jos elämä ottaa päähän vanhempana. Jokaisen oma päätöshän se on mitä itse elämälleen tekee. Ei siitä sinun mielipiteteesi asiaa muuta.

Veikkaan, että monikaan nainen ei sua pidä kaksvitosena :D

... oon kuullu ton saman replan ennenkin, livenä, liekö sama tyyppi tai ei, niin en ihan ehkä samoilla linjoilla ollut ;)
Oikeastaan se on sääli, jos on keski ikää hipova mies, joka ajattelee olevansa yhä 25. Yleensä, saatat kyllä olla poikkeus.

Mulla oli nuorena kaveri, jonka äiti oli saanut hänet 19v:nä. Nyt tällä tyttärellä on jo omia lapsia, ja kyllä se nykyinen mummo vaan edelleen näyttää hyvin nuorelta, oikeastaan ikäistään paljon nuoremmalta, vaikka onkin ylpeä mummoudestaan. Että ei se noin voi jokakerta mennä.

Ja aloittajalle: Yleensä kun sanotaan "nuorena jaksaa" viitataan varmaan enemmän fyysiseen kuntoon kuin tietoisuuden tasoon. Eli siis nuorena kun saa vauvan, kropassa on vielä palautumiseen tarvittavia aineita enemmän kuin esim. nelikymppisellä, paino lähtee nopeammin, jaksaa juosta lapsen perässä, käydä uimassa, nostella vauvaa vauvajumpissa jne. Ja fyysiseltä puolelta näin usein on, ainakin jos ihminen on normaalikuntoinen. Kroppahan alkaa mennä huonompaan ihan kaikilla siitä paristakympistä eteenpäin. Henkiseltä puolelta ajatellen siis kommenttisi olivat tosin ihan hyviä, ainakin monia tapauksia ajatellen.

Lapseni on päiväkodissa ja erään lapsen nuori huomattavasti ylipainoinen äiti työnsi tässä yksi päivä loskassa rattaita kiroillen ja puuskuttaen, minä ehkä n. 10 vuotta vanhempi äiti pyyhälsin ohi ihan helposti... Ja kuntoilutkin on jääneet n. vuoden ajan vähemmälle. Sitä ennen kävin salilla ja lenkillä.

Monet 30-40 v ja vanhemmat jaksaa esim. vielä juosta maratonin? Ja on muutenkin hyväkuntoisia. Ja vielä leikkimielisiäkin.

Itse olen 36 v ja mielelläni leikin lapsen kanssa. Ja jaksan leikkiä ja hoitaa lasta. Siskoni sai lapsen 23 vuotiaana ja oli valmis siihen. Mutta itsellä siinä iässä oli bailausvaihe menossa. Ja muutenkin näin jälkeenpäin ajateltua olin aika lapsellinen. Ja parisuhdekaan ei olisi ollut vielä siinä vaiheessa, että
olisi lasten aika. Itse en kyllä todellakaan ole huomannut, että nyt ihan paristakympistä eteenpäin kroppa alkaisi mennä alamäkeä! Muistan kyllä kun parikymppisenä pidin jo n. 30 v vanhoja ikäloppuina. Kun tulin siihen ikään niin ajatukset on kyllä muuttuneet aikalailla.

Kyllä. Sanonta kuuluu, että "kun 30v tulee täyteen, niin takuu kropasta raukeaa" ja on itse alettava siitä huolehtimaan. Kyllä sen huomaa maratoneja kun seuraa, että siinä ne on 30- 70 vuotiaita ne juoksijat, eli itsestä kaikki kiinni.
Monella naisella viitruja naamassa jo 25-vuotiaana, kun toisella ei edes 40-vuotiaana, niin onhan se yksilöllistä. Ja vanhempana on järkeä, eli siksi ei ehkä mene liikaa energiaa siihen lapseen vaikka hoito on erinomaista. Vanghempana ei myöskään muut ilot kiinnosta, eli ei vie sekään energaa pois lapselta.

Nykyajan nuoriso on kyllä heikossa kunnossa verrattuna meihin vanhempiin.
Hoksaa kyllä, etä hesellä on syöty kun kotona vanhemmat ei ole olleet kasvattamassa ja videopeli on ainoa harrastus jonkun Facebookin ohessa.

Tuossa 1985 syntyneillä suunnilleen alkoi kunto laskea todella jyrkästi!

Kyllä kannattaa se ikä 20 - 30 vuotta käyttää ihan itsestään huolehtimiseen ja itsensä kehittämiseen eikä lastenhankintaan, koska lapsia kerkeää, mutta terveyttä ei takaisin saa.