Nimet on muutettu, jotta kukaan ei pahottaisi mieltään. :)
Onhan tämä vaikeaa. Kohdata tosiasia. Loppujen loppu. Järki sanoo, että se on ohi. Tunteet toivoo, että sulla on sama ristiriita, tietenkin eri syistä, joita en tule koskaan tietämään, vaikka on minulla aavistus niistä. Sellainen ajatus on ollut päässäni, että me kohdataan joskus 20 vuoden päästä ja me pystytään jo nauramaan tälle kaikelle - tämä ajatus taas ei ole mukava, kun minun ainoa haave meistä olisi, että me tehtäisiin muutama mukula ja tämä olisi sitten mahdotonta.
Koko loman aivot on kelannut kaikkia yhteisiä tilanteita läpi, ei aivoilla muutakaan tekemistä ollut, vaikka lomalla pitäsisi levätä, että jaksaisi taas keväällä opiskella. Aikamoista vuoristorataa ollut viime viikot. Välillä sitä pitää elämää suurempana rakkautena, välillä pitää itseään ihan sekopäänä, välillä palaan tilaan ennen sinua (eli ei miksikään) ja välillä suhtaudun asiaan ihan tyynesti. Ei jaksa enää. Pitää päättää miten suhtaudun menneisyyteeni. Se käsitys pitää rakentaa varovasti ja varmasti.
Pakko se vain on hyväksyä. Ei se tilanne enää miksikään muutu. Ei jää kaduttamaan mikään tekemätön asia. Pitää jatkaa matkaa yksin. Jotta minulla olisi jotain annettavaa, pitänee minun pitää mielessä, että olit olemassa. Tämä on tärkeä seikka.
Hengittää syvään ja ottaa elämän sellaisenaan vastaan.
Olen kirjoitellut tuonne rakkaus ja rakastaminen palstalle ja tämä ei sinne kuulu. Lopetan myös kaikki kuvitelmat meidän suhteen, minkä tuo kyseinen palsta mahdollistaa. Onhan ne toki kivoja ajatusleikkejä. Tosin olen aikamoinen romantikko, joten voi olla, että en pysty olemaan poissa sieltä. On tää vaikeaa. Pitäsi saada selkeys asiaan ennen maanantaita. Taidan käydä pitkästä aikaa tuulettumassa viikonloppuna.
Onhan tämä vaikeaa. Kohdata tosiasia. Loppujen loppu. Järki sanoo, että se on ohi. Tunteet toivoo, että sulla on sama ristiriita, tietenkin eri syistä, joita en tule koskaan tietämään, vaikka on minulla aavistus niistä. Sellainen ajatus on ollut päässäni, että me kohdataan joskus 20 vuoden päästä ja me pystytään jo nauramaan tälle kaikelle - tämä ajatus taas ei ole mukava, kun minun ainoa haave meistä olisi, että me tehtäisiin muutama mukula ja tämä olisi sitten mahdotonta.
Koko loman aivot on kelannut kaikkia yhteisiä tilanteita läpi, ei aivoilla muutakaan tekemistä ollut, vaikka lomalla pitäsisi levätä, että jaksaisi taas keväällä opiskella. Aikamoista vuoristorataa ollut viime viikot. Välillä sitä pitää elämää suurempana rakkautena, välillä pitää itseään ihan sekopäänä, välillä palaan tilaan ennen sinua (eli ei miksikään) ja välillä suhtaudun asiaan ihan tyynesti. Ei jaksa enää. Pitää päättää miten suhtaudun menneisyyteeni. Se käsitys pitää rakentaa varovasti ja varmasti.
Pakko se vain on hyväksyä. Ei se tilanne enää miksikään muutu. Ei jää kaduttamaan mikään tekemätön asia. Pitää jatkaa matkaa yksin. Jotta minulla olisi jotain annettavaa, pitänee minun pitää mielessä, että olit olemassa. Tämä on tärkeä seikka.
Hengittää syvään ja ottaa elämän sellaisenaan vastaan.
Olen kirjoitellut tuonne rakkaus ja rakastaminen palstalle ja tämä ei sinne kuulu. Lopetan myös kaikki kuvitelmat meidän suhteen, minkä tuo kyseinen palsta mahdollistaa. Onhan ne toki kivoja ajatusleikkejä. Tosin olen aikamoinen romantikko, joten voi olla, että en pysty olemaan poissa sieltä. On tää vaikeaa. Pitäsi saada selkeys asiaan ennen maanantaita. Taidan käydä pitkästä aikaa tuulettumassa viikonloppuna.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tästä biisistä tuli aikoinaan idea sanoa, että "me oltaisiin vain kavereita".
http://www.youtube.com/watch?v=LylWP6r1rWo&feature=related
Minun sanomisella se lause taisi irrota kontekstistaan. :)
On se kumma kun ei voinut valita keheen rakastuu. Minkä niille tunteilleen voi.
Ylikorostettua älyä oli molemmilla liikaa. Onneksi oli ne muutamat hetket kun ei järkeilty.
Minulla oli silloin heikko itsetunto, joten en välillä voinut hyväksyä tapahtunutta eli rakkautta. Oli se liian uskomatonta. Sitten oli vielä ne minun kasvukipuni - varmasti oli kestämistä. Pakko oli sekoilla laajentaakseni suppeaa persoonaani. Omasta mielestäni se oli määrätietoista päämäärättömyyttä. Rikkoa kaavoihin kangistuminen. Toiselta nimeltään myöhästynyt murrosikä.
Rohkeus, mun rohkeuteni heikkeni siitä lähtien kun sanoin rakastavasi sinua ja sinä sanoit, että ethän sinä edes tunne minua - pilasit sen järkeilemällä. Joka kerta oli yhä vaikeampaa soittaa sulle. Sun rohkeuttasi en nähnyt kuin sen yhden pienen numeron perusteella - ja minä menin sen pilaamaan vuorostani järkeilemällä.
Ylpeydestäkään ei ollut puutetta - se mielestäni ilmeni juuri järkeilyllä väärässä tilanteessa. Minultahan se järkeilyn huippu tuli kun kerroin sulle, että parempi olisi kun ei oltaisi koskaan tavattu. Olihan se aikamoinen soppa. Olihan niillä sen hetkisillä olosuhteillakin osansa tässä epäonnistumisessa.
Olen usein miettinyt, että ei me oltaisi edes sovittu yhteen, vaikka rakkauden voima sai minut muuttumaan ja lopulta nöyrtymään sen edessä - karisi ylpeys pois harteilta.
Onhan se kohtalon ivaa, kun mielestään olisi "valmis" kohtaamaan, niin mahdollisuudet on jo menetetty. Jos ei uskalla tulla linnastaan hakemaan omaansa pois, niin sille minä en voi enää mitään. Minua ei ainakaan jää kaduttamaan tekemättömät asiat. Tehtyjä voi katua ja pitääkin, että oppii toimimaan vastaisuudessa oikein. Mitä kadun ovat juuri ne järkeilyt, koska rakkauden tunnetta kuuntelemalla toimii oikein - kun sitä kuuntelee, on nöyrä sen edessä ja uskaltaa, niin ei voi toimia väärin rakkaitansa kohtaan.
Odotan innolla perjantaita, kun 8 kk jälkeen otan alkoholia - ei sivistyneesti, tarkoituksena juhlia tämän päättymistä. Minkähänlaista tekstiä perjantai iltana pienessä sievässä ja myöhemmin tukevassa kännissä tänne tulee?
Pienessä sievässä ei ainakaan ilmene mitään lisättävää. Eli ihan hyvin on asiat. Jos jotain vois tulla, niin siinä vaiheessa kun tulee palautusta alkoholin liikakäytöstä. Sitä odotellessa.
**ttu mikä pelle taas lässyttämäs
Viimeinkin. :)
ei kannattais ottaa sitä alkoholia ollenkaan.
Miksei olisi kannattanut? Mielestäni ihan järkevää olla järjetön muutaman kerran vuodessa; tulee tyhmä olo kun kadottaa välittömän läsnäolon itseensä sekä muihin, alkaen jopa kevyestä humalatilasta.
Ennen aikanaan kun en vielä ollut sinut itseni kanssa löytyi elämän totuudet palauttaessani imeytymättömät alkoholit vessanpönttöön (esim. aikanaan yli vuoteen ei Jo*anna ollut käynyt mielessäni ja kerran tyhjentäessäni vatsaani tuli hän kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni tunteiden kera). Olihan se aikanaan myös keino kohdata sosiaalisten tilanteiden pelko sekä kohdata kauniiden naisten pelkoni kuten myös julkisessa tilassa esiintymisen pelkotilan kohtaaminen laulamalla kännissä karaokea. Puhuin jopa sujuvaa ranskaa kännissä(perustuu useamman ranskalaisen arvioon minusta kännissä ja ei kännissä), kun liika itsekontrolli väheni. In vino veritas. Kaikki edellä mainitut sujuu nykyään ihan selvinpäin(ei tosin enää kiinnosta puhua sujuvasti ulkomaan kieliä, reilusti vaan huonoa ranskaa, englantia tai ruotsia), siten mielestäni enää ei ole tarvetta niin rajuun totuuden etsintään syvältä itsestäni nykyään olessani sujut itseni kanssa, tosin ei sitä koskaan tiedä mitä tämä elämä tuo tullessaan tai miten minä vaikka tulen muuttumaan ajan saatossa, vaikka joku onnettomuuus, jossa saan aivovaurion ja käsitykseni onkin kaikesta aivan toinen.
Tässä tapauksessa käytin alkoholia vain varmistaakseni, että ei mitään vain ole jäänyt huomaamatta. Tämä oli mielestäni aika turha viesti; laitan kuitenkin näkyviin.
my hands
Kädet on tosiaan pesty. Ei ilmaantunut mitään edes palautusvaiheessa.
Silti tulen aina rakastamaan sinua Jo*anna.