olen miettinyt mitä tämä on.olen nuori kahden lapsen äiti.poikaa odotus aika oli huolta ja murhetta ja pojan syntymän jälkeen masensi itkin ja pidin itseäni kaikessa epäonnistuneena.aika ajoin oli hyvä olla kunnes äskettäin alkoi tapahtua.ensin pelkäsin antaa lapset isän mukana autoajelulle,tämän jälkeen pelkäsin että tytön silmissä on vikaa(valokuvan perusteella ja ei ollut mitään)sitten olenkin alkanut itseäni hysteerisesti tutkia ja mulla on ollutkin jo aivokasvain,imusolmukesyöpä,nielusyöpä ja aina jossain jotain kummallista joka on osottautunut täysin normaaliksi.olen jatkuvasti jännitys tilassa nonstoppina pelkään löytäväni itsestäni jotain enkä hetkeään osaa nauttia tästä hetkestä.fyysisiä oireita on paljon kämmenet hikoaa,sydän käy ylikierroksilla,palan-tunne kurkussa,olen pahantuulinen,paino on pudonnut kun en ole pystynyt syömistä ajattelemaan yms...miten voin koskaan olla enää onnelinen?
kohtalotoverit?
väsynyt...
191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja vaikka kuinka järjellä ajattelen niin ei se ajatus mikä sillä hetkellä on ei lähde päästä pois.tunne on että sekoan että mikä mulla on?mulla on kaikki niin hyvin muuten on omatalo,kaksi tervettä lasta(1,3v ja 3kk),ihana aviomies pari pöhelöä/ihanaa koiraa,ystäviä joita parhaani mukaan aina välttelen.olen kyllä aika kovia kokenut ja monesta selvinnyt mutta tämä vie voimat