Tunteiden purkua

tunteet pinnassa

Ehkä on aiva vihdoinki purkaa tätä tuskaa jollekin.
Olen 27v, ja lapseton. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta kaksi vuotta tuloksetta. Nyt sitten ensimmäisen kerran neuvolassa käyty ja odotellaan käyntiaikaa gynen polille. Olemme toistaiseksi kunnallisella puolella tutkimuksissa.
Olen huomannut palstaa selatessani että paljon puhutaan hoidoita ja niiden vaiheista mutta tunteet jäävät taka-alalle. Uskon kuitenkin että jokaista tällä palstalla lapsetonta pariskuntaa kalvaa sisällä suuret tunteet jotka siivittävät jokaista arki kuin juhla päivää. Itselläni ne tunteet sai vallan muutama päivä sitten niin hurjasti että päivästä ei meinannut tulla mitään. kerrompa hieman päivästäni jolloin lapsettomuuteni tuntui epäoikeuden mukaiselta kuin koskaan. Sinä päivänä oli kulunut tasan viikko siitä kuin kuukautiseni piti alkaa, eli vihdoinki hento pieni ilon ja toivon kipinä syttyi, josko nyt olisi minun vuoroni kantaa lasta sisälläni. Tein siis testin..... negatiivinen.. parin tunnin päästä sitten sainkin kokea sen ihan käytännössä, menkat alkoi, mitäs sen ihmeellisempää. Mikä suuri pettymyt ja epätoivo. Tästä taas selvinneenä ja jaloilleni päässeenä soitin vanhempani iltakahville, jotta voisin taas jälleen purkaa jollekkin turvalliselle henkilölle menetettyä mahdollisuutta. Tästä illasta tuli elämäni rankin. vanhempani kertoivat minulle että siskoni oli saanut juuri tietää olevansa raskaana,...... hiljaa kuin kuiskauksena kuuli äitini huulilta kamalimmat sanat mitä silloin voi lasta toivona ihminen kuulla.... Hän meinaa tehdä abortin.... nyt tänään tällä päivämäärällä on taas yksi pieni ihmisen alku kuollut ja unohdettu, se pieni hento olento jota kukaan ei tahtonut on pyyhitty pois, saamatta tilaisuutta. Kuinka pahalta se voi tuntua. Kuinka epäoikeuden mukaiselta tuntuu, oma sisko on raskaana ja tekee abortin kun minä taistelen ja vaikenen tässä loputtomassa tyhjyydessä..... Kipu ei helpota, se vai kasvaa, viha nostaa päätä, pettymys ja epätoivo turruttaa koko kehon.

10

299

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • inspiration-72

      tiedän surusi. olen kamppaillut yli 10 v lapsettomuudesta. minulla on maailman ihanin tytär ivf hoidoilla saatu, ja nyt odotan toista,mutta lapsetttomuus kulkee mukana aina . se vei minusta niin ison palan ettei sitä koskaan tule kukaan tajuamaan ,paitsi ehkä joku sellainen joka sen olisi käynyt läpi,ja sellaista ei varmasti mun eteen tule koska elämäni oli yhtä helvettiä.
      mulla on tuttu,jonka tiedän tekevän abortteja huvikseen "hups,unohtu taas pillerit ni taas paksuna"..ja lekuriin vaan.
      toinen tapaus pahoinpiteli vauvaansa aikanaan. ja teki perään toisen. nää asiat on sellaisia ettei niitä voi kukaan tajuta. moni sanoo että "tiedän sun tuskan" mutta ei sitä tiedä kukaan.täällä olevat kirjoittelijat ovat vuosien saatossa varmasti jo kovettuneet,helposti ei jaksa aina tunteista puhua,minä ainakin koen sen nykyisin aika turhaksi kun kukaan ei niihin kirjoituksiin kommentoi enää. aiempina vuosina on ollut mahtavaa seurata toisten hoitojen kehitystä,itkuja ja nauruja,takapakkeja ja voittoja. nyt niitä ei enää näy.
      ihmettelen syytä mutta näin se on.
      oma lapsettomuuteni teki minusta ihmisen,joka ei todellakaan jaksa edes ajatusta tuhlata enää pikku murheille. ennen olin joka asiassa olevinani paras ja ainoa,nyt tiedän että aivan turhaa on kaikki.olen lopettanut hysterisoinnin,ja jopa rakkaus on saanut aivan uuden käsitteen mun päässäni.
      huomasin että ainoa rakkaus johon luotan ,on enää rakkaus lapseeni. (tytär 2,5v.)
      olet vielä nuori,eikä ole varmaa että kärsitkö vakavasti lapsettomuudesta,toivon onnea sinulle.(itse olen jo 40v. viiminen tilaisuus oli mennä alkionsiirtoon,välissä 5 keskenmenoa,ja nyt vihdoin 11 5 rv.pelkään tosin vieläkin että jokin menee pieleen)
      voimia sulle,ja ilmoittele jatkotutkimuksista :)

    • nainen 1982

      Täällä kamppaillaan myös samanlaisten tunteiden kanssa. Täällä myös yritetty lasta jo 2 vuotta ja tutkimukset täälläkin alkamassa. Paha päivä täälläkin alkamassa, mutta eteenpäin on vaan yritettävä mennä, päivä kerrallaan...

    • tunteet pinnassa

      Kiitoksia viesteistä, on lohdullista kuulla että en ole ainoa jolla tunteet käy ylikierroksilla. Vaikka mukava on kirjoitella muille jotka ovat samassa tilanteessa, silti kukaan meistä ei varmasti toivoisi olevan tällä palstalla vierailija/kirjoittelija.
      Itselläni tilanne mennyt hieman eteen päin. Lääkäri soitteli ja ilmoitteli että hänen tutkimuksissaa ei löytynyt muuta poikkeavaa kun punasolut ovat hieman pieniä mutta se korjaantuu kuukauden rautakuurilla. Sitten antoi vielä 10 päivän antibioottikuurin kun jotakin siiten viittaavaa olisi että tulehduksen poikasta olisi tulossa mutta sekin korjaantuu lääkkeillä. Nyt vaan odotellaan polille aikaa, toivottavasti ei menisi pitkään.
      Tunteiden puolesta sitten onkin ollut vähintänkin haastavaa. Joskus kun tuntuu vaan että olen aika yksin tämän asian kanssa ja miehelta saan liian vähän omasta mielestäni tukea ja kannustusta. Toisinaan tuntuu että taistelen yksin. Tänään kun taas jouduin ottamaan asian puheeksi, niin eihän siitä hyvää seurannut. Me kun mieheni kanssa käsittelemme asioita ihan erilailla ja eri aikaan. Se jos mikä hiertää tälläisessä tilanteissa välejä ja kysyy kärsivällisyyttä.

      inspiration-72 kiitoksia kirjoituksestasi se antoi voimaa ja uskoa tulevaan, onnea suuresti onnistumisesta. pelko ja huoli on varmasti suuri pienikaisen johdosta mutta toivottavasti voit nauttia raskaudestasi. Olisi mukava kuulla kuinka raskautesi etenee.

      nainen 1982 kiitoksia vastauksesta. Samassa veneessä siis ollaan, toivotaan siis meille molemmille onnea ja jaksamisia tämän haasteen edessä

      • nainen 1982

        Jaksamista ja onnea matkaan myös sinne. Pitkä tie on edessä, mutta toivotaan, että lopputulos on kaikilla odottamisen ja tuskan arvoinen. Etkä ole ainut, josta tuntuu, että taistelet yksin, täällä on myös ihan samanlainen fiilis..

        .Mulla on siis todettu lokakuun lopussa pcos, joka ei yhtään helpota tilannetta. Mutta nyt ei auta muu kuin odottaa, että asiat etenee...


      • toivoa
        nainen 1982 kirjoitti:

        Jaksamista ja onnea matkaan myös sinne. Pitkä tie on edessä, mutta toivotaan, että lopputulos on kaikilla odottamisen ja tuskan arvoinen. Etkä ole ainut, josta tuntuu, että taistelet yksin, täällä on myös ihan samanlainen fiilis..

        .Mulla on siis todettu lokakuun lopussa pcos, joka ei yhtään helpota tilannetta. Mutta nyt ei auta muu kuin odottaa, että asiat etenee...

        Hei!
        Todellakin tunteet ovat koko ajan pinnassa kun joutuu kärsiälapsettomuudesta. Ei kestä kuunnella toisten raskausuutisia.
        Me ollaan yritetty jo lähes kuusi vuotta raskautta. Mitään lääketeiteellistä suoranaista selitystä ei ole. Toki sairastamani reuma varmasti vaikuttaa vaikka lääkäreiden mukaan ei pitäisi vaikuttaa.
        Pari vuotta sitten tehtiin 3 inseminaatiota ja viime keväänä 1 koeputkihedelmöitys. Mistään hoidosta ei ole raskaus edes alannut. Nyt mun reuma on ollut niin aktiivinen koko ajan etten ole jaksanut lähteä pakastealkion siirtoon. Ja toki olen henkisestikin todella väsynyt jatkuviin pettymyksiin. On henkisesti raskasta pettyä joka kuukausi kuuden vuoden ajan.
        Ja koko ajan kuulla lähipiiristä raskausuutisia ja kuinka helposti on raskaus alannut.
        Enkä mitenkään jaksaisi kuunnella äitien valitusta kuinka "vaikeaa" elämä lasten kanssa on kun ei pääse mihinkään. Kun ymmärtäisivät kiittää joka päivä ihanista ihmeistään.
        Kyllä sitä välillä itse on valmis luovuttamaan, mutta jostain sitten aina herää se toivonkipinä, josko sitten kuitenkin voisi onnistua ja saisi lahjoista kalleimman.


    • tunteet pinnassa

      Iloisia uutisia...
      Kaikista pienistä iloisista uutisista on nyt otettava kaikki irti että jaksaa eteenpäin.
      Sain ajan gynen polille eli homma lähtee siellä nyt sitten käyntiin ja tutkimuksiin päästään. Aika tuli todella nopeasti. Kuukauden päähän pistivät ajan siitä kun lähete laitettiin eli ens kuun alussa alkaa sitten tapahtua. Toivottavasti. Itellä alkaa kohta olee noi antibiootit kärsitty ja kierron puolivälikin häämöttää joten ei auta taas kun yrittää ja rennolla otteella.

    • Minä vaaaaaan

      Takana lukuisia alkionsiirtoja. Ei tulosta, kertaakaan ei ole edes näkynyt viivaa testissä. Ilman lääkärin apua emme lasta voi saada. Kuitenkaan ei ole tiedossa mitään syytä, miksi alkionsiirrot eivät onnistu. Toisaalta olen vielä silti toiveikas, toisinaan aivan rikki. Inspiration-72, kertomuksesi antaa uskoa, että kaikki on vielä meillekin mahdollista...

      Puolentoista kuukauden sisällä viisi kaveria on ilmoittanut olevansa raskaana. Olen iloinen heidän jokaisen puolesta, aidosti, mutta en voi välttyä kyyneleiltä heti, kun olen päässyt kotiin suojaan muiden katseilta...

    • tunteet pinnassa

      Asiat etenee..... vai eteneekö sittenkään...

      Tänään on nyt sitten käyty mieheni kanssaa gynen polilla ja käteen jäi vain paha mieli. Meitä odotti vastassa vanha mies jonka rintapielessä luki suurin kirjaimin ylilääkäri, tilalla olisi pitänyt lukea ylimielinen. Lääkäri käynti oli jotakin niin hirveää ja nöyryyttävää etten ole aiemmin vastaavaa kokenut. Lääkäri ei ottanut asiaamme vakavasti, eikä liioin kertonut mahdollisuuksiasta, hoidon jatkosta tai mitenkään muuten miten tästä jatketaan. Saimme vain kuulla että lihavat ihmiset on valehtelevia ahmatteja ja tupakanpoltto on ehdottomasti syymme lapsettomuuteen. Kahteen vuoteen ei lääkärin mielestä kannata edes haaveilla lapsista. Sisätutkimuksia tehtiin mutta ei mitään tietoa mitä värkkejä käytettiin tai tehtiin tai mitä löytyi vai löytyikö mitään. Tutkimus tehtiin niin ronskisti ja kovakouraisesti että tämän päivän onkin sitten vatsaa sattunut älyttömästi ja vuotoa ollut runsaasti. Tutkimuksen jälken pääsi itku. Nyt on turtunut ja epätoivoinen olo. Verikokeisiin päästiin ja nyt on kolmelle päivälle verikokeita, en tosin tiedä mitä tarkalleen tutkitaan. Ohjeet saimme sperma-analyysia varten, tosin nekin virheellisiä, mikä selvisi kun TYKS:iin soitettiin. 10.4 pitäisi päästä kuulemaan tuloksia. Nyt on epätodellinen ja loukattu olo.

    • Tunteet pinnassa

      Kävittekö mahdollisesti Oulussa? Siellä nimittäin itsellä huono kokemus ylilääkäristä erään toisen gynekolokisen vaivan vuoksi ja olen kuullut muiltaki samaa. Pelottaa, että se samainen lääkäri tulee tekemään inseminaation, kun muutenkin jo herkkänä siellä olleen hoitajan puhelin käyttäytymisestä.... Aiheesta kirjoitinkin jo erikseen tänne.

      • Tunteet pinnassa

        Just huomasinkin et ette ole Oulussa käyneet. :) Nähtävästi noita ylimielisiä on muuallakin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      122
      1945
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      126
      1852
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1789
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1458
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1390
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      504
      1060
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      970
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      914
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      875
    Aihe