Mahdatko koskaan ajatella miltä minusta tuntuu.

Epäilen. Sä luulet etten ymmärrä, mitä tapahtuu. Kyllä mä ymmärrän. Mutta sinun tunteisiisi en voi vaikuttaa. Sä myös päätät itse, miten toimit. Yhden asian olen päättänyt. No more drama. Mä poistun takavasemmalle, etkä sä edes huomaa. Mä pidän tunteeni sisälläni ja kuuntelen niitä herkällä korvalla. Mä tiedän kyllä, mä löydän omani. Kuka hän on, sitä vielä en tiedä. Hän saa hyvän naisen, jos osaa arvostaa sitä, mitä minulla on annettavaa. Hetken sä sait mut uskomaan ja toivomaan. Että se olisit ollut sinä. Mutta en ymmärtänyt yhtä pientä asiaa: sun on tyytymättömyys ikuinen. Mitä sä saat, sä et osaa arvostaa. Kun leikki on ohi ja alkaa tositoimet, sun katsees on tulevassa, uusissa mimmeissä ja blondeissa. Leikin aikana se on menneissä naisissa ja kutsuissa, joihin vastasit kieltävästi. Älä luule, ettenkö tyytyisi osaani. Se on hyvä. Mä tiedän jo olevani onnen arvoinen, sellaisen pienen, arkisen. Lujasti sen eteen on tehtävä töitä, mutta kun mä katson taaksepäin, totean, olen päässyt jo aika pitkälle. Olen tyttö, joka on nähnyt helvetin, mutta katsoo sitäkin hyväksyen. Sulla on aikaa. Mun aikani on vasta alussa. Mä en myöskään jätä hyvästejä palstoilla. Tämä viesti on jollekin jonnekin, kuka vain lukee ja omakseen tunnistaa.