En varsinaisesti enää odota häneltä mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi hänestä. Tosin, en tunne häntä sen kummemmin, niin en voi sanoa, että pidän hänestä. Parempi ilmaisu olisi, että haluaisin tutustua häneen, olen ihastunut häneen.
Tunteeni häntä kohtaan olivat todella, siis TODELLA voimakkaat. Olin ihan ymmällä ja säikähtynyt siitä tunteen voimasta, minkä toinen ihminen aiheuttaa minussa. En uskonut. että sellaista voi tapahtua. Sitä ei voi kuvailla sanoin. Tai minä en kykene kuvailemaan sitä.
Uskoin minun herättäneen samoja tunteita hänessä.
En kuitenkaan sitä ollut tehnyt. Sen hyväksyminen oli kova paikka, koska en ikinä saanut suoraa, selkeää torjuntaa. Hienovaraista ja kohteliasta vain, joista kyllä ymmärsin asian, mutta en halunnut sitä hyväksyä. Enkä sitä tehnytkään, kuin vasta nyt.
Tunteeni häntä kohtaan olivat todella, siis TODELLA voimakkaat. Olin ihan ymmällä ja säikähtynyt siitä tunteen voimasta, minkä toinen ihminen aiheuttaa minussa. En uskonut. että sellaista voi tapahtua. Sitä ei voi kuvailla sanoin. Tai minä en kykene kuvailemaan sitä.
Uskoin minun herättäneen samoja tunteita hänessä.
En kuitenkaan sitä ollut tehnyt. Sen hyväksyminen oli kova paikka, koska en ikinä saanut suoraa, selkeää torjuntaa. Hienovaraista ja kohteliasta vain, joista kyllä ymmärsin asian, mutta en halunnut sitä hyväksyä. Enkä sitä tehnytkään, kuin vasta nyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nämä ovat aina parhaimpia, missä ihmiset tekevät tulkintoja pelkistä eleistä ja käytöstavoista eivätkä avaa suutaan. Nämähän johtavat lopulta siihen, että kumpikin tulkitsee lopulta asian loppuunkäsitellyksi, vaikka molempien hiljaisuuden syyt olisivat jossain muualla. Itsekin teen niin. Moni hyvä pari menee hukkaan. :)
Noin voi käydä.Sille ei voi mitään.Harmillista, tiedän tunteen.Realiteettiä kehiin.
Mutta jos toinen on ollut ujo. Miten tämä torjunta on tapahtunut? Ehkä kannattaisi pyytää vaikka kahville tai jotain ohimennen, jos tämä ihminen kieltäytyy olet ainakin yrittänyt.
Jospa toinen tosiaankin on ujo, silloinhan se käytös saattaa olla aika vaikeasti tulkittavaa ainakin aluksi? Mutta enhän siis tiedä sun tilannetta. Vaikuttaako hän ujolta muuten? Itsestäni kun voin sanoa, että olen ollut pakahduttavan ihastunut erääseen ihmiseen (olen edelleenkin) mutta mä olen tainnut olla tosi torjuva häntä kohtaan, vaikka aina kaikkea muuta olen HÄNELLE halunnut olla, sille ihanalle, mielenkiintoiselle, selvästi älykkäälle... Tilanne on aika monimutkainenkin, mutta mä olen siis aivan ihastunut siihen ihmiseen. Täysin ja totaalisesti, hei vaan järki ja vähän muukin.
Ja se sen tunteen voimakkuus, tiedän niin hyvin mitä sä aloittaja tarkoitat. Se huima reaktio minussa, kun HÄN vaan käveleekin tilaan, en vaan melkein kestä sitä. Mä luulen että viimeisen pisteen tälle tilanteelleni toisi se, etten enää vaan ollenkaan näkisi häntä, mutta sekin surettaisi sitten suuresti. Sellainen pidempi taukokaan ei tuntunut auttavan. Ei unohtunut, vaikka luulin ettei ehkä enää koskaan nähdä. Kun sitten näin, niin meni pasmat aiempaa vielä enemmän sekaisin. Huh.
Niin kauan kun nyt näen häntä, niin niin kauan taitaa sydämeni lähteä laukkaamaan ja järkeni lentää sillä samalla hetkellä roskakoppaan, vaikka olenkin muka tyynesti vaan. Aika kamalaa, ja silti jo odotan seuraavaa kertaa. Mä vaan niin tahtoisin tietää onko se tunne molemminpuolista siis todellakin! Tahtoisin vaan niin tietää, ja jollei se ole, niin ok sitten. Kyllä mä sen tajuan ja kestän. Mutta JOS se todella olisi molemminpuolista niin... mä koen että en voisi jättää seuraamatta sitä tunnetta, vaikka siinä sitten saattaisi mennä eräätkin kuviot uusiksi.
kuinka pitkä tauko? eikös "tauon" aikana jännite vaan kasva, ja kun sitten laukeaa, niin oksat pois... :)
olla minun(n) kirjoitus.Aivan samat ajatukset/mietteet itsellä.
Täsmälleen tollasta se on. Hyvin kuvaat!
ei ole ujo...
MiinaMulkosilmä, kertoisitko lisää?
Ennen emme voineet nähdä kuin sattumalta, joten vaikka käytännössä tiesin ettei hän halua tutustua minuun, oli minulla aukko ajatella että jospa sittenkin... Nyt hän voisi tulla ja halutessaan nähdä ja tavata ja tehdä tikusta asiaa milloin vain, mutta hän ei niin tee ja nyt olen hyväksynyt pikkuhiljaa sen, etten merkinnyt yhtä paljon kuin luulin.
Saattaiskohan mustakin tuntua tuolta. Hankala sanoa kun en tiedä mitä muiden päässä liikkuu ja miten suhteellista kipu(?) ja kaipuu on. Mun elämä on ollut verrattain helppoa ja oon hämmästyksekseni todennut miten toisen välinpitämättömyys voi todella sattua. Mua sattuu vähästä. Tekis mieli ottaa ne muistot ja balsamoida ja muumioida ja julistaa ne kadotetuiksi. Mutta toisaalta, kai tää kärsimys tekee ihan hyvää. Kaikki on niin gameover hänen kanssaan. Jatkan arpomista.
Minä sanoisin, että tämä kärsimys ei ole tehnyt hyvää! Ehkä vee sitä jatkossakaan.
Tuo on niin helppo uskoa.. Sano vain vielä et olet Jukka. No ei tarvitse.. Taidan tietää sen muutenkin. Vaikken kyllä aloittaja olekaan enkä edes mulkosilmä.
Kun tosiasia on se et jos toisesta välittää niin ei sitä kyllä kohtele toista miten sattuu. Ja on kai sitä tullut täältäkin jotain luettua.. Kuin myös sieltä Mtv3:n chatista (jonne en itse kirjoittele yhtään.. jotain satunnaisia yksittäisiä viestejä, viimeksi lauantaina sen yhden laitoin sinne). Mut se siitä.