lopetin tupakanpolton noin 2kk sitten ja olen nyt tehnyt sellaisen havainnon että joka päivä useampaan kertaan mietin kaikista läheisimpien ihmisten kuolemaa (lapsieni,isäni,veljeni ja mieheni). mietin että mitäs jos ne kuolee tai joku niistä,,,mitä teen sitten ja kuinka pystyn jatkamaan elämääni. tunne on aivan hirveä...purskahdan itkuun joka kerta kun ajattelen noita juttuja. olen yrittänyt alkaa tekemään jotain hommia että saisin ajatukset muualle,mutta ne sinnikkäästi pysyy mielessä. voi kun olisi mahdollista kutistaa nämä henkilöt taskuun sopiviksi niin saisin kantaa heitä mukana joka paikkaan ja ei tarvitsisi olla koko ajan peloissaan niiden menettämisestä. kertokaa joku liittyykö nämä oireet tupakanpolton lopettamiseen ja meneekö ne ohi jossain vaiheessa vai pitääkö hakeutua hoitoon?onko kellään muulla ollut tämän kaltaisia oireita?
ahdistusta/masennusta???
auttakaa
6221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos käytät champixia lopeta lääkkeen käyttö, se aiheuttaa joillekin ongelmia.
http://www.mediuutiset.fi/keskustelutjamielipiteet/uutiskommentti/myos champixin kayton riskit taytyy kertoa/a127626
en käytä mitään lääkkeitä. Ihan lujalla itsekurilla tässä mennään. Puhuin isällenikin joka on sairastanut masennusta jo yli 15 vuotta, hän sanoi että samoja mielikuvia on ollu hänelläkin ollut, toivon todella että tämä ei jatkuisi pitkään. Isäni epäili että johtuu tästä tupakoinnin lopettamisesta.mutta kieltää silti jatkamasta, ja en olekaan mutta toivon niin näiden mielikuvien loppuvan .
Pari kuukautta oon ollu myös polttamatta nikotiinipurkan avulla.
Mieliala on kyllä tosi alhaalla. Ei nyt mitään kuolemia mielessä, mutta päivittäin ahdistaa hemmetisti ja varsinkin jos ei saa nukuttua on sellainen olo, että on sekoomassa.
Polttaisin muuten surutta, mutta muistissa rintakivut tupakoinnin ajalta ja tunteet keuhkojen kasaan painumisesta ja tukehtumisesta.
Mulla ei ole edes kovin pitkä tupakointitausta.. n. neljä vuotta iso aski päivässä.
Lopetin kerran pari vuotta sitten eikä ollut mitään vaikeuksia ja unohdin koko jutun. Sitten onneton kahdeksan kuukaudeen jälkeen poltin 'yhden'. kauheessa koukussa välittömästi.
Pirullinen tapa ja aine. Helpottaisi joskus. Kun tietäisi että edes joskus helpottaa, eikä joudu näin kitumaan koko loppuelämää.
zemppiä sulle savuttomuuteen, kyllä me pystytään lopettaan. Näytetään muille ettei olla tupakan orjia.ilmottele miten sun oireet jatkossa menee. Mulla nää oireet ei tunnu helpottavan. Ja nyt kuoli mun parhaan ystävän miehen äiti taksi onnettomuudes, ja se sai taas entistä enemmän miettimään läheisten kuolemaa. Tää on ihan stressaavaa. Voi luoja.
Jeps. Ei tekisi mieli antaa periksi. Viime yö oli taas sikäli parempi, että nukuin kunnolla. Aamulla vain on sellainen olko, ettei viitsisi sängystä nousta. Mikään ei kiinnosta. Tupakkaa tekee kyllä mieli, ei voi mitään. Sen verran lyhyitä lakkoja takana, että tiedän repsahduksen jälkeen harmittavan kahta kauheammin. Tulee olo, ettei pysty mihinkään. En nyt kuitenkaan ajatellut antaa periksi.
Tsemppiä vaan sinnekin.
vinkkinä,mitä itse olen käyttänyt...olen ottanut itselleni projektin. olen alkanut tekemään kaikenlaista pikku juttuja meille kotiin. esim.tein heinäseipäistä korkean jalkalampun,joka saikin sitten kehuja (ylpeä ). ja sitten aloin tekemään erikoista taulua laudoista johon painatan kuvan ja yms. aika kuluu ja ei aina välttämättä huomaakaan kun päivä meni ilman tupakkaa :) näitä mun mielikuvia läheisten kuolemasta se ei kyllä poistanut,mutta tupakan himoa hillitsi. kannattaa kokeilla.