joku joka tietää jotain?

Kannattaa mennä, siitä on apua, jos itse sitä todella haluat. Terapeuteilla on täydellinen vaitiolovelvollisuus, eli mistään muusta he eivät kerro eteenpäin, kuin henkeä uhkaavista ja rikollisista asioista. Terapiassa käynti ei voi olla mikään peruste lastensuojeluviranomaisten toiminnalle myöskään.

Mä tiedän vain tästä yksityisen puolen terapiasta, mutta eipä ole ollut valittamista. Julkisella oli pitkä jono, kun itsellä oli todella paha olla ja soitin. Ei tuntunut hyvältä idealta odottaa.

Kela korvaa huomattavan osan, mutta sitä varten täytyy tehdä kuntoutushakemus, johon tarvitaan psykiatrin lausunto vähintään 3 kuukauuden seuranta-ajalta(eli ota ensin psykiatriin yhteys ja selvitä hänen kanssaan asiat alulle, saat kaikki tarvittavat neuvot, jos et siis jo tätä ollut tehnyt). Psykiatrilla ei tarvitse käydä montaakaan kertaa sen kolmen kuukauden aikana, vaan käyntien tarkoitus on selvittää oletko todella ja masentunut ja onko se vain todella lyhytaikaista.

Terapiaa varten tarvitset toisen henkilön, psykoterapeutin. Psykiatri voi suositella tietämiään lähialueen psykoterapeutteja. Kun olet sopinut hoitosuhteen mahdollisesta aloittamisesta psykoterapeutin kanssa, laitetaan hakemus ja odotetaan päätöstä tuen saamisesta.

Tukea voi saada alle 26-vuotias ihan riittävästi, itsellä jää maksettavaksi n. 10 euroa käynniltä. Taulukot ja muutkin löytyy tuolta: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/050711145452HL?OpenDocument

Terapeuttien taksat tosin vaihtelevat, minun tietääkseni 50 €/45min-100 € /45min. Voi olla isompikin haitari, mutta kannattaa siis olla niiden halvempien kanssa tekemisissä. Ja hinta ei katso laatua, ja jos yksi terapeutti ei tunnu sopivalta, voi vaihtaa.

Toivottavasti auttaa:)

Äiti21,

älä huolehdi siitä, alkavatko sossut tai muut utelemaan kaikkea. Tärkeintä on, että huolehdit itsestäsi, jotta jaksat sitten huolehtia myös lapsistasi.

Sinä olet tärkeä, ja sinun hyvinvointisi on tärkeää. Olet arvokas ihminen.

Kerroit, että olet miettinyt, että olisitko rohkea lastesi vuoksi ja menisit psykoterapiaan. Minusta vaikuttaa siltä, että olet ottanut sen kaikkein rohkeimman askeleen kohti omaa tervehtymistäsi ja omaa psykoterapiaa. Loppu on sitten vain käytännön asioiden hoitamista, kuten psykiatrilla käytniä ja terapeutin etsimistä.

Minusta olisi ainakin hyvä idea, että hakeutuisit psykoterapiaan, jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä. Tiedäs itse parhaiten, mikä on sinun jaksamisesi.

Pääset terapiaan esim. tällaista kaavaa pitkin: menet ensin terveyskeskuslääkärille ja kerrot, että voit huonosti ja olet masentunut. Pyydät lähetettä psykiatrille. Voit mennä myös paikkakuntasi mielenterveystoimistoon, jos siellä on sellainen. Psykiatri kirjoittaa sinulle lausunnon Kelan psykoterapiatukea varten ja etsit itsellesi terapeutin. Konginiitinen psykoterapia on todettu parhaimmaksi terapiaksi masennuksen hoidossa. Löydät terapeuttien yhteystietoja netistä (http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=339)

Uskoisinpa että sossu tukee terapiaasi (sitä osaa, jota Kela ei korvaa). Minusta voit myös luottaa sossuun, hehän ovat sinuakin varten tekemässä omaa tukemistyötään. Ja koska lapsesi ovat pieniä, uskon että saat apua ja tukea.

Minusta on parempi, ettet näyttele ja piilottele masennustasi, sekin on varmasti hyvin raskasta. Ja psykoterapeutille voit kertoa aivan kaiken, mikä sinua painaa: hänellä on täysi vaitiolovelvollisuus ja voit luottaa häneen.

Pidä huolta itsestäsi ja etsi itsellesi sellainen tuki, jota tarvitset. Olet ansainnut vain hyvää elämääsi ja lapsillesi, luota itseesi ja omiin tunteisiisi. Voi hyvin!