Juu, eli joskus vuosia sitten kärsin paniikkihäiriöstä. Se meni vuosiksi ohi..
Nyt olen 11kk lapsen yh äiti ja ph tullut takaisin. Aluksi tässä varmaan parisen kuukautta tuli vaan silloin tällöin lieviä paniikkikohtauksia, mutta nyt jo heti aamusta. Painajaisia koko yö takana ja aamulla heti todella epätodellinen olo. Hikoilutti, tärisytti, pyörrytti ja pelotti. Ja tuntui etten olisi ollut hetkittäin läsnä - vaan jotenkin "poissa".
Minulla on onneksi ihana ja auttava äiti, jolle tietenkin heti soitin, ettei kaikki ole hyvin. Hän asuu ihan vieressä ja auttaa jos tarvis - tähän päivään mennessä ei ole ennen ollut tarvetta paniikin takia. Kohtaus kesti pitkään. Eikä varmasti olisi mennyt ohi ellen olisi tutulta saanut yhtä diapamia. Itsellä siis oli aikoinaan sama lääke hoitona muutaman kuukauden.
Olen alkanut välttää kaupassakäyntiä yms. Lapsen hoidan moitteettomasti, miten siihen pystyn - sitä en tiedä. Tämänpäiväinen oli poikkeus, kun äidin jouduin hälyyttämään.
Tiistaina menen lääkäriin, mutta pelkään, että mitä lääkäri sanoo. Siis pelkään, että hän katsoo etten voi hoitaa lastani. Vaikka mielestäni voin, kunhan saan lääkityksen taas alkuun ja onhan äiti apunani.
Miten on, voinko hakea apua ilman pelkoa, että menetän lapseni?
Nyt olen 11kk lapsen yh äiti ja ph tullut takaisin. Aluksi tässä varmaan parisen kuukautta tuli vaan silloin tällöin lieviä paniikkikohtauksia, mutta nyt jo heti aamusta. Painajaisia koko yö takana ja aamulla heti todella epätodellinen olo. Hikoilutti, tärisytti, pyörrytti ja pelotti. Ja tuntui etten olisi ollut hetkittäin läsnä - vaan jotenkin "poissa".
Minulla on onneksi ihana ja auttava äiti, jolle tietenkin heti soitin, ettei kaikki ole hyvin. Hän asuu ihan vieressä ja auttaa jos tarvis - tähän päivään mennessä ei ole ennen ollut tarvetta paniikin takia. Kohtaus kesti pitkään. Eikä varmasti olisi mennyt ohi ellen olisi tutulta saanut yhtä diapamia. Itsellä siis oli aikoinaan sama lääke hoitona muutaman kuukauden.
Olen alkanut välttää kaupassakäyntiä yms. Lapsen hoidan moitteettomasti, miten siihen pystyn - sitä en tiedä. Tämänpäiväinen oli poikkeus, kun äidin jouduin hälyyttämään.
Tiistaina menen lääkäriin, mutta pelkään, että mitä lääkäri sanoo. Siis pelkään, että hän katsoo etten voi hoitaa lastani. Vaikka mielestäni voin, kunhan saan lääkityksen taas alkuun ja onhan äiti apunani.
Miten on, voinko hakea apua ilman pelkoa, että menetän lapseni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottakai haet apua ja varmasti sitä saatkin. Et sinä lastasi menetä, ihan turha huoli. Voimia!
et menetä lastasi :) ei huolta. olen ite 5 kk lapsen isä, ja paniikkihäiriöinen ja se yleistynyt ahistuneisuushäiriö ja mitä lie. sanoit tuon että lapsen kanssa menee ihan ok, niin minullakin, en minä hänen kanssa edes panikoi yleensä(ellei satu olemaan muusta syystä paska päällä pahana). mutta turhapa tuost sinänsä on ressata, kyllähän sitä lapsensa hoitaa vaikka mikä paniikki olisi päällä. Ja hyvä jos apua löytyy läheltä (niin meilläkin), jos ihan hulluksi meiningit menee. Asiat selviää kyllä :)
Entäs, millaisia lääkkeitä määrää? En mitään mielialalääkkeitä lähde käyttämään kun ennenkin se on saanut vaan menemään enemmän sekasin. Diapamia oli aikoinaan lääkityksenä, resepti on vieläkin tallessa. Määrääköhän uudestaan vai ajatteleeko, että en voisi hoitaa lasta pamin vaikutuksen alaisena?
No jos diapam auttaa sua, niin en näe mitään syytä miksei lääkäri kirjoittaisi sitä. Ota vanha resepti mukaan ja kerro, että lääke auttoi sinua. Kaikkea hyvää!
No jos diapam auttaa sua, niin en näe mitään syytä miksei lääkäri kirjoittaisi sitä. Ota vanha resepti mukaan ja kerro, että lääke auttoi sinua. Kaikkea hyvää!
Mielialalääkkeet estävät aivojen yhteyksiä otsalohkoon ja pahimmillaan tuhoavat ne kokonaan. Siinä tapahtuu eräänlainen kemiallinen lobotomia, josta parhaana esimerkkinä voidaan mainita seksuaalisten halujen, rakkaudentunteiden ja myötätunnon katoaminen, joita lääkityksen lopettaminen ei palauta.
Diatsepaami on täsmälääke paniikkiin, koska se rauhoittaa stressihormonien tuotantoa ja tehostaa munuaisten verenkiertoa, jolloin paniikkia aiheuttavat, stressihormonitasoja nostavat virtsahapot poistuvat verenkierrosta tehokkaammin. Olen todennut vaikutuksen mittaamalla veren uraattipitoisuuden ja virtsan ph:n ennen ja jälkeen diatsepaamia, veren uraattipitoisuus laski, virtsan nousi ja oireet helpottivat.
Pysyvä paraneminen saadaan aikaan puhdistamalla keho systeemisesti aktiiveista virtsahapoista ruokavaliolla. Homma vie aikaa kuukausia, jopa muutamia vuosia. Paransin itseni näillä periaatteilla, ja nyt työskentelen ravitsemusterapeuttina, auttaen muita.
Täh? Siis mitä?