Vietettiin ensimmäistä kertaa joulu appivanhempieni luona puolisoni ja 3 tenavan kanssa. Aattoiltana anoppi sai raivarin kun lapset ei menneet nukkumaan siinä asennossa kuin hän halusi. Ei ollut juovuksissa, ei ottanut mitään. Olen 20 vuotisen tuttavuuden aikana toki tottunut, että anopilla pimahtaa ja nalkuttaa milloin mistäkin, oikein sellaisen ikävän anopin perikuva, sillä poikkeuksella ettei nalkuta minulle vaan lapsille ja appiukolle. Jouluaaton räyhääminen meni multa pahasti yli. Joulu on kuitenkin lasten juhla ja rauhoittumisen aikaa. Lähdettiin joulupäivänä niin, että jäi reikä ilmaan. En halua enää olla edes puolisoni tai lasten takia missään tekemisässä hänen kanssaan, vaikka kuinka itkee ja pyytelee anteeksi.
Taitaa joutua joskus joutua laskemaan anopin arkun hautaan kolmeen kertaan hurraa huutojen takia :(
Meni joulu päin vi...
9
407
Vastaukset
- =DD
"normianoppi"
- vali vali jne.....
Hmmm..... Teitä oli 5 henkilöä isovanhempien luona Joulunvietossa. Autoitteko yhtään millään lailla anoppia Joulun valmisteluissa vai menittekö täysin valmiiseen täysihoitoon?
Anopin "kohtaus" saattaa olla seurausta liiallisesta väsymisestä ja stressistä kun yksin yrittää laittaa isolle sakille "täydellistä" Joulua.
Kiittämättömyys on maailman palkka!- anopiksi aika hyvä
anoppi kai oli itse vaalinnut osansa ja kutsunut vieraansa, mitä siinä siten raivoomaan jos ei kaikki mene nappiin.
- vävy
Eihän me tietenkään tajuttu auttaa missään. Voi kui olimme tyhmiä ja vielä kiittämättömiä. Eihän tuollaista osaa mitenkään 5 henkisen perheen vanhemmat ajatellakaan. Sivumennen sanoen se oli appi, joka oli hoitanut suurimman osan järjestelyistä, osan teimme me.
Kuten totesin on sillä anopilla pimahtanut aikaisemmin, milloin mistäin syystä. Tuskin kyse on ollut koko 20 vuotisen tuttavuuden aikana jaksamisesta vaan ihan perusluonteesta. Olisin vain toivonut joulun vuoksi hieman muuta.
Kun noita kohtauksia on vuosien aikana katsellut ja kuunnellut niitiksi jouluraivarit, niin ei todellakaan tee mieli olla missään tekemisissä.
- anoppihan minäkin
Minä olen anoppi ja minulla taas on hyvin ikävät muistot eräästä joulusta poikani ja miniäni perheessä.
Siitä on jo vuosia ja sen jälkeen en ole siellä aattoja viettänyt.
Ilta alkoi ihan mukavasti, juotiin glögit ja juteltiin. Kunnes alkoi tapahtua. Miniä penkoi vimmatusti meidän tuomia lahjasäkkejä. Säkit olivat melko suuria, kun viisihenkiselle perheelle olimme runsaasti lahjoja laittaneet.
Miniä oli pyllypystyssä kaivelemassa säkkejä ja oli hirveän hermostunut. Pukki oli jo nimittäin käynyt säkit pistämässä sisälle, mutta kiireissään ei jakanut yhtään lahjaa.
Tunnelma oli niin tiivis, että lähdimme mieheni kanssa pois ennen pakettien avaamista.
Jälkeenpäin selvisi, että hän etsi meidän tuomista lahjoista lahjoja oman sukunsa lapsille. Se selvisi siten, että kun kyselin, mitä lapset olivat saaneet, niin sieltä puuttui jokaiselta jotain.
Tätä oli ilmeisesti tapahtunut muinakin jouluina, me emme vain olleet läsnä aikaisemmin. Toimitus oli helpompi suorittaa. Ihmettelin monta kertaa, kun lapset eivät muistaneet saaneensa jotain vaatetta tai tavaraa, mitä olin paketteihin laittanut.
Minulle tuli paha mieli. En ymmärtänyt moista. Sen jälkeen olemme viettäneet jouluaatot toisten lasten luona vuorotellen.
En ole koskaan puhunut miniälleni tästä mitään ja muutenkin olen koettanut olla ystävällinen poikani ja lasten takia.- anopiksi...
onpa aika erikoista, en menisi minäkään mokomaan kylään...on niitä miniöitä monenlaisia. Tsemppiä sinulle !
- häh?
En tajunnut edellisen aopin kirjoitusta. Kenen lahjat puuttuivat ja kenen toimesta?
- mä tajusin
Mä tajusin.. Miniä keräsi anopin omille lapsenlapsilleen ostamien lahjojen joukosta sopivia lahjoja joita voi lahjoittaa eteenpäin oman sukunsa lapsille.
Miniä ei ollut itse viitsinyt ostaa suvulleen lahjoja vaan otti omien lastensa lahjoista osan esim. siskonsa lapsille. Melko reilua?
- anopiksi...
Tosi kurjaa, jos ei joulunakaan voida elää rauhaisissa oloissa. Olen anoppi, enkä koskaan puutu puolella sanallakaan tyttäreni perheen asioihin, jos ei pyydetä. Luotan siihen, että he aikuiset ihmiset osaavat itse hommansa. Ei meilläkään kuitenkaan mene aina ihan nappiin, saan äitinä kuulla kunniani monta kertaa, mutta kärsiköön tytär omassatunnossaan ilkeät sanansa.
Tuo sinun loppulauseesi sai minut naurusta kippuralle, vävyni rakastaa minua ja meillä on mielettömän hyvät välit, mutta saatan nähdä hänen hurraavan ja laskevan arkkuani kolmesti...ehkä itku silmässä ja ikävä sydämessä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614358KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1473135Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo472448Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?462363- 982005
- 241883
- 231602
- 281596
- 1521439
- 341233