Eroon yksinäisyydestä?

Yksinäinen ihminen

Miten yksinäisyydestä voi päästä eroon? Olen nyt seiskalla ja olen ollut lähes eskarista asti yksinäinen. Pienempänä yritin tutustua luokkatovereihini, mutta sain aika negatiivisia vastaanottoja. Yhä vain tunnen itseni syrjityksi. En uskalla tutustua uusiin ihmisiin, sillä pelkään negatiivisuutta. Mikä sis avuksi? :(

12

1289

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 12

      Älä pelkää negatiivisuutta. Pidä itsestäsi ja ole kiinnostunut muista ihmisistä.

      • Invisible boy

        Olin minäkin kiinnostunut muista ihmisistä, mutta kun he eivät olleet kiinnostuneita minusta. Sen takia olisikin ollut parempi, ettei olisi ollut kiinnostunut kenestäkään, olisi päässyt huomattavasti helpommalla.


      • Ainakin Ilonatar
        Invisible boy kirjoitti:

        Olin minäkin kiinnostunut muista ihmisistä, mutta kun he eivät olleet kiinnostuneita minusta. Sen takia olisikin ollut parempi, ettei olisi ollut kiinnostunut kenestäkään, olisi päässyt huomattavasti helpommalla.

        Heippa luuserit. Liittykää Pyllykirjan yksinäisten sydänten kerhoon http://www.pyllykirja.fi/


    • kaalikaalinen

      Täälläkin käy paljon negatiivinen ihminen kun oli miinus aloituksessa ja kommentissa. >:O

      Mullakin on tänhetkisessä koulussani syrjäytynyt olo. En vain ole se kiinnostava ihminen, jolle halutaan pälättää vaikka kyllä minä takaisin pälätän ja kunnolla jos minulle vain viitsittäisiin puhua. Kyllä minä olen yrittänyt jutella moneen kertaan mutta aina läksivät jonkun toisen luo - sen luokan apinoiden. Ei niille kelpaa kuin nämä riehuvat äänekkäät ja yliavoimet apinat, vaan he ovat näköjään kiinnostavia. :p Meitsiä ei ees kuunnella. HAISTAKOOT PASKA KOKO LUOKKA. ;)

      Yritä vaan olla oma ittes ja rentoutua. Rentoutuminen on kaiken a ja o. Se et opettelee olee rentoutunut toisten seurassa auttaa jo oloon vaikka toiset ei puhuiskaan, ei tietty mitenkään paljon välttämättä. Eikö sulla muka ole yhtään kaveria siellä luokalla? Varmasti joku on. Ja ota siitä kaikki irti. Tiedän että helpommin sanottu kuin tehty mutta ei pidä välittää mitä muut miettii vaan olla vaan. Se yleensä tapahtuu pikkuhiljaa kasvaessa.

      Tietenki vituttaa jos ei saa kavereita vaik olis oma ittensä ja ihan ok rentoutunut. :) Niinkuin minä, en kelpaa kellekkään ikäiselleni kaveriksi ja taikka välitunnin juttuseuraksi.

      • kaalikaalinen

        Piti sanoa eka täälläkin käy paljon negatiivisia ihmisiä, muttakun miinuksia oli molemmissa kommenteissa vain yksi joten muutin mutta näköjään unohdin muuttaa koko lauseen. :p


    • k

      Hei!

      Varmasti tuntuu riipaisevalta tuo yksinäisyytesi koulussa.. Onko sinulla ketään kenen kanssa puhua asiasta? Vanhemmat? Opettaja tai kuraattori? Tai vaikka nuorten auttava puhelin, jossa voisit ihan heti puhua pahaa oloa ja surua pois.

      Mä luulen, että kaikkein tärkeintä loppupeleissä olisi, että oppisit viihtymään itsesi kanssa, tekemään ja harrastamaan asioita, joista itse pidät. Oppisit arvostamaan itseäsi ja sitä kautta pitämään myös muista ihmisistä...Ja usein juuri harrastusten kautta löytyisi samanhenkisiä ihmisiä, heihin voisi olla helpompi tutustua alkuun.

      Nuorten ja lasten maailma on joskus äärimmäisen kova. Mutta opettelemalla ystävällisyyttä ja käyttäytymällä reilusti ja lämpimästi muita kohtaan on elämä varmasti antoisampaa..

      Halauksia ja tsemppi' sinulle!

    • Yksi.

      Vaikka olisi ystävällinen ja reilu ym. niin voi silti jäädä yksin. Elämä on sellaista, että kaikkien ihmisten kemiat ei sovi yhteen. Joidenkin kanssa voi tulla juttuun, joidenkin toisten ei. En tiedä, mikä siihen auttaisi. Ehkä, jos ystäviä ei löydy koulusta, voisi yrittää etsiä niitä tosiaan vaikkapa jostain harrastuskuvioista.

      Kuitenkin, vaikka tuntuisi siltä, ettei mistään löydy ystäviä, niin jatka vaan elämää rohkeasti eteenpäin! Jossain vaiheessa vielä voi alkaa aurinko paistaa elämään, vaikka nyt tuntuisi kuinka synkältä.

      Lisäksi kun ikävuosia tulee enemmän, oppii pärjäämään vaikkei niitä ystäviä niin olisikaan. Mieluisasta ammatista sekä harrastuksista voi saada elämään sisältöä. Aina ei mene hyvin. Sellaista elämä vaan on. Älä luovuta, vaikka tuntuisi kuinka kurjalta tällä hetkellä! :)

      p.s. Itselleni oli aikoinaan hyvin merkittävä juttu, kun menin mukaan seurakunnan nuorten toimintaan riparin jälkeen. :)

    • Matriarkaatti92

      Itselläni oli joskus aivan samanlainen tilanne. Koko ala-asteen sekä eskarin olin lähes jatkuvasti itsekseni. Ihmiset kyllä puhuivat minulle jonkun verran, mutta ei minulla kyllä ystäviä ollut yhden ainuttakaan. Lähinnä koulutoverit puhuivat pahaa selän takana, kukaan ei halunnut minua mm. parikseni liikkatunneilla. Ehkä se säästi minut pahimmalta ettei kukaan päin naamaa juuri kiusannut, mutta tiesin niiden tiettyjen kautta miten minulle naureskeltiin muiden luokkalaisten kanssa ja joskus joku uskaltautui kyllä vihjaavasti tulla esittämään jotain halventavia kysymyksiä muiden tirskuessa taustalla.

      Ylä-asteella tilanteeni muuttui aika totaalisesti. Tutustuin kahdeksannella luokalla yhteen porukkaan erään silloisen - ja ainoan koulukaverini - kautta, joka oli tullut samaan kouluun ala-asteen jälkeen. Ja sen porukan kautta tutustuin taas jälleen enemmän ihmisiin ja sain lisää tuttavuuksia. Itseluottamukseni ihmisten kanssa alkoi pikkuhiljaa lujittumaan, enkä enää pelännyt olla oma itseni. Olinhan kerrankin päässyt mukaan porukkaan, jossa minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olin, ja mikä parasta teinin sosiaaliselle itsetunnolle: löysin tästä joukosta myös ensimmäisen poikaystäväni.

      Minä näen oman sosiaalisen kehittymiseni aikalailla näissä kappaleissa yksityiskohtia ja varhaislapsuutta lukuun ottamatta. Saattaa olla, että minulle kävi vain uskomattoman hyvä tuuri. Kyllä minulle vieläkin jotkut nälvivät, ja tietyt ihmiset pitävät minua omituisena hiipparina mielenkiinnon kohteitteni ja harrastuksieni takia, ehkä myös siksi että olen osittain hieman erakkoluontoinen ihminen, mutta en välitä. Olen itsekin vasta 19-vuotias, mutta uskon löytäneeni oman tieni, mitä pitkin kulkea sosiaalisia suhteita ajatellen, ja minulle on tasan tarkkaan selvää missä seurassa haluan liikkua, enkä tyydy mihinkään vaan ajattelen että minä ansaitsen tiettyjä asioita sen suhteen.

      Itse huomaan, että tietyissä ympäristöissä minun on hankala edelleen tutustua ihmisiin ja olen joskus ujohko, ja siksi suosittelen, että mietit omalla kohdallasi mikä olisi sinulle paras - tai luontevin - paikka tutustua ihmisiin. Ovatko ne harrastuksien parissa, koulussa, vai missä. Ja jos yksinäisyys kovasti masentaa, niin hädässä lääkkeeksi ainakin minulla toimii vaikkapa se että menee vain ulos, kauppaan tai jonnekin missä näkee elämää.

      Äläkä välitä tai pelkää negatiivisuutta. Ymmärrän että se välittämättä oleminen on varmasti hankalaa, mutta harjoitus voi tehdä mestarin. Opettele esimerkiksi nauramaan itsellesi, ja suhtautumaan itseesi ajatellen että tällainen minä olen ja tällaisena pysynkin, keneltä se on pois jos pääperiaatteeni on vain olla oma itseni aiheuttamatta sillä kellekään muulle mitään pahaa. Ihmiset jotka eivät häpeä itseään, saavat helpoiten seuraa.

      • Yksi.

        Näin se varmaankin on, että ihmiset, jotka luottaa itseensä ja on sellaisia "reippaita" saa paremmin kavereita kuin sellaiset, jotka häpeilevät itseään.
        Tuota itselleen nauramista en kyllä oikein ymmärtänyt...

        Sellainen sanonta, että "mikä ei tapa, se vahvistaa", pitää myös kyllä paikkansa. Nimittäin pikkuhiljaa oppii sietämään kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja sitä kautta tulee vahvemmaksi. Ja kun tulee vahvemmaksi, ei enää niin pelkää tutustua ihmisiinkään.
        Tähän voi tosin mennä vuosikausia aikaa.


      • Yksi.
        Yksi. kirjoitti:

        Näin se varmaankin on, että ihmiset, jotka luottaa itseensä ja on sellaisia "reippaita" saa paremmin kavereita kuin sellaiset, jotka häpeilevät itseään.
        Tuota itselleen nauramista en kyllä oikein ymmärtänyt...

        Sellainen sanonta, että "mikä ei tapa, se vahvistaa", pitää myös kyllä paikkansa. Nimittäin pikkuhiljaa oppii sietämään kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja sitä kautta tulee vahvemmaksi. Ja kun tulee vahvemmaksi, ei enää niin pelkää tutustua ihmisiinkään.
        Tähän voi tosin mennä vuosikausia aikaa.

        Vaikka kyllä positiivisia kokemuksia tarvitaan myös ja onneksi niitäkin aina välillä tulee. Kun saa joltain ihmiseltä positiivista palautetta, niin ihmeesti siitä saa voimia niin, että kestää taas ne ikävämmät palautteet.
        Vaikka tuntuisi, että kaikki menee vaan pieleen ja ettei elämä koskaan tule olemaan muuta kuin yksinäisyyttä ja pahaa mieltä, niin kuitenkin jossain vaiheessa voi alkaa mennä paremmin. Ystäviä voi löytyä vaikkapa uudelta paikkakunnalta esim. kun lähtee opiskelemaan.


      • Aikansa kutakin
        Yksi. kirjoitti:

        Vaikka kyllä positiivisia kokemuksia tarvitaan myös ja onneksi niitäkin aina välillä tulee. Kun saa joltain ihmiseltä positiivista palautetta, niin ihmeesti siitä saa voimia niin, että kestää taas ne ikävämmät palautteet.
        Vaikka tuntuisi, että kaikki menee vaan pieleen ja ettei elämä koskaan tule olemaan muuta kuin yksinäisyyttä ja pahaa mieltä, niin kuitenkin jossain vaiheessa voi alkaa mennä paremmin. Ystäviä voi löytyä vaikkapa uudelta paikkakunnalta esim. kun lähtee opiskelemaan.

        Jos koulussasi on terveydenhoitaja tai kuraattori, käy juttelemassa heidän kanssaan. On tärkeää käydä asioita läpi jonkun kanssa puhumalla ne ääneen ettei vain itsekseen asioita haudo.
        Jos koulustasi ei löydy kavereita, oletko miettinyt millaisia esim. serkkuja sinulla on? Onko ehkä suunnilleen saman ikäisiä nuoria, joita voisit tavata.
        Vanha viisauskin on hyvä muistaa: parempi yksin kuin huonossa seurassa. Toivotaan kuitenkin, että löydät ystävän/kavereita.
        Tutki oman paikkakuntasi harrastustarjonta tarkkaan. Älä ole turhan kriittinen, mene johonkin ryhmään tutustumaan. Onko urheilutoimintaa, partiota yms. Kun menet uuteen ryhmään, se on aina uusi aloitus ja mahdollisuus. Jos olet kovin ujo ja hiljainen, tuuppaa itseäsi vähän, hymyile. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja rohkeutta.


    • Kiitos

      Kiitos kaikille kommenteista, auttamisesta ja rohkaisemisesta :) Olen joskus soittanut mannerheimin lastensuojeluliittoon ja nyt olen alkanut kerätä rohkeutta, kertoakseni vanhemmilleni.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      1897
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1786
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1771
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1446
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1385
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      488
      1026
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      966
    8. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      913
    9. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      911
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      869
    Aihe