en tiiä mitä tää on masennusta,yksinäisyyttä vai muuten vaan oon liian ujo kaikkeen.
istuskelen kaiket päivät kotona tekemättä mitään haluton lähtéen mihinkään.kaikki kaverit asuu eri paikkakunnilla kun mää ja nään niitä tosi harvoin.
on mulla peri kaveria kyllä tääläkin,mutta he ovat lomailemassa sukulaistensa luona tai jossain ulkomailla. tunnen itseni niin turhautuneeks ja haluaisin jonkun sellasen kaverin nytten vierelle jolle vois puhuu kaikesta mahollisesta ja tultas toimeen tosi hyvin. olo on yksiäinen kaikella tavalla joutuu viettään lomankin ihan yksin vaikka onkin sellasii pienii tapahtuumii mikkä piristää tätä kesää eikä tarvi istuu ja lorvia kaiket päivät ilman omanikästään seuraa.vaikka suurin mun kavereita on uskiksia nii en tiiä et uskoko mää mihinkää vaikka oonkin ollu useampaan otteeseen isosena ja sls:n nuorten leireillä missä nään näitä kavereita. niitten kanssa on niin helppo olla ja puhua kaikesta.välillä se tuntuu oikeelta kun taas välillä se ei tunnu oikeelta...en oikeen tiiä mihin pitäs uskoo taikka sitten kehen pitäs uskoo..sen oon huomannu et ne kekkä ei oo uskiksia nii ne on sisäänpäin vetäytyneenpiä jollain tavalla...
oon koulun myötä saanu ujoutta etten oo uskaltanu tehä kaikkee mitä jokkut on sanonu tai sitten se vaan on sillee et aattelen liikaa mitö toiset aattelee jos teen jotain ihan älytöntä ja sitten en vaa kehtaa tehä mitään mikä ei sovi mulle. kävin riparin sellasessa paikassa missä en etukäteen tuntenu ketään ja sitten kun se oli ohitte olin saanu paljon uusia kavereita,keistä oon tosi onnellinen...oon edelleenkin moneen niistä yhteydessä. sitten kun päätin peruskoulun päätin hakee jollekkin toiselle paikkakunnalle ettei tarvis kattella niitä samoja vanhoja naamoja.oon saanu sen kautta itsevarmuutta jonki verra,mutta jotain puuttuu. oon aika hiljanen isossa joukossa ollessani,etten saa mitään sanotuks...
istuskelen kaiket päivät kotona tekemättä mitään haluton lähtéen mihinkään.kaikki kaverit asuu eri paikkakunnilla kun mää ja nään niitä tosi harvoin.
on mulla peri kaveria kyllä tääläkin,mutta he ovat lomailemassa sukulaistensa luona tai jossain ulkomailla. tunnen itseni niin turhautuneeks ja haluaisin jonkun sellasen kaverin nytten vierelle jolle vois puhuu kaikesta mahollisesta ja tultas toimeen tosi hyvin. olo on yksiäinen kaikella tavalla joutuu viettään lomankin ihan yksin vaikka onkin sellasii pienii tapahtuumii mikkä piristää tätä kesää eikä tarvi istuu ja lorvia kaiket päivät ilman omanikästään seuraa.vaikka suurin mun kavereita on uskiksia nii en tiiä et uskoko mää mihinkää vaikka oonkin ollu useampaan otteeseen isosena ja sls:n nuorten leireillä missä nään näitä kavereita. niitten kanssa on niin helppo olla ja puhua kaikesta.välillä se tuntuu oikeelta kun taas välillä se ei tunnu oikeelta...en oikeen tiiä mihin pitäs uskoo taikka sitten kehen pitäs uskoo..sen oon huomannu et ne kekkä ei oo uskiksia nii ne on sisäänpäin vetäytyneenpiä jollain tavalla...
oon koulun myötä saanu ujoutta etten oo uskaltanu tehä kaikkee mitä jokkut on sanonu tai sitten se vaan on sillee et aattelen liikaa mitö toiset aattelee jos teen jotain ihan älytöntä ja sitten en vaa kehtaa tehä mitään mikä ei sovi mulle. kävin riparin sellasessa paikassa missä en etukäteen tuntenu ketään ja sitten kun se oli ohitte olin saanu paljon uusia kavereita,keistä oon tosi onnellinen...oon edelleenkin moneen niistä yhteydessä. sitten kun päätin peruskoulun päätin hakee jollekkin toiselle paikkakunnalle ettei tarvis kattella niitä samoja vanhoja naamoja.oon saanu sen kautta itsevarmuutta jonki verra,mutta jotain puuttuu. oon aika hiljanen isossa joukossa ollessani,etten saa mitään sanotuks...
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei tollasesta viä kannattas masentua. keksi jotain uutta puuhaa jossa voit kehittää ittees ja oppia uusia asioita. näin äkkiseltään ei kyllä tuu mitään mieleen kun en tiedä millasista asioista pidät. itekki ku pitkään oon makoillu niin tulee mielee väkisi että pitäiskö tehä jotain. välillä jaksaa välillä ei, mutta kuitenki tärkein on se hyvä onnistumisen tunne kun on saavuttanu jotain ja on itteensä tyytyväinen. saatat löytää ittestäs jotain lahjoja joissain asioissa mistä et ennen tiennytkään. eikä todellakaan kannata heti luovuttaa ja ei heti onnistu.
ja mitä sitä väkisin yrittää sylkee jos ei oo sanottavaa.
todistaa vaan tyhmyytensä siinäki hommassa :)
ite en viihdy sellastan show ihmisten kanssa kovinkaan kauaa, mutta kyllähän se seurakin vaikuttaa tosi paljon että miten sitä juttua tulee suusta ja ryhmässä on aina pakko olla joku joka hoitaa sen puhumisen jos oot huomannu.
mut jos sua vaivaa toi sun hiljasuus niin en osaa antaa neuvvoja, kuitenki luonnetta on vaikee lähtee muuttaan kokonaan, mutta kaippa sekin on mahdollista?
keep your head up
jokasella on kuitenki mahdollisuus:
vihata tai rakastaa itteensä sellasena kun on
ja jokainen voi valita omansa vaikka onkin helvetin epäreilua.
harvat kuitenkin on itteensä täysin tyytyväisiä?