Valkoiset hiutaleet
pehmeitä
kevyitä
leijailevat varjojeni yllä
koskettaen äänettömyydellään
niin syvälle ulottuvia
jolloin koko maailmani
liikahti paikaltaan
ja kaiken tämän keskellä
mieleni alastomuus
kukittaa tämän tähtitaivaan
- sydänkatveikkooni -
tuntien tämän
sylin pehmeän hehkun
lämmön
jälkesi jätit valkoiselle lumelle
jossa palaa hiilloksen kuuma hehku
eikä mikään ollut enään ennallaan.
pehmeitä
kevyitä
leijailevat varjojeni yllä
koskettaen äänettömyydellään
niin syvälle ulottuvia
jolloin koko maailmani
liikahti paikaltaan
ja kaiken tämän keskellä
mieleni alastomuus
kukittaa tämän tähtitaivaan
- sydänkatveikkooni -
tuntien tämän
sylin pehmeän hehkun
lämmön
jälkesi jätit valkoiselle lumelle
jossa palaa hiilloksen kuuma hehku
eikä mikään ollut enään ennallaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella niin haikean kaunista
on runosi teksti..
luin sen useaan kertaan ja joka
kerralla pidin enemmän ja enemmän..
Kiitti do..
Hyvää viikonloppua ja Enkeleitä elämääsi..
Haikeus voi olla myös : Kaunista että sillä tavalla sykähdyttävää jotta jäisi mieleen paremmin mutta kuitenkin tunnelman mukaan,jos lukija pääsee siihen "kirjoittajan mukaan".
Omasta mielestäni sain tähän runooni mukaan juuri sitä " mitä kaipasinkin " ja se ei aina ole välttämättä helppoa tuoda esille ;
tunteiden jopa eri kaareja
yhdistävällä tavalla - kuin lukijallekin ymmärrettävään muotoon - liittyen tapaani kirjoittaa # ymmärryksen tuollepuolen #.
Kiitän Sinua lukijaani,jos sait irti jotain runostani itsellesi sopivaan muottiin. Hyvää Tammikuuta Toivottaen !
Hehkussa taivaan sinen.
Lumisen.
Kurottaudumme ylös.
Katse kertoo.
Tämä tienoo.
Huuhtoo ajatukset kauaksi.
Lumisten hankien sylihin.
Tämä hetki.
Ja ikuisuus.
On meille aina uus.
Lämmöllä Uuteen Vuoteen kipittäen.
Lumisäteisen ajatuksen lähetän.
Runosi sykähdytti kauneudellaan..
"Vain lunta pilvet toi ..." on eräs mieluisista biiseistä,josta olen aina pitänyt tähän päivään asti. Sanat kuin sävellys yhdessä esittäjän kanssa sykähdyttää minua : Kauneudellaan !
Ehkä tuolla on jotain alitajuista "kuin sanomaa",joka omalla tavallaan johdatti minut : Omaan Runooni ... näin jälkikäteen ajateltuna tullut mieleeni Mutta ei tarkoituksella !
Tämä hetki.
Ja ikuisuus.
On meille aina uus ... näin minä Sinua myötäilen kuin rikkumatonta lumenvalkeutta välillämme että : Sylissämme hehkua !
Kiitos Sinulle Margi ... ei unohdeta sisäistä kauneuttamme jos ja kun elämä välillä koettelee,jotta tuntisimme : Elämänhehkun koko todellisuuden ... hämäryyden jälkeen !