Usein ajatellaan siionissa, että perheellisiä pitää tukea ja rohkaista, heitä muistaa puheissa, kun on tämä risti kannettavana, että kaikki lapset otetaan vastaan.
Perheettömille sanotaan vain muutama lause, että tyytykää osaanne, tai usein ei sanota mitään.
Itse olen perheetön nainen.Voin tunnustaa, että olen välillä ollut ja yhä olen aivan äärettömän väsynyt tähän yksinäisyyteen ja selibaattiin. Miksi näistä asioista ei saa puhua? Miksi vain perheellisten ongelmat ovat niin tärkeitä?
Ovatko he meitä perheettömiä jotenkin korkeammassa asemassa? Ovatpa tietenkin, vaikka eivät saisi olla.
Sitten ihmetellään perheettömien, "vanhojenpiikojen" ja "vanhojenpoikien" katkeruutta ja kateutta.
Kuka meitä puolustaa? Kuka meitä tukee?
Perheettömille sanotaan vain muutama lause, että tyytykää osaanne, tai usein ei sanota mitään.
Itse olen perheetön nainen.Voin tunnustaa, että olen välillä ollut ja yhä olen aivan äärettömän väsynyt tähän yksinäisyyteen ja selibaattiin. Miksi näistä asioista ei saa puhua? Miksi vain perheellisten ongelmat ovat niin tärkeitä?
Ovatko he meitä perheettömiä jotenkin korkeammassa asemassa? Ovatpa tietenkin, vaikka eivät saisi olla.
Sitten ihmetellään perheettömien, "vanhojenpiikojen" ja "vanhojenpoikien" katkeruutta ja kateutta.
Kuka meitä puolustaa? Kuka meitä tukee?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumala on hyväksi nähnyt antaa jokaiselle sen osan minkä onantanut. Itsekkin olen yksinäinen "ikäneiti" ja ei harmita ollenkaan. Olen aina sanonut että Jumala on varjellut minut lapsilta ja lapset minulta.Puolisoa en ole etsinyt kun uskon että se "kolahtaa" jos on minulle tarkoitettu. Silloin kun olin epäuskoinen olin kihloissa,mutta Jumala näki hyväksi antaa sellaisen sairauden,että ei voinut ajatella lapsien syntymistä,silloin ymmärsin että ero kihlakumppanista on Jumalan suunnitelma, näin olen sen nyt elämän "iltapuolella" nähnyt. Ei parane katkeroitua siitä,Jumalalta kaikki on mitä osaksemme saamme.Tärkeintä on Usko omien syntien anteeksisaamisesta
Usein näissä asioissa asiantuntijaa näyttelevät ihmiset, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta. Eli naimisissa olevat. Ja vielä niin, että mitä onnettomammassa sellaisessa sitä kärkkäämpiä ollaan. Ei haluta muille sitä mitä itseltä puuttuu.
Jos haluaa kumppanin niin eikun tekemään jotakin asian eteen. Ei hötkyillen muttei niinkään, että ottaa asiaan täysin fatalistisen kannan. "Kolahduksia" ei kannata jäädä odottamaan. Kait sitä jotain pitää tehdä senkin hyväksi, jos on nälkä. On yksinäisiä poikamiehiä joille ne lapset eivät ole tärkeintä - puhun omasta kokemuksesta - mutta yksinäisyys silti voi vaivata.
Itselleni avioliitto ei ole tärkeä, lasten etujen turvaajana ehkä muttei muuten. Enää en ole yksin. Ja kokemuksesta voin sanoa senkin, että usein "vapaat" poikamiehet ovat uskollisempiakin kuin lieassa elävät ukkomiehet jotka aina tilaisuuden tullen ovat valmiita menemään punkkaan jokaisen vastaantulevan hameenheiluttajan kanssa.
Sitten ovat ne viimeiset hetket. Olet elänyt kurinalaisesti ja sinulla on yhtä ja toista. Usein tässä vaiheessa käy niin, että aletaan katua elettyä elämää. Sukulaiset ja seurakunnat taistelevat jo toisessa huoneessa perinnöstä ja odottavat kuolemaasi. Raamattu sanoo, että vaikeampi on kamelin mahtua neulansilmästä kuin... Se on varmaan todella yksinäinen paikka.
Kyllä raamattu näihinkin asioihin vastaa, kun miettii vaikkapa Jeesuksen elämää. Ei ollut naimisissa eikä ollut lapsia. Oli Maria Magdalena ja Jeesus eli ihmisen elämää hänen kanssaan. Eikä puhettakaan naimisiin menosta.
kyl ny Jussi sä oot vääräs ryhmäs
Onkohan niinkään... Pisti ajattelemaan se elämätön elämä jalat ristissä. Tuskin meitä sellaisiksi on luotu. Jussi saattaa olla ihan oikeilla linjoilla.
Et ole yksin ongelminesi, et todellakaan.
Olen ajatellut usein, että kyllä on tyhmää sakkia tämä koko joukko, kun ei muisteta kaikki ihmisiä, vaan aina vaan sitä yhtä ja samaa perheellisten paapomista.. Se kirja (Yksin, yhdessä) on muuten ainakin minun mielestäni yksi toivottomuuden lietsomisen perikuva. Vahvistaa vain vanhoja käsityksiä. En saattanut edes lukea sitä kokonaan..
Ja eihän sitä puolisoa voi ottaa, jos ei anneta. Se on kyllä tosiasia. Mut jotain mätää tässä joukossa on, kun perheellisyyttä niin ihaillaan, ja sinkkuja on kuitenkin myös ihan mahdottoman paljon. Menisivät itseensä.
Ja selibaatista vielä. Kumma juttu, et Luoja on luonut meidät tällaisiksi, mutta ei anna välttämättä kumppania.. Ei sitten millään.