Missä vaiheessa alkaa tulla sellainen hieman levoton ja ehkä vihainen olokin, kun on lopettanut ryyppäämisen? Entä milloin se hellittää? Miten se on teillä muilla ilmenny?
Kysymys raitistuneille
suunnitteleva.
7151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heti.
Heti kun iskee kuivahuikka päälle ja deliriumissa alkaa vättämään jokaiselle vastaantulijalle olevansa raitis, bvaikka kuinka paljon olisi sniffannut OMOa.
näin on. heti kun korkki kiinni niin on sepalus auki. ja vihaisia ihmisraunioitahan ne on kurjan elämänsä loppuun asti.
Vuosia sitte lopettanut ryyppäämisen ja en sitä ole päivääkään katunut. Elämä vaan on paljon helpompaa ilman viinaa!
Okei kyllähän sitä astetta synkemmäksi on muuttunut pysyvästi, mutten ollut känniaikoinakaan mikään ilopilleri, kaikkea muuta.
Vitutus ja jano kesti siinä puoli vuotta -, minkä jälkeen ei edes ole tehnyt mieli alkomahoolia.
Pari kertaa kokeilin baari reissua jälkeen päin, mut samaa paskaa se on kuin ennenkin.
Sama täällä.
Krooninen veetutus ilman syytäkin kesti noin puoli vuotta.
Luulin jo jäävän pysyväksi.
Ei jäänyt, vaan helpottui koko elo ja olo. Eikä se älynpoistaja, ja tunkkainen kapakka kiinnosta enää ollenkaan.
Moninverroin pahempia olivat kännäysten jälkeiset ajat.
Useinkin tulee vihainen ja levoton olo. Muta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että olen raitistunut. Kuuluu elämään. Joksikin fakiiriksi kai pitäisi ruveta ettei mieliala vaihtelisi. Mutta juoma-aikana se vasta ahisti ja vitutti.
Monen monta ratkeamista, veetutusta, masennusta ja vuotta myöhemmin olen saanut mielenrauhan. Ajattelin itseni raittiiksi. Ajattelin, kuinka monta kertaa on koettava yhä paheneva masennus, veetutus, morkkis, perheen tuska eli kaikki se negatiivinen jonka juomiseni tuotti? Rakastanko enemmän mielipahaa tuottavaa ainetta, kuin perhettä ja läheisiäni? Päätin lopettaa, totaalisesti!
Tuota päätöstä en ole hetkeäkään katunut. On mukava nähdä läheiset ympärilläni luottavaisina minuun aikaisempien ratkeamisten ja kusetusten jälkeen. Niin, kusetustahan tuo on, jos kuvittelee että oppisi käyttämään viinaa oikein. Oma mielenrauhani, tyyneys ja hyvä mieli on palannut täysin. Miksi tätä tuhoaisin enää viinalla? Ei, kyllä elämä vaan on ihanaa, kun sen oikein osaa oivaltaa.
Lopettamispäätöksestä on kulunut jo n. viitisen vuotta, eikä ole käynyt mielessäkään että joisin.
Suosittelen muillekkin ongelmajuojille...
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k