Elkää telottako

Olet harvinainen yksilö jos tajusit sen.Mikä oli diagnoosisi?


Mitä tapahtui? Miksi tulit tähän tulokseen?Kuka teki mitäkin? Oletko varma asiasta?

Olisiko kannattanut hakeutua tukiryhmään perheesi kanssa? Ja yrittää yhdessä hakea syitä ja jatkaa yhdessä?

Perhettä ei noin vain hankita joten kannataisi harkita keinoja yhteen palaamiselle koska sinulla kuitenkin on lapsia.
Lapset kärsivät eniten ja yleensä vielä syyttävät itseään vanhempien erosta.
Keskustele lasten kanssa ja tee selväksi,ettei ero millään johdu heistä.
Tee selväksi,että vanhemmat eivät aina pääse yhteisymmärrykseen kaikista asioista ja että lapsilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Lasten pitää tietää totuus,mutta kerrottuna niin,ettei katkeruus ja viha pääse värittämään sitä. silloin lapsetkin selviävät vähemillä henkisillä traumoilla,koska tietävät missä mennään. Lapset eivät ole idiootteja!!

Jos pienintäkään epävarmuutta tai kinaa asiasta on,silloin et ole valmis eroon vaan työstäminen jatkuu. Psykiatrinen apu on varmasti tarpeen jos mitään epävarmuutta asian suhteen on. Riidoissa ei pidä erota,vaan asiat on käytävä loppuun rakentavassa hengessä. Ja kun oikeasti tietää,ettei mitään keskusteltavaa enää ole jäljellä,eikä epävarmuutta enää mistään asioista ole,vasta sitten on lopullisesti valmis eroamaan.

Mutta se vaatiikin todella aikuismaista käytöstä.

Pitkään eri laitoksissa seurannut sekamuotoinen persoonallisuushäiriö
muuttui narsistiseksi persoonnnallisuushäiriöksi.
Että kai ne välilliset syyt on jossain kaukana lapsuudessa, mutta
tuo diagnoosi oli helpotus itselle.

Kyllä me jatkoimmekin, mutta: lapset ,omaisuus ja auto sekä asunto jäi
vaimolle ja muutin 300 kilometrin päähän. Tapaamme säänöllisesti,
mutta perheen ehdoilla..Ei minun.

Yllensä niin ,että vaimo käy luonani tai nyt viimeviikon loppuna kävimme Jyväskylässä lomailemassa.

Puhelin on tossa pöydän kulmalla ja kyllä mää lapsia näen.
Eli lapset soittaa jos tarvii rahaa tai tukea saati neuvoa.
Se on parempi näin.
Ihan lastekin kannalta. Kyllä siinä kaikki vaihtoehdot käytiin läpi.

Ymmärtääkseni lapset ovat helpottuneita erosta, ainakin mitä olen
päätellyt käydessäni vierailulla. Näyttävät koiratkin voivan paremmin
eivät enää laske alleen kun näkevät minut.

On tehty. Kyllä tämä keskusteltiin kahdestaan sekä perheenä pöydän ääressä miltein 24 h ja 3 päivää putkeen.
Lapset on teini-ikäisiä niin ei tarvi selittää vanhempien ongelmista,
kun niitä ei ollut. Ollaan puhuttu suoraan, että isä oli sairas ja
nää vanhimmat on vaimon mukaanlukien lukeneet epikriisit.

Tiedän lapsista jonkin verran, ohan niitä tuossa siunaantunut.
Eli ymmärrän myös heidän kehitystasonsa
ja sen kuinka lapsi vaistoaa valheen.

Kukaan ei riidellyt. Vaimo vapuatettiin syytteistä,
ja itse pääsin sairaalasta.Mutta mitään yhteen palaamista ei enää tule =)
Sinällään haistat oikein, että tämä nyt on ja ei ole ero.
Ollaan erillään koska näin on parempi, mutta kumpikaan tätä
halua tai tästä nauti.

Meillä se vaati sen, että vaimo kyllästyi olemaan säkkinä ja
pisti kerran ja tarpeeksi syvälle.
En itsekkään palais itseni kanssa yhteen =)

Mut voinhan mää hänen kanssaan asiasta puhua,
kun tänään taas soitellaan niiku joka ilta..Mieluiten kasvotusten.