pieni paikkakunta masentaa ):

No mutta sentään perheesi hyväksyy siut just sellasena kun oot, ja se on hyvää! Tilanne ois varmaan 100x kauheempi jos niiltäkin joutuisit salata homoutesi. Nimim. omille porukoille en oo vielä kehdannut kertoo, vaikka varma oonkin, et ne epäilee jotain. En tosin asu niillä enää.

Ikävä kyllä paras vaihtoehtosi näyttää olevan se, että tyydyt vaan niihin siun nettikavereihin, ainakin toistaiseksi. Voisit myös jättää opinnot kesken ja paeta toiselle puolelle Suomea, mutta se ei olisi kovin fiksu ratkaisu se sellanen! Kyllä valmistut aikanaan, ja silloin saat muuttaa minne tahansa haluut. Olen varma, että paikkakunnaltasi löytyy enemmän samanikäisiä homoja! Kenties löydät niitä samasta sivusta, mistä ne muut "pari kiva kaverisi" löytyi. :)

Kuulostaapas tutulle. Mulla on samanlainen ongelma. Oon pieneltä paikkakunnalta ja ihmiset on täällä ku tynnyreissä kasvaneita. Tasan mun vanhemmat tietää musta. Itse oon kuitenkin lukiossa enkä halua edes tietää millaset jutut amiksen autopuolella on homoista, koska lukiossakin oon saanut kuulla vaikka mitä :S Mutta... Odotetaan sitä, että opiskelut on ohi ja päästään elämään vapaammin isommalla paikkakunnalla :) Itse olen löytänyt muutamia "kohtalontovereita" ystävikseni ja toivon, että vielä joskus saan kävellä käsi kädessä mahdollisen poikaystäväni kanssa kaupungilla. Sitä odottaessa...

Jokainen ihminen on arvokas mustakaa se, on sitten mikä on

Aloittajalle sanoisin, että sulla on kaksi realistista vaihtoehtoa. Joko käyt opiskelusi loppuun ja nautit niistä asioista, mitä kaikkea hyvää sulla on siellä "kuusenperseessä". Sun ei tarvitse kertoa amiskavereilles tietenkään yhtään mitään. Silti voit hengailla heidän kanssaan ja kokea ne ihmissuhteet merkittäväksi ja ehkä rakentavaksi. Tai toinen vaihtoehto on, että haet siirtoa opiskelemaan etelään johonkin isompaan kaupunkiin, jossa on helpompi kertoa. Eli opiskelusi eivät keskeytyisi.

Itse (en voi sanoa sun asemassas, kun en taustojasi tarkemmin tunne) päätyisin ekaan mainittuun ja sen jälkeen lähtisin valmistuneena johonkin suurempaan kaupunkiin. Näin siksi, että monesti näistä "suurista kaupungeista" on liian romanttinen mielikuva, joka ei vastaa todellisuutta. Sielläkin, siis täälläkin, on ihmisillä ihan samoja ongelmia ja ehkä kourallinen vielä lisää. Isoissa kaupungeissa voi olla "suuremmat ympyrät" ja mahdollisuus saada enemmän samanhenkisiä kavereita, mutta kavereiden määrä ei takaa vielä laatua. Suurissa kaupungeissa, puhun nyt omasta kokemuksesta, on nuorella enemmän vaaranpaikkoja hajottaa itsensä erilaisten kierojen ja petollisten ihmisten kanssa.

Sä teet kuitenkin päätöksen ja siihen sulle tsemppiä!!! :)

siihen maajussiinkin suhtautuivat, mutta riippuu tietysti henkilöstä ja pieni kaupunki
voi olla vaikeampi, kuin maaseutu.
En olisi itsekään kotipaikkakunnalla kertonut kenellekään, enkä täälläkään heteroille.
Sukulaisten kysyessä olen sanonut, että sitä saatte miettiä ja ettei minulla ole mitään homoutta vastaan.
Ihan turha alkaa kertomaan uteliaille ihmisille, ellei itse halua.

Itse asun paikassa missä on 4000 asukasta.. arvaa voiko täällä kertoa KELLEKÄÄN!? Ja noin puolet täällä on vanhoillislestadiolaisia, joille jopa television hankkiminen on syntiä. Luultavasti minut poltettaisiin roviolla jos kertoisin. Ja muuttamaan en pääse pitkään aikaan (olen 13)

Itse asun paikassa jossa on n. 4000 asukasta, joten luuletko että täällä voi kertoa KENELLEKÄÄN!? Ja noin puolet täällä on vanhoillislestadiolaisia, joille jopa television hankkiminenkin on syntiä (ja kilpaurheilu, meikki JA homoseksuaalisuus..) joten minut luultavasti poltettaisiin roviolla tai jotain vastaavaa.. Ja poiskaan en voi muuttaa vielä pitkään aikaan (olen 13 vuotta).

Ymmärrän hyvin tilanteesi. Joskus keskustelu jonkun saman kokemuksen omaavan kanssa voi helpottaa painettasi. Mikäli Sinulla ei ole ketään jolle purkaa "tuskaasi", niin voisit toki kirjoittaa minulle. Olen jo aikuinen ja vanhemmalla elämänkokemuksella varustettu bi-mies. En haluaa tapamisia vaan ainostaan avointa keskustelua arjen asioista ja muistakin, mutta vain Sinun ehdoillasi. Jos Sinua tai jotain muuta 16 vuotta täyttänyttä nuorta kiinnostaa ajatusten vaihto, niin heitä sähköpostilla: master-x @ wippies.fi

Keskustelun aloittajalle: olet kohta (tai jo) 18 eli täysi-ikäinen. Kannattaa muuttaa pois sieltä pieneltä paikkakunnalta heti kun pystyt. Joudut luopumaan kavereistasi ja näkemään perhettäsi vähemmän mutta löydät kyllä uusia kavereita ja pikkupaikkakunnalla tuskin löydät poikaystävää tai vastaavaa. Joo, tiedän kyllä että ilman parisuhdettakin voi elää mutta kyllä parisuhde on niin hyvä asia että sen perässä kannattaa muuttaa pois paikkakunnalta, varsinkin jos siellä oleminen ahdistaa jo nyt.

Itse muutin pikkukaupungista Helsinkiin 19-vuotiaana eikä ole kaduttanut hetkeäkään. Viihdyin kyllä ihan hyvin kotipaikkakunnallakin (homous ei haitannut kavereita) mutta olen varmasti täällä onnellisempi kuin mitä olisin ollut siellä.

Ei kai asenteet ikinä muutu jos kaikki muualla, kuin isommassa kaupungissa asuvat pelkää olla mitä on ja muuttaa tänne etelään meidän riesaksi elämään sitä "romanttista unelmaa" joka ei loppupeleissä varmaan ole yhtään sen kummempaa kuin missään muuallakaan!

Olenkin ehkä syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta en ällöä mitään niin paljon kun suuruudenhulluja homoja jotka raahautuvat tänne ja sitten ollaan niin helsinkiläisiä ja kaikki on upeaa ja paskapaperitkin pitää raahata keskustan stockmannilta vaikka asuttaisiin jossain kontulassa...

Ja vielä tuohon paskapaperi asiaan. Tiedän oikeasti kaksi tuollaista henkilöä. Molemmat muuttaneet maalta, hehkuttavat kaupunkia, asuvat kontulassa ja kaikki on ostettava stockmannilta. No onhan se kiva ajaa se paskapaperipakkaus kainalossa metrorata päästä päähän. Vaikka stockmann on koko ikäni ollut lähikauppani en juuri koskaan käy siellä ruokaostoksilla, vielä harvemmin paskapaperiostoksilla.

Oletko miettinyt pystytkö elämään Helsingissä autoasentajan palkalla? Kun lukee homoaktivistien kirjoituksia tuntuu ettei maailmassa ole lainkaan duunari homoja.

Aloittajalle: Ehdottomasti sinun kannattaa käydä nyt se koulusi loppuun siellä mikä sinulla on. Kuten joku aiemmin sanoi, jos vain mahdollista yritä keskittyä kaikkeen hyvään mitä sinulla siellä on, esimerkiksi juuri vanhempiisi ja perheeseesi, jos he sinut hyväksyvät. Samoin voit olla vapaasti kavereita asentajien kanssa ja muutenkin, ei ehkä kannata heille kertoa kun tilanne kuitenkin päättyy jonain päivänä. Eli mieti kaikki hyvät asiat joita sinulla siellä on ja keskity niihin.

Ja sitten sen jälkeen voit muuttaa isompaan paikkaan, mutta ota huomioon, siellä on myös ongelmia, ne ovat vain erilaisia. On helpompaa erottua joukosta ja löytää muita homoja ja löytää romanttisia kumppaneita. Mutta: Tämä on kyllä todella totta mitä kaksi edellistä kirjoittajaa on sanoneet. Suureen kaupunkiin voi helposti hukkua tai siitä voi "huumaantua". Eli mieti se, MITÄ menet sinne tekemään ensin. Eli menetkö opiskelemaan lisää, menetkö töihin vai mitä. Ja ala rakentamaan elämääsi SEN ympärille, älä pelkän homoutesi niin sanotusti :) Puhun nimittäin kokemuksesta, itse menin tähdet silmissä aikoinaan Hesaan ja olihan se kivaakin, mutta suhtauduin niin että kaikki on upeaa ja ihanaa. Tosiasia on se, että jos esim. opiskelee, on se ihan yhtä rankkaa joka paikassa. Siis toisin sanoen: ole Realistinen :) Tsemppiä!!