Apua!

Ehdottomasti! Hänellä saattaa olla tunteita myös sua lohtaan

Tuossa on kyllä semmoinen kysymys mitä itse olen pohtinut niin hemmetisti ja hartaasti.

Tilanteeni on aika erikoinen. Asuin ennen, ala-asteikäisenä kaupungin keskustassa, jossa kävin ala-asteen, ja sieltä jäi eräs hyvä kaveri jota tapaan vieläkin, vaikka käymme nykyään eri lukioissa eri puolella kaupunkia. Eräs pitkäaikainen ystäväni on myös tämän kaverin (hiukan itseäni nuorempi) sisko, ja meitä yhdistää nykyään yhteinen harrastus, penkkiurheilun seuraaminen. Matseissa käydään vähän väliä ja siellä tullaan aika hyvin toimeen, läppää heitetään ja vaikka mitä. Vissiin joskus viime vuoden puolella tajusin olevani niin ihastunut häneen, ja välillä spekuloin itsekseni, että hän saattaisi myös tuntea samoin minua kohtaan, kun aika halukas on käymään peleissä minun kanssani sen sijaan että olisi muiden frendiensä kanssa sen ajan. Mutta ongelma, se miksi en uskalla tunnustaa sitä hänelle, on se että mitäs jos näin ei olekkaan, mitäs sitten?

Se, mikä murentaa uskoani siihen että hän voisi tuntea samoin on se, että me elämme ihan kuin täysin eri piireissä, asumme eri puolilla kaupunkia ja kummallakin on aivan omat kaveripiirinsä (johon kuuluu sekä tyttöjä että poikia) jotka eivät tunne toisiaan. Näin ollen on paha sanoa onko hänellä jo siellä omissa piireissään "suhteita", enkä kysyäkkään kehtaa. No, mistä minä tiedän jos hän ajattelee aivan samalla lailla minusta, kun tuota asiaa on vain vaikea ottaa puheeksi. Itseni kohdalla siis tilanne on nimenomaan se, että oman "piirini" naisten sijaan olen nimenomaan tähän ystävään, jota harvemmin tapaan, ihastunut. Jos tietäisin hänen "piirinsä" elämästä tarkemmin, voisin itsekin osata paremmin päättää kannattaako kertoa vaiko ei.

Mietin jatkuvasti, pitäisikö vain ottaa se helvetinmoinen riski ja kertoa hänelle mitä tunnen. Tämä riskin ottaminen muistuttaa itse asiassa rahapeliä ruotsinlaivalla isoa voittoa tuplatessa: on 50-50 mahdollisuus joko saada jättipotti tai hävitä kaikki (tosin en tiedä johtaisiko "häviö" sitten välien menetykseen, tuskin, enemminkin häpeään). Onko kellään kokemuksia tällaisesta, että olette päättäneet mennä vain kertomaan totuuden?

Tällaista ajatustapaa olen yrittänyt käyttää itseäni psyykatessa:

"Jos kerron kaverille, että olen ihastunut, voin voittaa tai hävitä. Mutta olen joka tapauksessa taistellut, ja jos en voittanut niin sitten "kaatunut" taistellen. Mutta jos en kerro, olen pelkuri eikä minulla ollut edes mahdollisuutta voittaa. Näin ollen kannattaa kertoa."

Tekisi mieleni eräälle tytölle mennä kertomaan. Mutta kun ei vaan pysty, pelottaa pelkkä ajatuskin siitä että se meneekin pieleen, vaikka (kuten yllä sanottu) ajattelen itsekin että nimenomaan kannattaisi koittaa, sillähän voi olla tunteita myös minua kohtaan.

Täällä taas yksi samaa kysymystä pohtiva. Olisiko kellään kokemuksia, miten kävi, mitkä olivat olosuhteet ja ylipäätään tilanne?

Ei varmaan kannata sitä suoraan kertoa.
Se ei kuitenkaan ole kovin mukavaa jos heti alusta pitäen toinen tietää että olet korvia myöten häneen ihastunut. Aika suuri mahdollisuus että sitä käytetään hyväksi.

Teet ennemmin jotain sellasta jota ette normaalisti tee, ehdotat jotain yms.

Tuossa on kyllä semmoinen kysymys mitä itse olen pohtinut niin hemmetisti ja hartaasti.

Jo vuodesta 2002 selvyyttä en vielä ole saanut joten jatkan kirjoittelua.

Itse ajattelin että olisi kätevää koittaa ensin jotenkin saada selville sen ihastuksen kohteen tunteista. Tai voisi melkein jopa kertoa ihan suoraan mitä tuntee ja jos ei menekkään putkeen niin heität että läppä oli... tätä tosin se ei välttämättä usko.