takasin kadotettu itsetunto ja elämänilo vai onko niitä koskaan edes ollut?
miten saada
paskaahdistavaankeaa
11102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin,san se
Mitähän tässä nyt oikein vastaisi tuohon.
Niin.Elämä menee ohi.
No ei vaan tuo ahdistus. Rauhoitu ja mieti uudelleen asioita, mitä hyvää sinulla voi tulevaisuudessa olla. Tunteita saa toki purkaa ja se on hyvä että purat sitä johonkin. Aläkä tuollaisia ajattelekkaan sinulla on elämä vasta edessäsi. Elämä ei ole mennyt ohi, se on sitä parhaillaan kun teet itse myös sitä ja avitat sitä.
Muista että joskus on vain vaikeita hetkiä ja niiden jälkeen paistaa taas,näitä tarvitaan että voi tuntea taas ilon :)
Itsensä vihaamisella ei kovin pitkälle pääse. Surullista, mutta totta!
Jos mulla ois 9mm oisin varmaa jo ampunut pääni paskaksi.
Ei pääse ei se on kieltämättä tosi asia, mutta alkamalla vähitellen ja pienin askelin, suurin tuloksin hyväksymään itsesi ja oman minäsi, voit päästä hyvinkin pitkälle elämässäsi. Älä anna kenenkään talloa sinua maanrakoon ja alistaa,älä tyydy siihen, vaan pidä itsekunnioituksesi ja puolusta itseäsi, koska olet yhtä arvokas ihmisenä kuin muutkin,et ole yhtään sen vähäpätöisempi. Sinulla on oikeus elää elämääsi ja saada siitä kaikkea mukavaakin irti,älä missään tapauksessa lannistu.
Mua alkaa jo vähitellen hymyilyttää nää mun sössötykset,sori :)
Tayryy koittaa mennä nukkumaan....
Ei se mitään. Ohan se hyvä, et on ihmisiä jotka jaksaa "välittää"
Samaa olen miettinyt itsekin jo jonkin aikaa... Tosin itsetuntoa mulla ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan, ja jos joskus joku pieni pilkahdus sellaisesta on nostanut päätään, niin heti on revitty palasiksi ja poljettu vielä syvemmälle maanrakoon.
Havaihduin teini-iässä siihen kuin tunsin olevani aikapommi jonka mieli räjähtää jossain kohtaa tolaallisesti, mutta yritin silti sinnitellä. Se on kuin rotta labyrintissä joka juoksee, mutta jokaisen ulospääsyn kohdalla on rotaloukku.
Joskus täytyy etsiä se elämänilo hyvinkin pienistä arkisista asioista. Tuon itsetunnon kanssa on vaikeampaa mullakkin.