olen ollut surullinen. Kaikki nämä noin 161 päivää, 13 910 400 sekuntia, 231 840 minuuttia, 3864 tuntia tai 23 viikkoa.
Hiljaisuus ei paranna tätä ikävää, se vain pahentaa sitä, ja jos katson syvälle sisimpääni ymmärrän, että nämä viimeiset vuodet ovat jättäneet mustelmia, jotka eivät vielä ole parantuneet.
Ymmärrän - ei ihmisen sydäntä voi omistaa, rakkautta määrätä, mutta tekojamme voimme silti harkita. Toivon vain joskus löytäväni sinut uudelleen, sen miehen, johon rakastuin ja jonka näin hitaasti haalistuvan pois, muuttuvan joksikin muuksi.
Hiljaisuus ei paranna tätä ikävää, se vain pahentaa sitä, ja jos katson syvälle sisimpääni ymmärrän, että nämä viimeiset vuodet ovat jättäneet mustelmia, jotka eivät vielä ole parantuneet.
Ymmärrän - ei ihmisen sydäntä voi omistaa, rakkautta määrätä, mutta tekojamme voimme silti harkita. Toivon vain joskus löytäväni sinut uudelleen, sen miehen, johon rakastuin ja jonka näin hitaasti haalistuvan pois, muuttuvan joksikin muuksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, jo on sinullakin työ.
Saa sitä kirjoittaa toisellekkin vaihteeksi? Pitääkö aloitusten olla aina yksipuolisia?
Yhtä hyvin se toinen ihminen voisi kääntää sen että ei ole susta kuulunut noin pitkään aikaa. :)
Oletko ikinä ajatellut asiaa noin päin?
ainakin reilua kertoa sitten että on toinen jolle kirjoittaa, jos hän huomaa sen että
sinä kirjoittelet ja halajat muitakin niin varmasti hän hiljenee ja menee pois.
Hyvät tavat on hyvä muistaa täälläkin.
kuuluuko toisesta mitään on aina kiinni toisen osapuolen käytöksestä. Näyttää
siltä et ainakin sinä olet ihan ite aiheuttanut sen toisen katoamisen.
Jos on kovin vaihtelunhaluinen ei liene yllätys et tapahtuu katoaminen ?
Nämä viestit ovat aina heijastumia omasta todellisuudestamme.
Neuvot, joita annetaan, annetaan omien kokemusten pohjalta vailla tietoa todellisuudesta. Ne kertovat enemmän antajastaan ja tämän haaveista, mikä on ihan luonnollista, sillä ei kukaan voi tiedä asioiden todellista kulkua.
Oli syy hiljaisuuteen mikä tahansa, ei kukaan vapaaehtoisesti itseään sillä kiduta. Minulla on jäljellä vain pieni osa siitä hehkusta, jonka ennen tunsin. Nyt olen vain väsynyt sisimmässäni sitä myöntämättä ja mietin niin suuriko voi olla yhden ihmisen vaikutus? Milloin hänen valtansa minuun päättyy?
Mietin pitkään tuota kirjoitustasi. Ja tätä meidän " yhteyttä " .
Meillä se meni niin että et muuta tehnytkään kuin kirjoitit pelkästään muille vaihteeksi. Pelkästään muille. Olet varmaan itsekin samaa mieltä ?
Joskus pidin tapanani kirjoittaa sulle joitakin elämässäni tapahtuneita asioita ja
tapahtumia tuolla eräällä palstalla, aina vain siellä.
Mutta ei ne mun elämän tapahtumat ja viestit sua kiinnostaneet, et sä niihin edes vastannut. Ja kun niin tapahtuu tarpeeksi kauan tulee tunne että ei ole sellainen
ihminen että mun viestit / tapahtumat kiinnostais. Kuitenkin olit yli - innokas kaikkien muiden viestien suhteen kaikilla muilla palstoilla. Vaikka useammasti
asiasta sulle kerroin et välittänyt muuttaa mitään.
Siksi en enää katso aiheelliseksi kertoo sulle mitään elämästäni enkä kertoa kuulumisiani.Olet itse osoittanut että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sulla oli aina oikeus ja vapaus kirjoittaa kenelle halusit ja käytit sen vapauden ja oikeuden sataprosenttisesti.Kai mä kuitenkin joskus toivoin että oisit sanonut sen että kirjoitat mieluummin muiden kun mun kanssa mutta tulihan se näin muullakin lailla selväks.
Oletko koskaan ajatellut asiaa mun kannalta ?
Jos rakastaa niin monia naisia kuin sä olet näillä palstoilla tehnyt, oisko ollut iso vaiva kirjoittaa mulle se tiedoksi että voin poistua ?
Miten sinulla on voinut olla kenenkään kanssa yhteys täällä anonyymin nimimerkin kanssa? Miksi et ole kirjoittanut hänelle s-postia?
Se yhteys, jota itse kaipaan, oli ja kuoli ihan näiden palstojen ulkopuolella - kuihtui virtuaalipeukaloiksi. Oma sieluni on hänelle aina avoin, mutta avaako hän enää koskaan omaansa minulle jää nähtäväksi, vai rikkoisiko hän silloin jonkun lupauksen jollekin toiselle?
On vain ollut. Olen pahoillani puolestasi.