SAin tällainen diagnoosin masennuksen lisäksi työterveyslääkäriltäni kahden käynnin perusteella. Koska asiointi koski minulle juuri sattunutta VALTAVAA surua ja lääkärin vähättelyt ja lopputilillä uhkailut saivat minut puolustuskannalle. Minun terveyteni ei tuntunut olevan pääasia vaan työnantajan kanta. En huutanut mutta kireällä äänellä ilmoitin kyllä etten hyäksy pakkosairaslomia joita minulle määrää. Halusin töihin jotta pääsen takaisin normaalielämään. En päässyt.
Oma psykiatri on sitä mieltä että olen työkykyinen ja minulle on aina sanottu terapeuttienkin toimesta että olen aivan liian kiltti ja mun pitää oppia puolustamaan itseäni.
Nyt kun yhden ainoan kerran sanoin poikittaisen sanan, merkittiin tuo diagnoosi muun työkykyyn vaikuttavan sairauden kohtaan. Vaikuttaako nyt tämä mielestäni täysin perusteeton ja jopa loukkaava diagnoosi nyt loppuelämän johonkin?
Oma psykiatri on sitä mieltä että olen työkykyinen ja minulle on aina sanottu terapeuttienkin toimesta että olen aivan liian kiltti ja mun pitää oppia puolustamaan itseäni.
Nyt kun yhden ainoan kerran sanoin poikittaisen sanan, merkittiin tuo diagnoosi muun työkykyyn vaikuttavan sairauden kohtaan. Vaikuttaako nyt tämä mielestäni täysin perusteeton ja jopa loukkaava diagnoosi nyt loppuelämän johonkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus =
" Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jakaa impulsiiviseen muotoon ja rajatilamuotoon. "
sairaudentunto on se josta toipuminen lähtee liikkeelle. Mullapa on F60.1 ja hyväksyn asian täysin.
Myöhäisen keskenmenon jälkeen lääkärin vähättelevät sanat satuttivat paljon. Itkuherkkyys on mielestäni ihan oikeutettua.
Muuten en kiukkuile ja olen kaukana agressiivisesta. Lääkärin sanoista pystyin päättelemään että lopputili on lähellä. Kaiken jälkeen se tästä puuttukin.
Paska tyyppi toi lekuri siltä tää musta vaikuttaa..
Sinähän vaikutat erittäin asialliselta ihmiseltä, etkä nyt kovin impulsiiviseltä jos olet töissäkin vakituisesti pystynyt käymään. Noi on kovia juttuja noi tommoset keskenmenot. Sehän oli sun lapsi herranjumala sentään. Mut semmosta sattuu kuitenkin ja se on luonnollista. Normaaliin työelämään haluaminen on ihan ok etenkin jos haluaa välttää syrjäytymistä, silleenhän sitä syrjäytyy että on pitkillä lomilla ja täten vieraantuu omasta työpaikastaan ja tutuistaan.
Hieman heppoiselta vaikuttaa diagnoosi, varsinkin työterveyslääkärin antamana.
Mene yksityiselle psykiatrille ja pyydä toinen arvio. Pyydä lääkärinlausunto. Ja esitä se työterveyshuollossa.
Jooo... aika kevyesti on työperveyslääkäri latassut diagnoosin. Suosittelen oikean asiantuntijalääkärin pakeille menemistä.
Itselläni oli sama diagnoosi pari vuotta vakavan masennuksen ohella, mutta nyt on siitäkin päästy eroon. Eli toivoa paranemisesta kyseisen oireen oikeasti omaaville on olemassa...