Risto Karlssonin Armi tulee!

Tulin Kouvolaan -75, palasin takaisin pohjoiseen -80.
Kaupunki jäi jotenkin kummallisena mieleeni. Kahtia jakautunut paikka, jolla ei ollut identiteettiä. Kovasti sitä haettiin.
Suurin happening oli ollut Kaupunkipäivät vuonna 1960. Niitä työkaverit muistelivat suurella lämmöllä, muuta merkittävää ei sitten ollut tapahtunutkaan.
Kello oli jotenkin seishtunut.
Vieraaseen suhtauduttiin varmuuden vuoksi kyräillen, vie meidän naiset, luulee olevansa jotain...
Kommarit hirteen, pesäpallo, Kouvolan Kiekko... Jos et ollut kiinnostunut urheilusta, olit auttamattomasti ulkona keskusteluista Popsiksen pöydässä.
Puistokartanossa taas istui teatteri-iltojen jälkeen charmikas historian ope.
Metallisankaiset tummennetut lasit, musta kiiltävä tukka ja viikset. Siemaili pitkää viskiään ja tuprautteli sikaaria, oli kuulopuheitten mukaan kirjoittanut kirjan Kaunotar katoaa itää.
Opimme tuntemaan aristokraattia muistuttavan hahmon T. Kalervo Kerantona.
Maisteri oli katkera kun Armi Kuusela oli hyljännyt managerin ja lähtenyt vinosilmän völjyyn.
Musiikkikapteeni U. Kuparinen istui myös siellä. Hauska ja värikäs tuttavuus. Kouvolalaiset olivat ylemmyydentuntoisia kuusankoskelaisiin verrattuna. Duunareita Voikkaalta. Sanottiin Virranpirtin naulakossa olevan enemmän haulikoita kun takkeja.
Kuusaalaisethan olivat menossa iltalöysiin tai tulossa sieltä. Paperi lähti siihen maailman aikaan sieltä.
Kouvola oli taas kaupan ja pikkuvirkamiehen koto.
Varusmiehiin paikalliset suhtautuivat kuin karjaan. Harmaata oli katukuvassa iltaisin. Ja Mutterissa halpaa kaljaa.
Aseman seutu veti nuorisoa. Juniahan tunnetusti kulki ja kulkee nytkin Kouvolan ohi. Ja pysähtyi pakolla. Eräs kuopiolainen kaverini sanoi, kun pohdimme Kouvolan nähtävyyksiä: Noin puolen tunnin kaupunki. Sen ajan vei veturin vaihto.
Jäi kivoja kavereita kaupunkiin, kuulin että moni on jo mennyt manan maille.