Tänään on vähän samanlainen päivä kuin silloin kesällä, silloin yhtenä aamuna. Paitsi silloin mä olin onnellinen. Mä kaipasin häntä eilen baarissa niin että päästä vihlas ja mun teki mieli ravistaa jokaista vastaantulijaa, miksei kukaan niistä ole hän. Mä rikoin kaikki omat sääntöni ihastumalla, vain koska annoin sille pikku mahdollisuuden. Mä ...en tiedä. Mitä mä teen.
Sanat ei riitä, eikä ajatukset, eikä mikään
eikö koskaan
11289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Otat yhteyttä? :)
Mä en halua enää nolata itseäni. Asia on niin ettei hän ihastunut samalla tavalla. Mun kuuluis jo olla tästä yli.
Tiedän kyllä tuon tunteen kun ihastus on yksipuolista. Pahinta on jos se toinen ei sano suoraan, jos ei ole kiinnostunut samalla lailla.
Sanoiko hän sinulle suoraan ettei kiinnosta?
Tavallaan sanoi ja teki sen kiltisti. Lause loppui sanaan "mutta".
Voi hemmetti.
Tiedät nyt kuitenkin, ettei kiinnostusta hänen puoleltaan ole. Otan osaa.
Minun kohdalla jäi vähän auki se, mitä mies minusta ajattelee, sain vain epämääräisen vastauksen kyselyyni. Olisihan hänkin voinut sanoa sitten nätisti jos en ole kiinnostava. Paras kai minunkin tulkita se viesti kieltäytymiseksi. Hän ei halua olla tekemisissä kanssani eikä kuulla minusta. Tekee kipeää, kyllä. :(
yhden yön jutissa on selvät säännöt , niitä on syytä noudattaa, ettei tarvii parkua jälkeenpäin. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön
Ei ollut sellainen juttu mitä taidat yhdenyönjutullas tarkoittaa. Ei ajallisesti eikä sisällöltään. Leikistä puhumattakaan.
okei, sori
Oon joskus päättänyt lauseen mutta sanaan. Ei tarkoita etteikö kiinnostusta olisi vaikka mihin. Joka päivä on uusi erheitä sattuu. Vääriä sana
muotoja myös.
TUTUSTU paremmin.
Se, mitä silloin eräänä kauniina kesäaamuna tapahtui, oli molempien tiedossa alitajuisesti jo jonkin aikaa ennemmin. Sen oli vain tapahduttava, uteliaisuus ei antanut rauhaa. Et ollut ainoa, joka silloin rikkoi omia fiksuja sääntöjään, ja tulen siitä kärsimään varmaan hamaan hautaan asti.
Jos olisin silloin tiennyt, millaista tunnemyrskyä tästä seuraisi, olisin yrittänyt olla vahvempi. Anteeksi, en pystynyt. Joku älypää varmaan kohta kyselee, miksei tätä voi hoitaa irl. Jos todella olet hän, tiedät sen kuilun, joka väliimme on kasvanut, puhuminen on tullut lähes mahdottomaksi. Aihe on liian herkkä. Mäkään en todellakaan tiedä, kuinka tästä pääsisi eteenpäin, kun tuntuu vain muuttuvan pahemmaksi päivä päivältä.
Tämä ei kuulosta tutulle. Ei vaikka toivoisin. Tai no, tunnemyrsky kuulostaa ja kaikki muu onkin sen vuoksi sekavaa. Mä oon ihan sekaisin ja ihmettelen mikä tästä tekee niin vaikeaa. Pitäis olla maailman selkein asia.