Mies ei halua lasta

räjähdyspisteessä_

Ikää alkaa jo olla, mutta mies ei edelleenkään ole valmis perustamaan perhettä. Parisuhdetta meillä on takana kahdeksan vuotta. Emme ole naimisissa, emme kihloissa. Mies on koko suhteemme ajan antanut ymmärtää, että lasten aika tulee kyllä "myöhemmin". Vuosi sitten kävimme raastavan riidan perheenperustamisesta, kun mies totesi taas, ettei vielä. Hän ei kykene kertomaan, milloin olisi sopiva aika, ja hänestä on myös kohtuutonta, että vaadin häneltä tällaista. Käymämme riita johti lähes eroon, mutta mies päätyi tuolloin miettimisajan jälkeen ajatukseen, että tahtoo lapsen kyllä, ja nimenomaan minun kanssani. Mutta ei ihan vielä. Jäin. Ja nyt kärsin.

Kärsin, koska nyt vuoden kuluttua noista miehen sanoista onkin lapsi kielletty puheenaihe. Jos otan sen esille, seuraa riita, joka ei johda mihinkään. Nyt minulla on huijattu olo. Minulla ei juuri ole enää aikaa odotella. Pelkään, että jään lapsettomaksi.Äidiksi tuleminen on ainoa asia elämässä, mikä minun on aivan pakko toteuttaa. Tarvitsen perheen, josta huolehtia. Sydämessäni on kipeä tyhjiö, jota ei voi täyttää millään muulla.

En tiedä mitä tehdä. Minua on neuvottu eroamaan, mutta onhan se aivan helvetin pelottava ratkaisu. Rakastanhan miestäni; haluamme vain ilmeisesti eri asioita. Ja entä jos en löydäkään miestä, jonka kanssa sopisimme yhteen, ja vieläpä sellaista joka tahtoisi PIAN perheen kanssani?

Miksi kirjoitan masennus-palstalle? Koska se, ettei minulla ole vieläkään lasta, eikä ilmeisesti sitä ole myöskään tulossa, hallitsee elämääni. En pidä elämästäni. Siitä on tullu pakollisten asioiden suoritamista. Tuntuu, ettei elämässäni ole sisältöä. Ettei minulla ole päämäärää, ettei elämälläni ole mitään suuntaa. Lapsi on mielessäni päivittäin. Tässä vaiheessa tahdon selventää, että en tahdo lasta "parantaakseni elämääni". En tahdo lasta "tekemään" minusta jotain toista. En kuvittele lapsen olevan maaginen esine, joka tullessaan muuttaa kaiken paremmaksi. Elämästäni tuli kurjaa vasta, kun aloin ymmärtää, etten ehkä koskaan saakaan perhettä.

Asia on katkeroittanut minut. En kykene enää iloitsemaan ystävieni raskausuutisista. Katson poispäin, jos näen raskaana olevan naisen tai pienen lapsen. On tuskallista kuunnella keskusteluja lapsiperheen arkeen liittyen, ja näitähän ei enää tämän ikäisenä voi välttää, jos on edes joitain sosiaalisia kontakteja. Vanhemmat ja appivanhemmat piinaavat kysymyksillä siitä, milloinkas meille tulee perheenlisäystä. Tilanteesta on tullut miltei kestämätön. Olen sietokykyni äärirajoilla. Joskus on päiviä, etten tahtoisi poistua kotoamme ollenkaan. En vastaa puheluihin, koska en vain jaksa puhua, enkä olla kinnostunut kenenkään asioista. Vielä vaikeammaksi kestää tämän tilanteen tekee se, etten kykene puhumaan asiasta enkä tunteistani kenellekään. Miehen kanssa keskusteleminen ei tule kysymykseen; se johtaa vain riitaan, eikä lopulta mihinkään muuhun kuin entistä kurjempaan oloon. En voi puhua myöskään ystävilleni, koska suurin osa heistä on perheellisiä, ja minusta tuntuu, etteivät he täysin ymmärrä tilanteeni tuskallisuutta. Näemme myös harvoin, joten en tahtoisi pilata näitä tapaamisia valittamalla omista asioistani.
Myöskään äidilleni en voi puhua, koska tunnen hänet niin hyvin, että tiedän hänellä olevan asiaan hyvin mustavalkoinen näkemys ja kehottaisi vain minua eroamaan.

Tuntuu, että tulen hulluksi asian ja ajatusteni kanssa. Tuntuu, että olen aivan murtumispisteessä. Tunnen itseni myös ihan paskaksi ihmiseksi, kun en enää osaa olla kiinnostunut muiden asioista enkä kykene iloitsemaan muiden onnesta.

37

845

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sexy miäs

      tuu tänne nii nussitaa , kyl se laps sielt tulee

    • 13+7=20

      Mä kans! Kivaa kimpassa. Enemmän spermaa, paremmat mahkut :)

      • Minnakatja

        On ihan luonnollista, että haluat lapsia. Yritä vielä puhua miehesi kanssa. Jos hän todella rakastaa sinua, niin ei hän voi kieltää sinulta onnea. Olisi eri asia, jos hän olisi heti suhteen alussa sanonut, ettei koskaan halua lapsia.


    • .

      Minkä ikäinen aloittaja olet? Entä puolisosi?

    • Parasta katsoa kuin

      " .Äidiksi tuleminen on ainoa asia elämässä, mikä minun on aivan pakko toteuttaa. "

      Tämähän on ihan pakkomielle.

      Jos haluat lapsen niin kyllähän se järjestyy. Siitä vaan naimaan muiden kanssa.

      Mutta vaikutat aika tasapainottomalta, joten onhan se lapsi ihan järkevä ajatus. Ehkä miehesikin katsoo asiaa tältä kantilla, mutta ei uskalla sanoa.Tai voihan olla kyse siitä, ettei miehesikään katso olevansa valmis isäksi.

      Jos aiot lapsesta tehdä elämäsi sisällön, niin voi lapsiraukkaa.

      • Minnakatja

        Minusta aloittaja vaikuttaa ihan tasapainoiselta. Ja lapsen haluaminen ei todellakaan ole pakkomielle.


      • Parasta katsoa kuin
        Minnakatja kirjoitti:

        Minusta aloittaja vaikuttaa ihan tasapainoiselta. Ja lapsen haluaminen ei todellakaan ole pakkomielle.

        " Äidiksi tuleminen on ainoa asia elämässä, mikä minun on aivan pakko toteuttaa. "

        Eikös tämä ole aika sairasta...?


      • Minnakatja
        Parasta katsoa kuin kirjoitti:

        " Äidiksi tuleminen on ainoa asia elämässä, mikä minun on aivan pakko toteuttaa. "

        Eikös tämä ole aika sairasta...?

        Ei ole sairasta. Turha takertua pakko sanaan. Lue koko texti ajatuksella ja sydämellä. Ap. Saat varmaan enemmän apua ja tukea jostain lapsiin liittyvästä keskustelufoorumista. Älä pahoita mieltäsi noista muutamista tylyistä viesteistä. Me masentuneet ollaan välillä vähän ankeaa seuraa.


      • Sece
        Minnakatja kirjoitti:

        Minusta aloittaja vaikuttaa ihan tasapainoiselta. Ja lapsen haluaminen ei todellakaan ole pakkomielle.

        Samaa mieltä Minnakatjan kanssa!


    • tee palvelus

      Miksi haluat synnyttää lapsen maailmaan, jossa itsekin olet murtumispisteessä? Säästä tuo poloinen kärsimykseltä, sillä sitä olemassaolo pohjimmiltaan on. Toivon niin kovasti, että oma äitini olisi aikanaan tehnyt saman ratkaisun, eikä minun olisi tarvinnut kestää kaikkea sitä paskaa, jonka elämä on keksinyt niskaani kaataa.

      Tee palvelus lapsellesi, ja jatka elämää kahdestaan miehesi kanssa.

      • ei enää ihmisiä

        Jep, miks pitäis lisää ihmis(parkoja?) suoltaa tänne, kun elämä todella ei ole mitään ruusuilla hyppimistä! Kärsimystä koko homma. Ihmiset vain riistävät itseään, toisiaan, luontoa..


      • 20+4

        Täh?? "Miksi haluat synnyttää lapsen maailmaan, jossa itsekin olet murtumispisteessä? " Ei taida luetunymmärtäminen kuulua vahvuuksiisi? Kirjoittajahan on murtumispisteessä juuri siksi, että pelkää jäävänsä ilman lapsia. Ymmärrätkö tekstisi nurinkurisuuden? Se, että sinulla on ollut ikävä lapsuus, ei tarkoita sitä että kaikilla muillakin syntyvillä lapsilla elämä olisi kurjuutta.


      • tee palvelus
        20+4 kirjoitti:

        Täh?? "Miksi haluat synnyttää lapsen maailmaan, jossa itsekin olet murtumispisteessä? " Ei taida luetunymmärtäminen kuulua vahvuuksiisi? Kirjoittajahan on murtumispisteessä juuri siksi, että pelkää jäävänsä ilman lapsia. Ymmärrätkö tekstisi nurinkurisuuden? Se, että sinulla on ollut ikävä lapsuus, ei tarkoita sitä että kaikilla muillakin syntyvillä lapsilla elämä olisi kurjuutta.

        Se, että kyseenalaistava pohdinta ei kuulu sinun vahuuksiisi ei tarkoita, että en ymmärtäisi lukemaani.

        En pyrkinyt loukkaamaan viestilläni. Aloittaja voi halutessaan jättää mielipiteeni huomioimatta ja keskittyä mieleisiinsä vastauksiin. Lohduttajiahan tällä palstalla kyllä riittää.


      • 20+4
        tee palvelus kirjoitti:

        Se, että kyseenalaistava pohdinta ei kuulu sinun vahuuksiisi ei tarkoita, että en ymmärtäisi lukemaani.

        En pyrkinyt loukkaamaan viestilläni. Aloittaja voi halutessaan jättää mielipiteeni huomioimatta ja keskittyä mieleisiinsä vastauksiin. Lohduttajiahan tällä palstalla kyllä riittää.

        Ensinnäkin, salli minun nauraa: tekstisi oli siis kyseenalaistavaa pohdintaa?
        Toiseksi: "Lohduttajiahan tällä palstalla kyllä riittää. " Luepa ketju uudelleen. Aloittajaa potkitaan kyllä täysillä päähän.


      • tee palvelus
        20+4 kirjoitti:

        Ensinnäkin, salli minun nauraa: tekstisi oli siis kyseenalaistavaa pohdintaa?
        Toiseksi: "Lohduttajiahan tällä palstalla kyllä riittää. " Luepa ketju uudelleen. Aloittajaa potkitaan kyllä täysillä päähän.

        Ei, tekstini ei ollut kyseenalaistavaa pohdintaa vaan mielipide. Sen ymmärtäminen sen sijaan olisi vaatinut poikkeamista hetkeksi valtavirran näkemyksestä. Kykyä, joka sinulta nähtävästi puuttuu. En näet odota kaikkien olevan samaa mieltä kanssani, mutta lukisin mielelläni parempia vastaväitteitä kuin "Ei taida luetunymmärtäminen kuulua vahvuuksiisi? "

        "Ymmärrätkö tekstisi nurinkurisuuden? Se, että sinulla on ollut ikävä lapsuus, ei tarkoita sitä että kaikilla muillakin syntyvillä lapsilla elämä olisi kurjuutta."

        Niin, koska omaan vain yhden minän ja tietoisuuden, voin puhua varmuudella vain itseni puolesta. Muiden osalta näkemykseni elämän kärsimyksestä perustuu tilastojen, historian sekä omien, ympäristöstä tekemieni havaintojeni muodostamaan kokonaiskuvaan. Se ei todista, että kaikkien elämä olisi kärsimystä, mutta osoittaa todenäköisyyden kärsimykseen olevan niin merkittävä, että olisi mielestäni sinisilmäistä jättää se huomioimatta.

        On kuvaavaa, että WHO on nostanut masennuksen maailman suurimmaksi terveysuhaksi tulevaisuudessa, jopa ohi syövän ja AIDSin. Todennäköisesti myös meillä Suomessa hyvinvoinnista tulee tulevina vuosikymmeninä yhä harvempien yksinoikeus - tähän vaikuttavia kehityssuuntia voisi luetella kymmenittäin. Jo nyt masennuslääkkeitä käyttää puoli miljoonaa suomalaista, ja joukossa tuskin ovat kaikki masennuksestä kärsivät.

        Lisäksi on paljon muita uhkia, jotka toteutuessaan tulevat aiheuttamaan kärsimystä ja kurjuutta. Tiedät varmaan, että maailmassa on miljardi aliravittua ihmistä ja lähes toinen miljardi ilman puhdasta juomavettä. Lisätään yhtälöön luonnonvarojen ehtyminen, raaka-aineiden ja ruoan hinnannousut, poliittinen korruptio sekä maailman omaisuuden äärimmäisen epätasainen jakautuminen. Mitä arvelet tapahtuvan, kun köyhimpien valtava massa saa tarpeekseen ja alkaa vaatimaan oikeuksiaan? Se kun on vain ajan kysymys. Vastauksen saatamme saada ehkä jo aloittajan mahdollisen lapsen elinaikana...

        Sanot ehkä, että tämä ei koske Suomea. Sanon, että olet väärässä. Siitä pitävät huolen globaali talousjärjestelmä ja Suomen markkinoiden volatiili syklisyys. Jos finanssijärjestelmä romahtaa maailmanlaajuisen sekasorron vuoksi, se näkyy kaikkialla. Suomi ei ole mikään irrallinen, vaihdantataloudella porskuttava turvasaareke. Ja jos täkäläiset tuloerot ja kilpailun kiristyminen jatkavat nykyistä kasvutahtiaan, mellakat tulevat ennemmin tai myöhemmin leviämään tännekin.

        Ennen kaikkea kannattaa luoda painava katsahdus ihmiskunnan historiaan. Se, että olemme tällä pohjoisella periferiallamme saaneet elää suhteellisen rauhassa viimeiset 70 vuotta on yksi silmänräpäys siinä kärsimyksen ja väkivallan meressä, joka lajimme menneisyyttä hallitsee. Ihminen on sisimmässään peto, ja oman lapsen hankintaa tällaiseen maailmaan on aika vaikea perustella järkisyin. Kenties siksi aloittajan tekstissäkin vilisee lähinnä omia haluja ja tunteita kuvaavia ilmaisuja.

        Kaiken tämän valossa myös sinun ajattelusi on nurinkurista. Se, että oma elämäsi ei ole ollut kärsimystä, ei tarkoita etteikö aloittajan lapsen elämä voisi sitä olla. En vain ymmärrä, miksi pitäisi ottaa tarpeeton riski, varsinkin kun maailma on jo pullollaan kodittomia ja vanhemmittomia, kärsiviä lapsia. Minulla ei ole mitään adoptiota vastaan.


      • tulipa mieleeni
        tee palvelus kirjoitti:

        Ei, tekstini ei ollut kyseenalaistavaa pohdintaa vaan mielipide. Sen ymmärtäminen sen sijaan olisi vaatinut poikkeamista hetkeksi valtavirran näkemyksestä. Kykyä, joka sinulta nähtävästi puuttuu. En näet odota kaikkien olevan samaa mieltä kanssani, mutta lukisin mielelläni parempia vastaväitteitä kuin "Ei taida luetunymmärtäminen kuulua vahvuuksiisi? "

        "Ymmärrätkö tekstisi nurinkurisuuden? Se, että sinulla on ollut ikävä lapsuus, ei tarkoita sitä että kaikilla muillakin syntyvillä lapsilla elämä olisi kurjuutta."

        Niin, koska omaan vain yhden minän ja tietoisuuden, voin puhua varmuudella vain itseni puolesta. Muiden osalta näkemykseni elämän kärsimyksestä perustuu tilastojen, historian sekä omien, ympäristöstä tekemieni havaintojeni muodostamaan kokonaiskuvaan. Se ei todista, että kaikkien elämä olisi kärsimystä, mutta osoittaa todenäköisyyden kärsimykseen olevan niin merkittävä, että olisi mielestäni sinisilmäistä jättää se huomioimatta.

        On kuvaavaa, että WHO on nostanut masennuksen maailman suurimmaksi terveysuhaksi tulevaisuudessa, jopa ohi syövän ja AIDSin. Todennäköisesti myös meillä Suomessa hyvinvoinnista tulee tulevina vuosikymmeninä yhä harvempien yksinoikeus - tähän vaikuttavia kehityssuuntia voisi luetella kymmenittäin. Jo nyt masennuslääkkeitä käyttää puoli miljoonaa suomalaista, ja joukossa tuskin ovat kaikki masennuksestä kärsivät.

        Lisäksi on paljon muita uhkia, jotka toteutuessaan tulevat aiheuttamaan kärsimystä ja kurjuutta. Tiedät varmaan, että maailmassa on miljardi aliravittua ihmistä ja lähes toinen miljardi ilman puhdasta juomavettä. Lisätään yhtälöön luonnonvarojen ehtyminen, raaka-aineiden ja ruoan hinnannousut, poliittinen korruptio sekä maailman omaisuuden äärimmäisen epätasainen jakautuminen. Mitä arvelet tapahtuvan, kun köyhimpien valtava massa saa tarpeekseen ja alkaa vaatimaan oikeuksiaan? Se kun on vain ajan kysymys. Vastauksen saatamme saada ehkä jo aloittajan mahdollisen lapsen elinaikana...

        Sanot ehkä, että tämä ei koske Suomea. Sanon, että olet väärässä. Siitä pitävät huolen globaali talousjärjestelmä ja Suomen markkinoiden volatiili syklisyys. Jos finanssijärjestelmä romahtaa maailmanlaajuisen sekasorron vuoksi, se näkyy kaikkialla. Suomi ei ole mikään irrallinen, vaihdantataloudella porskuttava turvasaareke. Ja jos täkäläiset tuloerot ja kilpailun kiristyminen jatkavat nykyistä kasvutahtiaan, mellakat tulevat ennemmin tai myöhemmin leviämään tännekin.

        Ennen kaikkea kannattaa luoda painava katsahdus ihmiskunnan historiaan. Se, että olemme tällä pohjoisella periferiallamme saaneet elää suhteellisen rauhassa viimeiset 70 vuotta on yksi silmänräpäys siinä kärsimyksen ja väkivallan meressä, joka lajimme menneisyyttä hallitsee. Ihminen on sisimmässään peto, ja oman lapsen hankintaa tällaiseen maailmaan on aika vaikea perustella järkisyin. Kenties siksi aloittajan tekstissäkin vilisee lähinnä omia haluja ja tunteita kuvaavia ilmaisuja.

        Kaiken tämän valossa myös sinun ajattelusi on nurinkurista. Se, että oma elämäsi ei ole ollut kärsimystä, ei tarkoita etteikö aloittajan lapsen elämä voisi sitä olla. En vain ymmärrä, miksi pitäisi ottaa tarpeeton riski, varsinkin kun maailma on jo pullollaan kodittomia ja vanhemmittomia, kärsiviä lapsia. Minulla ei ole mitään adoptiota vastaan.

        Ohoh, taidat olla todella masentunut, jos kannat koko maailman huolia harteillasi! Aika moni on varmasti tietoinen kaikista näistä huolen aiheista, mutta tietää samalla myös että ne on hyvä erottaa loppujen lopuksi omasta arkielämästään, jollei niillä ole aivan välitöntä yhteyttä siihen. Tietysti täytyy myös pyrkiä auttamaan ja vaikuttamaan asioihin, mutta se, että ap haluaa lapsen, ei minun mielessäni herättänyt laisinkaan näin laajoja visioita. Kyllä sitä kärsimystä kuuluu ihan jokaiseen elämään. Enpä usko, että kaikki sota-aikana eläneetkään sanovat, että olisi ollut parempi olla syntymättä. Tasapainoisen mielen, hyvän itseluottamuksen ja peruspositiivisen elämänasenteen avulla (näin maalaisjärjellä ajateltuna) ihmiset ovat kyllä selvinneet aikamoisista vaikeuksista. Yhden lapsen kasvattaminen Suomessa ei ole kuitenkaan aivan mahdoton tehtävä, jos kerran olen itsekin siitä selvinnyt :-) !


      • samaa *****a

        Kyllä sitä *****aa kaadetaan ihan kaikkien niskaan. Eri asia on sitten, miten hyviä selviytymismahdollisuuksia kullakin on kaiken sen *****n alta. Ei kai elämää kuitenkaan tarvitse alkaa pelätä sen takia, että se on vaikeaa? Kyllähän sinne niitä ilon hetkiäkin mahtuu. Tasapainoinen ihminen, joka kokee olevansa valmis äidiksi, on mielestäni oikeutettu haaveilemaan äitiydestä.


    • -Uskomatonta-

      Olipa sarja täysin käsittämättömiä kommentteja. Aloittajan tekstistä hehkuu aito tuska ja pahaolo, ja vastaukset ovat joko alatyylisiä, solvaavia tai vähätteleviä. Joistain vastauksista piti oikein miettiä, lukivatkohan edes aloittajan tekstiä, vai oliko vain kiire kommaamaan ja aiheuttamaan pahaa mieltä? Voimia sinulle "räjähdyspisteessä_", älä välitä noista lapsellisista kirjoituksista! Olet vaikeassa tilanteessa, ja itsekin olen kyllä sitä mieltä, ettei keskustelu miehesi kanssa perhettä koskien lähitulevaisuudessa tuota tulosta, olisi sinun parempi laittaa suhde poikki. Lopulta olette molemmat onnettomia; sinä siksi, ettet perhettä saanut, ja miehesi siksi, että näkee sinun surevan ja tietää riistäneensä sinulta mahdollisuuden onneen.

    • ei voi pakottaa

      Ei lapsia tehdä kiristelemällä. Kumpaisenkin, sekä äidin että isän, on oltava valmis ottamaan vastuu tulevasta elämästä.
      Olen itse niin periaatteellinen, että lapset kuuluvat avioliittoon ja heidän pitää syntyä kumpaisenkin vanhemman odotuksesta. Jos mies ei halua niin lapsen saaminen on sitten hänelle varmaan yhtä suuri ongelma kuin sinulle sen puuttuminen.
      Lapsen kannalta on parempi sittenkin jäädä syntymättä, jos joutuis tänne ristiriidan puristukseen: toivottu, eitoivottu?

      Tai sitten kattilat jakoon ja halukkaampi isäkandis remmiin.

    • Parempi katsoa kuin

      Niinhän se menee, että liian moni (masentunut) hankkii lapsia oman elämänsä ahdistuksen ja tyhjyyden täytteeksi. Puolileluksi, joka ainakin pysyy ja rakastaa.

      Psykoanalyytikko Julia Kristeva kutsuu Musta aurinko -kirjassaan niitä naisia "neitsytäideiksi".

      Täällä ei oikein näytetä ymmärtävän miten vakava asia se on lapsen kannalta jos äiti on sekaisin. Lisääntyminen näyttää olevan joillekin jonkinlainen ihmisoikeus ja pakko sekä ainoa onnen lähde. Hankkikaa oma elämä.

      Missäs on lapsen ihmisoikeudet?

      • Ymmärtäväinen

        Käsittääkseni ap. ei ole kliinisesti masentunut vaan tilanne masentaa häntä.


      • ymmärrän ap:ta
        Ymmärtäväinen kirjoitti:

        Käsittääkseni ap. ei ole kliinisesti masentunut vaan tilanne masentaa häntä.

        Näin minäkin ymmärsin. Itse kun en ole masentunut, en oikein ymmärrä tätä masentuneiden "pelottelua", jota ap:lle on tarjottu. Ehkä hän laittoi viestin väärälle palstalle...

        Tilanne tosiaan on kuitenkin hankala. Vuodet sen kun menevät, ja ymmärrän oikein hyvin sen, että jos haluaa olla nuorehko äiti, ei voi odottaa loputtomiin. Itse halusin tehdä lapset ennen kuin täytän 30v., sillä se tutui minulle sopivimmalta vaihtoehdolta. No, yksi lapsi minulla nyt on ja äitiys on vahva osa elämääni ja identiteettiäni.

        Jos ap olisi masentunut, hän ajattelisia asiaa varmaankin hieman eri kantilta, sillä eikö silloin olisi mielessä päällimmäisenä huoli siitä, miten itse jaksaa lapsen kanssa? Nythän kyse oli "vain" siitä, että mies ei lupauksistaan huolimatta haluakaan lasta.


    • äpapäpa

      Hei.
      Ei ole väärin, että haluat lapsen, mutta eihän tietysti miestä voi pakottaa siihen.Oletko kysynyt mieheltäsi syytä, miksi hän lykkää asiaa, ja kertonut kuinka pahalta tilanne tuntuu? Itse olen vahinkolapsi, ja äitini on tämän kertonut minulle suoraan.

      Entä jos hankitte lapsen ja teille tulee ero? pitää ajatella joka kantilta.
      Omat vanhempani erosivat kun olin kahdeksannella luokalla, ja en ole vieläkään päässyt asiasta yli.
      Ehkä miehesi epäröi, tuleehan lapsen mukana vaikka kuinka paljon vastuuta hänellekin.

    • 3+20=23

      Veikkaan, että juna on aloittajan kohdalla mennyt ohi. Lapsia ei ole eikä tule.

      Koskaan.

    • vaikea päätös

      Olisiko tilanteesi siis tiivistettynä tällainen:

      Haluat saada lapsen nykyisen miesystäväsi kanssa, mutta se ei ole mahdollista.
      Koska et (todennäköisesti) voi saada lasta hänen kanssaan, joudut jättämään nykyisen miesystäväsi, mutta pelkäät, ettet pärjää omillasikaan ja on vaikea jättää pitkä suhde taakseen.

      Minusta tuntuu, että miehesi täytyisi pystyä puhumaan asiasta suoraan ja antaa selvästi ymmärtää haluaako hän lapsen vai ei, jottet odota mahdottomuuksia vuositolkulla. Jos hän olisi silloin vuosi sitten sanonut, ettei halua lapsia, olisitte voineet erota ja nyt olisit jo vuoden verran ehtinyt rakentaa uutta elämääsi - sillä aina senkin aika tulee, vaikka suhteesta olisi miten vaikea lähteä.

      Tietysti tämä on vaikeaa miehellesikin. Eihän hän voi lasta hankkia, ellei koe olevansa siihen valmis. Eräs miespuolinen ystäväni kertoi, että ennen kuin hän täytti 45 vuotta ei hän olisi voinut kuvitellakaan haluavansa isäksi. Me naiset emme vain voi odottaa ihan noin kauaa.

      Äitiydestä tulee osa sinua, ja jos todella haluat elämääsi äitiyden ilot ja surut, täytyy sinun luultavasti luopua nykyisestä suhteestasi. Voisiko se kuitenkaan kestää, jos ette pysty keskustelemaan asioista avoimesti? Ero saattaisi tulla joka tapauksessa, etkö olisi silloin erityisen katkera "menetetyistä vuosista"?

      • laskutoimitus

        Hyvä, realistinen kirjoitus! Eihän sitä täysjärkinen ihminen voi tehdä muuta kuin ottaa faktat esille ja tehdä niiden perusteella päätöksiä. Helppoa se ei tietenkään aina ole.

        Monet taitavat nähdä tällä palstalla koko perheen perustamisen negatiivisena asiana ja lapsien haluamista pidetään keinona parantaa omaa elämää tai omia mielenterveyden ongelmia. Ap:lla niitä ei tainnut kuitenkaan olla, joten hänellä lienee takana vain vilpitön halu toteuttaa sisällään herännyttä halua tulla äidiksi.

        Luulenpa, että ap masentuukin juuri silloin, jos hän joutuu työntämään tämän tarpeensa pois mielestään saamatta toteuttaa sitä. Ellei sitten masennu jo näistä masentuneiden kommenteista täällä... No joo, vitsit vitsinä.


      • Parempi katsoa kuin
        laskutoimitus kirjoitti:

        Hyvä, realistinen kirjoitus! Eihän sitä täysjärkinen ihminen voi tehdä muuta kuin ottaa faktat esille ja tehdä niiden perusteella päätöksiä. Helppoa se ei tietenkään aina ole.

        Monet taitavat nähdä tällä palstalla koko perheen perustamisen negatiivisena asiana ja lapsien haluamista pidetään keinona parantaa omaa elämää tai omia mielenterveyden ongelmia. Ap:lla niitä ei tainnut kuitenkaan olla, joten hänellä lienee takana vain vilpitön halu toteuttaa sisällään herännyttä halua tulla äidiksi.

        Luulenpa, että ap masentuukin juuri silloin, jos hän joutuu työntämään tämän tarpeensa pois mielestään saamatta toteuttaa sitä. Ellei sitten masennu jo näistä masentuneiden kommenteista täällä... No joo, vitsit vitsinä.

        " Äidiksi tuleminen on ainoa asia elämässä, mikä minun on aivan pakko toteuttaa. "

        Jos tällaista tekstiä kirjoittaa, ei voi ihan kunnossa...


      • Ymmärtäväinen
        Parempi katsoa kuin kirjoitti:

        " Äidiksi tuleminen on ainoa asia elämässä, mikä minun on aivan pakko toteuttaa. "

        Jos tällaista tekstiä kirjoittaa, ei voi ihan kunnossa...

        Ihan yhtä kunnossa hän on kuin sinäkin.


    • eräs äiskä

      Olihan ikäviä viestejä, mitä sait miespuolisilta neuvojilta. Koitan itse vastata sinulle lyhyesti. On oikein hienoa, että olet olet osannut ja kyennyt laittamaan elämäsi tavoitteet tärkeysjärjestykseen. Ikäsi on nyt tärkeää ja biologinen kello on ehdottomasti otettava huomioon. Lapsia kun enää harvoin tehdään 40 iässä, ja lapsen saamisen edellytykset heikkenee ratkaisevasti jo keskiiän kynnyksellä.
      Itselläni on omasta takaa kokemusta 40 iässä sain omat 2 lastani, ja päätökseni oli pikainen, minkä onneksi tulin tehneeksi. Lapseni ovat suurin asia elämässäni, mitä olen kokenut ja nauttinut. Nuorempana luulin, etten välitä lapsista, mutta onneksi viime hetkillä tulin toisiin ajatuksiin, kuten sinullakin nyt tapahtuu.
      Pääasia sinulle on nyt tehdä - lapsi, ja unohda miehesi vastarinta suunnitelmaasi kohtaan. Tee päätös, että synnytät lapsen vain itsellesi. Mies voi seurata elämässäsi mukana, jos hän vain kykenee kompromissiin. Kerro miehellesi, että aiot tehdä lapsen hänen kanssaan ... tai sitten jonkun muun kanssa. Asiasta ei tarvitse riidellä .. koska miehesi itse tekee päätöksen, haluaako lapsen vai ei.
      Voi käydä myös niin, että vaatimuksesi lapsesta rikkoo liittonne, ja edessä on ero. Nähtävästi miehesi ei sinua rakasta, jos ei lasta halua ja tätä toivettasi kunnioita. Eli joudut valitsemaan itsekkään miehen .. tai lapsen väliltä, kumpi elämääsi rikastuttaisi enemmän.
      Minulla on 2 ystävätärtä, jotka ovat tietoisesti hankkiutuneet raskaiksi, vaikkei sopivaa aviomiestä ollut tarjolla. Eivät ole katuneet päätöstään.

      Eli, tee vain lapsi itsellesi ja katso seuraako miehesi perässä ?. Jos ei seuraa... ei mies ole rakkautesi arvoinen. Neuvoni on varmaan sama, mitä oma äitisikin suosittelisi tekemään.

      • uusi mies kehiin

        En menisi niin pitkälle, että sanoisin miestä itsekkääksi, jos hän ei halua lasta. Haluatte vain eri asioita elämässä. Minun ystäväni erosi miehestä, joka ei lapsia halunnut ja löysi pian uuden miehen, jonka kanssa perusti perheen. Ainoa asia, joka häntä harmittaa on se, ettei hänellä ollut voimia erota ex-miehestän jo aiemmin.


    • nananananna

      Tämä on juurikin internet-keskusteluiden ongelma: nähdään pelkkää tekstiä ja sen perusteella analysoidaan kirjoittajan koko elämä ja tunteet ja persoona ja kaikki eikä keskitytä siihen itse aiheeseen. Ikävää, että täällä on näin paljon suoraan sanottuna paskoja vastauksia.

      Eihän tässä tilanteessa ole muita vaihtoehtoja kuin suhteeseen jääminen tai siitä lähteminen. Joko miehesi haluaakin yhtäkkiä lapsen ja saatte lapsen. Tai sitten jäät suhteeseen ja et saakaan omia lapsia. Tai sitten häivyt ja löydät toisen miehen, joka haluaa perustaa perheen, mikä onni ja sattuma! Tai sitten löydät ihmisiä jotka eivät halua perhettä. Tai sitten et löydä ketään.

    • dd

      Onko kellään tullut mieleen että lapsenhaluaminen on ehkä vain eräänlainen tietokokeohjelma joka on jostakin syystä ohjelmoitu meihin koska eihän lapsen haluamisessa ole meille mitään järkeä muuten. Ihminen voi olla esim jonkin korkeamman rodun rakentama kone ja kaikki haluamanme asiat voivat olla ohjelmoituja meihin saatamme vaikka tietämättämme olla orjia ja toteutamme tämän korkemman rodun joka esim voisi asua jossakin kaukana tältä pallolla tarpeet. On minullakin tämä lapsi ohjelma mutta ihan kaikenvaralta en toteuta sitä. Meillä ihmisillä kun joillakin on näin vähän liiankin oppivava ohjelma joka voi vastustaa valmistajaansa

    • räjähdyspisteessä_

      Kaunis kiitos teille kaikille, jotka luitte tekstini ajatuksella ja neuvoitte ja ymmärsitte minua asiallisin sanoin. Kirjoitin tälle palstalle, koska tilanne todellakin masentaa minua. Minulla ei ole todettu masennusta, enkä syö mielialoihini mitään lääkkeitä. Elämäni on siis kunnossa tältä osin. Tämä palsta tuntui sopivimmalta paikalta kirjoittaa, koska olen todella ollut niin käsittämättömän alakuloinen tilanteen johdosta. Luulin, että täältä löytyisi ymmärrystä, että täällä tiedettäisiin, mitä paha olo ja tuska ovat, millaista on elää vajaata elämää. Siksi yllätyin, kuinka paljon ilkeitä, röyhkeitä ja loukkaavia viestejä tänne heti ilmestyi. En jaksa kenellekään erikseen kommentoida, mutta teidänlaistenne tulisi todella hakea apua ongelmiinne, tiedostaa ne ja siksi myös olla kirjoittamatta kaikkia mieleenne nousevia ilkeyksiä muille ihmisille, joiden on paha olla. On turhaa piiloutua kulutetun fraasin taakse "Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja saan omani ilmaista vaikka se poikkeaakin omastasi.". Mielipiteen ilmaisua ei ole se, että kirjoitetaan kärsivälle ihmisille vastineeksi asialliseen tekstiin "Olet sairas ja tasapainoton, tee maailmalle palvelus ja ole hankkimatta lapsia".

      Olen yhä enemmän kallistunut sen suuntaan, että minun täytyy irrouttautua tästä suhteesta. Ratkaisu on tehtävä lähiaikoina, ja se raastaa minua. Siitä tulee varmasti vaikeimpia asioita, joita olen elämässäni tehnyt. Voihan olla, että vaikka nyt mieheni jättäisinkin, en koskaan löydä miestä, joka tahtoisi kanssani perheen. Mutta jos jään nyt vain tähän suhteeseen riutumaan ja tyydyn kohtalooni, kadun varmasti sitä, etten edes yrittänyt kääntää elämääni uusille urille.

      • Parempi katsoa kuin

        "Luulin, että täältä löytyisi ymmärrystä, että täällä tiedettäisiin, mitä paha olo ja tuska ovat, millaista on elää vajaata elämää."

        Joopa.. joo... ihan miten vaan...

        On se jännä juttu miten ihmiset toivovat muiden tukevan heidän hölmöilyjään.

        Vastaa ihan rehellisesti onko se sinusta normaalia, että ainoa asia jonka haluaa elämässään toteuttaa on lisääntyä? Ja että se on ihan pakko? (= pakkomielle, ilmoitat eläväsi vajaata elämää juuri siksi). Niinhän sinä olen asian ilmaissut.

        Ei ihmisellä ole mitään biologista pakkoa lisääntyä, me ei olla enää apinoita...


      • JP

        Tsemppiä sinulle vaikeassa päätöksessä,lapsen saaminen on maailman ihanin asia ja tulevat koko elämänsä tarvitsemaan vanhempiaan. Itse olen menettänyt molemmat vanhempani suhteellisen nuorena ja voin sanoa että se on maailman suurin menetys kohdallani, varsinkin äidin kuolema. Toivon sydämestäni että saat lapsesi koska todella rakastavia vanhempia ei ole tässä maailmassa koskaan liikaa...


    • lapsethyi

      Ymmärrän miestäsi täysin. Tee kummallekin palvelus ja eroa. Hänkin sitä varmaan haluaa muttei saa aikaiseksi.

    • dd

      Minusta kuitenkin vanhempien pitäisi ottaa täysi vastuu jos tekevät lapsen ja jonain päivänä se sanoo että ei olisi halunnut syntyä. Miksi hankitte minut tänne helvettiin omien itsekkäiden lisääntymis tarpeidenne takia. Olen vanhempieni itsekkäiden lisääntymis halujen uhri

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2100
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      2009
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1817
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      258
      1491
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1397
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      541
      1142
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      992
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      936
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      348
      921
    Aihe