Hopeakihlat ihmetyttää

Jos "nuorilla pareilla" tarkoitetaan noita 15-vuotiaita teinejä, niin teinikihlat harvemmin johtavat avioliittoon asti (toki poikkeuksiakin löytyy). Teineillä ei ole varaa kultasormuksiin, vaan silloin pitää mennä halvimman perässä.

Kultainen sormus ei ole enää "se ainoa ja oikea". Miehen tyyliin voi paremmin sopia titaani tai teräs.

Jotkut tekevät myös siten, että kihla on myös vihki tai että kihlaa pidetään vasemmassa nimettömässä siihen asti, kunnes saa vihkin ja kihla siirtyy oikeaan nimettömään (ja vihki vasemmassa).

Se on ihan kuinka itse haluaa ja parhaaksi näkee.

Ei sillä aineella enää ole väliä. Jokainen valitsee itselleen mieleisen ja kukkarolleen sopivan. Hopea on tietysti herkempi kolhuille kuin kulta. Valkokulta- ja pronssisormukset jäivät kokonaan pois luettelosta.

Eihän sormus ole mikään pakollinen. Kihlaus on kihlaus, vaikka siitä ei olisi mitään merkkiä ja sitä ei kerrottaisi kenellekään.

Niin ne ajat muuttuu. Se, mitä sanottiin ennenvanhaan ei ole mikään kiveen kirjoitettu sääntö, eikä myöskään mikään ikivanha tapa, vaan jossain vaiheessa sekin on ollut uusi tapa. Vihkisormuskaan ei välttämättä ole kultainen. Ja mitä väliä sillä sitäpaitsi on? Jos jotkut haluavat sormukset vaikka merilevästä, niin mitä se kenellekkään muulle kuuluu?

Hopeakihlat voi mm. selittää allergiat: yliherkkyys kullalle ja/tai sen seosmetalleille tuntuu yleistyvän kokoajan ja kaikilla ei tosiaan ole varaa platinaisiin, jolloin hopeiset ovat hyvä vaihtoehto, vaikka eivät olekaan niin kulutusta kestäviä.

Mun ja miehen sormukset on kovaa metallia, ei kultaa tai hopeaa, jotka naarmuuntuisi meidän käytössä nopeasti. Meillä on sileät, kiiltävät sormukset, samanlaiset molemmilla. Käytössä ne on olleet jo kolme vuotta, eikä omassani ainakaan näy yhtäkään naarmua, vaikka siis kovilla tuo on ollut. Ja minä, nainen, ne meille salaa hommasin ja yhtenä kesäisenä aamuna hermostuneesti hihittäen mieheni rengastin. :)

Ehkä ennen sormuksen piti olla kallis, jotta mies sillä todistaisi olevansa kykeneväinen elättämään morsionsa? Minua ei ainakaan tarvitse kenenkään elättää, joten sillä ei ole väliä. Sormuksissa ja muissakin koruissa minulle on tärkeintä tunnearvo.

Eiköhän se ole jokaisen parin oma asia minkä ikäisenä ja millä sormuksella menee kihloihin.
Ostele sinä vaan miljoonillas niitä helyjä, toisille tärkeistä on rakkaus...

mulle joku puhui että hopeakihlat on semmoset et hankitaan eka hopea sormus, ja ku ollaan vuosi oltu kihloissa niin vaihetaan kultaseen tai muuhun hienompaa enpä sitten enempää tiiä pitääkö paikkansa :D mutta semmosta kerrottiin :) itse olen miettinyt myös sitä että onko se yleistä tehä näin vai mitä se meinaa ? :)

Itse en käytä kultakoruja koskaan, enkä siksi liioin kultaista kihla- tai vihkisormustakaan haluaisi. Mielestäni näyttäisi typerältä, jos muut korut olisivat hopeaa ja vain kihla- ja/tai vihkisormus kultainen, mutta olenkin tarkka tällaisista pikkujutuista. Lisäksi pidän hopeaa kauniimpana kuin kultaa, jotenkin elegantimman näköisenä. Ehkä kullasta ovat vieneet maun ne ihmiset, jotka kasaavat kaikki kultakorunsa kerralla päälle, se näyttää niin halvalta. Makukysymyksiä nämä tietysti ovat, mutta itse haluaisin hopeisen tai valkokultaisen sormuksen, varmaan jossain vaiheessa sulholle epäsuorasti vihjaisin että kultakoruista en muuten pidä lainkaan... :)

Mä vaadin että kihlasormus on valkokultaa ja sen sain. Sen kylkeen tuli sitten valokultainen vihkisormus. Eivät ole "kuluneet" vaikka kaupantätinä kovia ovat kokeneetkin.

Meillä oli kihlasormuksena sellainen 3 rinkulan toisiinsa kietoutuva yhdistelmä. Ja todella halpa. Saatiin vielä halvalle alennusta ja lopulta noi makso yhteensä jotain 35e :D , sormukset lenteli nurkkaan hyvin tiuhaan, jota jo osattiin liikkeessäkin ennakoida... No, lopulta rinkulat pääty pönttöön 6kk päästä..
Toi kihlautuminen oli mulle henkilökohtaisesti iso asia, tuntui naimisiinmenolta/ololta kaikesta huolimatta..

Nykyään ovat valurautaiset sormukset muotia.Niistä näkyy samalla pohjolan leveyspiirimme oikeat olomme. Emme elä enää pakkosanelu aikakautta,jolloin muut määräävät kaiken yksityisyytemme syntymästä hautaan.

Ennenvanhaan tukkijätkät ja kulkumiehet väkersivät sormuksen tuohesta, jos rahaa ei ollut, ja hyvin kait kelpasi. Itsekin, jos sellainen eteen tulee, voisin tuohisormukseen turvautua. Tosin kyllä myös hevimetallisormus houkuttelee, eli mustaa rautaa tai titaniumia.
Se, että pitää olla kallis ja kultainen, on kauppiaiden kotkotuksia, ei muuta!
Kukin tyylillään!

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Konservatiivinen kun olen vaikkakin nuori.
Titanium on aineena hyvä ja kultasepät suosittelee mielellään sitä (hyvä kate?) mielestäni rannekello voi olla titaniumia mutta ei sormus.
Joku nuori sanoo että ei ole rahaa kultasormukseen niin ostaa hopeisen tai valurautaa.
Jos joku nuori sanoo ettei ole varaa ostaa kultaista ja ostaa parinkympin hopeasormuksen jonka antaa "rakkaudella". Samalla viikolla ostaa autoonsa 1000€ kromi- tai aluvanteet niin voi sitten miettiä kuinka rakkaudella se kihla on tehty.
Annetaanhan kilpaluissakin voittajalle kultaa, sille parhaalle.

Todella vankanaikaista ajattelua! Ei kaikki tykkää kultaisista sormuksista ja toisilla ei ol varaa ostaa kultaisia kihloja. Meillä on hopeiset kihlat ja olemme tosissamme. Harkitsimme titaniuumisormuksiakin eli kirurginterästä.. Vihkisormukseni tulee olemaan valkokultaa. Todella rumasta sanotu!

ei tarvii mitään sormusta,kihlaus on vain lupaus tulevasta ilitosta,eise sormus siinä ole pääasia.Ei tarvii sormusta ollenkaan avioliiitossakaan.Kyllähän jokainen itse tietää onko naimisissa vai ei ihan ilman sormustakin.En ole mistään kuullut että sormus olisi pakollinen?

Aivan sama mitä materiaalia sormukset on.... Mä valitsisin näin "toisella kierroksella" kulta-titaani-sormuksen.
Olin miltei järkyttynyt, kun ystäväni meni toista kertaa naimisiin ja valitsi kultaisen sormuksen vain sen takia, että isänsä oli sanonut ettei mikään muu tule kysymykseenkään. Tiedän että ystäväni käyttää ainoastaan hopeisia koruja.... mutta tossa tilanteessa ei pystynyt tekemään oman päänsä mukaan.

Serkkutyttöni meni Lapissa kihloihin joskus 60-luvun lopulla, seppä takoi rautanaulasta heille kihlat. Naimisiin mennessä ei toista sormusta laitettukaan sormeen.

Itselläni sormukset oli kullasta, tyttärelläni valkokullasta, timanttien kera.

Itse en edes huolisi kultasormusta, kaikki muutkin koruni ovat hopeaa ;)

Itse en voi sietää kullanvärisiä koruja, siksi halusin valkokultaisen rinkulan.

Ja mitenniin nuoret, on äidillänikin valkokultaiset sormukset ;)

Mikä vika hopeassa muka on...? :(

terv. hopeaseppä

Itse olen allerginen kullalle joten vain hopea tai valkokulta sopii minulle. Itse tykkään enemmän hopeasta :)

Jos nyt ylipäätään sormuksia hankitaan, niin hopeiset juhlatilanteissa käytettäväksi. Ehkä Kalevala-korulta. Mutta voi olla että mennään naimisiin ihan ilman sormuksiakin. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Oksettaa ajatuskin keltakullasta timanteilla.

Olisin hyvin hyvin pettynyt jos poikaystäväni kosisi kultaisella (kullan värisellä )sormuksella.. !! Valkokulta on lähellä tän tytön sydäntä =)! Hopeinenkin ok, mutta kyllä se valkokulta kaikesta voiton vie!

Nuoret? Menimme naimisiin yli 50-kymppisinä ja ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin laittanut jonkin kullankimalteisen helyn sormeeni!
Yksi ainoa ohut yksinkertainen valkokultasormus kummallakin kertokoon liittomme solmimisesta.

Ite kuulun kans tähän porukkaan, jotka ei laittais kultaista helyä sormeensa. Mulle kelpaa hopea sormuskin mut mielellään valkokultaa. Mut todellisuudessahan sormuksen värillä ei oo merkitystä?! Ei ainakaan omasta mielestäni. Se vaan kertoo muille ihmisille siitä, että on naimisissa, mut todellisuudessa se on tärkeintä, et ne avioliittoon kuuluvat ihmiset rakastaa toisiaan ja tietää tunteensa toisiaan kohtaan. Tää on mun mielipide. Mut toisaalta, eipä oo vielä vastaan kävellyt koruja/sormuksia vihaavaa naista tai miestä :D