Ikävä välillä riipii rintaan. Haluasin joskus jutella, mutta silti en halua, koska en pysty siihen. Valehtelisin jos väittäsin etteikö se joskus harmita, ettei saatua kokea mitään hienoa ja hellää sen enempää. Menneisyydessä rypeminen ei tee ollenkaan hyvää ihmiselle, mutta en osaa elää tätä päivää. Kaipaan niitä parempia päiviä jotka ovat takanapäin.
Eihän sitä koskaan pysty unohtamaan henkilöä johon tunsi jotain suuria tunteita. Tämä ikävä on vain sellaista, että haluasi välillä tietää miten menee, mutta parempi tatiaa olla ettei olla yhteyksissä. Se vain satuitaisi. : /
Eihän sitä koskaan pysty unohtamaan henkilöä johon tunsi jotain suuria tunteita. Tämä ikävä on vain sellaista, että haluasi välillä tietää miten menee, mutta parempi tatiaa olla ettei olla yhteyksissä. Se vain satuitaisi. : /
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoituksestasi saa kuvan että olet asioiden märehtijä ja pelkuri.....ainainen kitinä kuluttaa!
totta! Ei tässä itselleen mitään voi. :(
niin vielä et kai se jollain tapaa on luonnollista muistella välillä ihmistä joka saanut jotain tunteita aikaa jota ei muut ole saaneet.
Entä jos yhteyksiä karttamalla teetkin hänestä itsellesi elämää suuremman haavekuvan? Jos vaikka vain kirjoittelisitte toisillenne niin huomaisit miten tavallinen tallaaja hänkin on arkisine askareineen, eikä kirjoittamalla tarvitse pelätä kohtaamisen tuomaa tunnemyrskyä.
ettekö voi nähdä sitten??
kumpa ajassa taaspäin vois, niin ehkä mä parhaat päiväni kokea taasen vois, mutta sitä hetkeä ei mikään vie muistoista pois. Kaunis muisto hänestä jäi ja ehkä ne vie minun elämää etiäppäin. :)
Mikä estää sen että niitä parhaita päiviä ei olisi tulevaisuudessakin hänen kanssaan? Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.
Turhaa pelkoa. En tiedä aloittajan kohdehenkilöä, mutta meikäläisen elämässä ole tapahtunut mitään ketään satuttavaa moneen vuoteen.
Oliko tämä aloitus naiselta miehelle? Mutta pitäisi muistaa, että elämä jatkuu ja pitäisi antaa mahdollisuus uuteen....
Noin minustakin tuntuu. Menneisyyden kauniissa muistoissa elelen enkä pääse eteenpäin. Yhtä naista varsinkin muistelen päivittäin ja saan siitä lohtua yksinäiseen arkeeni.
En kuitenkaan koskaan ikinä varmuudella ota häneen yhteyttä. En vaan pysty!
ota ihan rohkeasti yhteyttä vaan siihen. Et mitään voita olemalla tommonen pelkuri! ehkäpä hänkin ajattelee samoin kuin sinä. Ja tottahan se on ettei semmosta ihmistä niin vaan unohda ketä on sun sisintä koskettanut.. Näitä toisten tarinoita lukiessa en voi kuin ihmetellä, kuinka monta onnetonta tarinaa täältä löytyykään. Usein en voi olla miettimättä että miksi näin. Eikö rakkauden pitäisi raivata esteet tieltään, onhan se valtava voima.