Avaudun vähän..
Ulkonäöstäni on tullut minulle "pakkomielle". Aamulla minulla menee laittautumiseen n. kaksi tuntia ja sekään aika ei riitä. Jos esim. meikkivoide jää ihon kuivassa kohdassa vähän näkyviin tai en saa peitettyä kunnolla vaikka näpyn punaisuutta, saatan olla koko päivän poissa koulusta. Koulussa tekisi mieli vetää pussi päähän ettei kukaan vain näkisi kasvojani. Heti aamulla koulussa ennen ekan tunnin alkamista odotan, että koulu loppuu. Mietin koko ajan, että miltähän näytän, onko tukka hyvin tai miltä valaistus saa kasvoni näyttämään. En kestä sitä, että muut näkevät kasvoni. Välttelen myös peileihin katsomista tietyissä pakoissa, esim. vessassa, jolloin näytän tosi kamalalta. (kaikki ihon virheet näkyy, kasvot näyttää kuolleilta..) Toivon vain, että voisin olla yksin omassa asunnossani, jolloin kukaan ei näe minua. Kotonakin nykyään tuntuu, että pitäisi olla meikit naamassa, jotta näyttäisin edes vähän paremmalta ja kehtaisin näyttäytyä kotona. En voi olla missään muussa paikassa täysin rentona, kuin yksin asunnossani, koska muissa pakoissa koko ajan mietin ulkonäköäni. Pidän itseäni oikeasti rumana ja en kestä sitä ajatusta, että olen ruma.
Minua on kehuttu nätiksi, söpöksi, kauniiksi, klassisen kauniiksi, hyvännäköiseksi.. Äitini kerran sanoi, että oletpa kaunis ( itse naurahdin tälle, mutta äiti sanoi, että en itse näe sitä, että olen nätti) ja isosiskonikin kuulemma on monesti äidille sanonut, että olen kaunis ja olen äidin ja siskon mielestä perheeni kaunein naispuolinen jäsen. (minulla on kaksi nättiä pikkusiskoa, jotka ovat mielestäni meidän perheen hyvännäköisimmät tytöt) Ei minun ulkonäköäni ole muistaakseni koskaan haukuttu.
Ennen ei tätä ongelmaa ole ollut. Mielestäni tämä ongelma on tullut nyt n. vuosi sitten ehkä. Opiskelen ammattikoulussa ja olen 17v tyttö.
Joku osaa auttaa?
Ulkonäöstäni on tullut minulle "pakkomielle". Aamulla minulla menee laittautumiseen n. kaksi tuntia ja sekään aika ei riitä. Jos esim. meikkivoide jää ihon kuivassa kohdassa vähän näkyviin tai en saa peitettyä kunnolla vaikka näpyn punaisuutta, saatan olla koko päivän poissa koulusta. Koulussa tekisi mieli vetää pussi päähän ettei kukaan vain näkisi kasvojani. Heti aamulla koulussa ennen ekan tunnin alkamista odotan, että koulu loppuu. Mietin koko ajan, että miltähän näytän, onko tukka hyvin tai miltä valaistus saa kasvoni näyttämään. En kestä sitä, että muut näkevät kasvoni. Välttelen myös peileihin katsomista tietyissä pakoissa, esim. vessassa, jolloin näytän tosi kamalalta. (kaikki ihon virheet näkyy, kasvot näyttää kuolleilta..) Toivon vain, että voisin olla yksin omassa asunnossani, jolloin kukaan ei näe minua. Kotonakin nykyään tuntuu, että pitäisi olla meikit naamassa, jotta näyttäisin edes vähän paremmalta ja kehtaisin näyttäytyä kotona. En voi olla missään muussa paikassa täysin rentona, kuin yksin asunnossani, koska muissa pakoissa koko ajan mietin ulkonäköäni. Pidän itseäni oikeasti rumana ja en kestä sitä ajatusta, että olen ruma.
Minua on kehuttu nätiksi, söpöksi, kauniiksi, klassisen kauniiksi, hyvännäköiseksi.. Äitini kerran sanoi, että oletpa kaunis ( itse naurahdin tälle, mutta äiti sanoi, että en itse näe sitä, että olen nätti) ja isosiskonikin kuulemma on monesti äidille sanonut, että olen kaunis ja olen äidin ja siskon mielestä perheeni kaunein naispuolinen jäsen. (minulla on kaksi nättiä pikkusiskoa, jotka ovat mielestäni meidän perheen hyvännäköisimmät tytöt) Ei minun ulkonäköäni ole muistaakseni koskaan haukuttu.
Ennen ei tätä ongelmaa ole ollut. Mielestäni tämä ongelma on tullut nyt n. vuosi sitten ehkä. Opiskelen ammattikoulussa ja olen 17v tyttö.
Joku osaa auttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun kasvot ovat kuolleet, koska olet kuollut itse sisältä. Itsetunto-ongelmia sulla ja pahoja.
Pyydä terveyskeskuslääkäriä lähettää lähete sulle terapiaan. Siellä tuut kuntoon ja elämä hymyilee sen jälkeen.
PS. En halua että kirjoitat vastauksen: En uskalla mennä sinne tjms.
Olen käynyt terapiassa jo vuoden, en tosin tuon asian takia..
Tuota ajattelinkin jo luettuani ensimmäisen kirjoituksesi - siis sinulla on joku toinen, vielä suurempi ongelma ratkaistavana. Jos tulkitsen oikein, kärsit samantapaisesta kuin minäkin. Mulle tuli tuo sama vaihe vasta vähän myöhemmin (sori että "vaiheittelen" näin). Nyt olen 23v.
Näen tään niin että et tavallaan ole aivan selvillä itsesi kanssa. Vähän kuin tuolla ylempänä "auttava käsi" kirjoitti: itsetunto-ongelmia (- ja nehän aina johtuu jostain...). Väittäisin että osaisin auttaa sua ehkä jopa paremmin kuin tuo ehdotettu terapeutti, sillä olen just käynyt sen läpi ja tunnen tulleeni vihdoin ehjäksi; sitä paitsi olen "vertaisapu", koska olen lähemmäs sun ikiä, naispuolinenkin vielä. Jos susta tuntui että tämä tosiaan kuvaa itseäsi ja tilannettasi, ehkä haluaisit kirjoittaa mulle s-postiin? > anis_2001[at-merkki]windowslive.com
(Jos jotakuta muutakin kiinnostaa kuulla aiheesta, saa kirjoittaa!)
Jos ongelma on tässä asiassa mutta päätät kuitenkin jatkaa omin voimin eteenpäin, seuraavassa vielä vinkintapaista: kuuntele ja arvosta itseäsi! Rohkene kyseenalaistaa muiden eroavat mielipiteet. Sinulla on syitä olla sellainen kuin olet, olla sitä mieltä kuin olet ja käyttäytyä kuten käyttäydyt, ja ne syyt voivat olla vähintään yhtä hyviä kuin kenellä tahansa muullakin. Ota vapaus hemmotella ja rakastaa itseäsi ("you're worth it"). Älä ujostele näkyä ja näyttää tunteitasi muille, eritoten iloa! Koeta myös keksiä ilonaiheita ympäriltäsi. On aivan totta, että kauneuden (hyvännäköisyyden) tunne ei ole mitenkään kiinni siitä, onko henkilö oikeasti hyvännäköinen vai ei: kyse on itsearvostuksesta. Jotkut onnelliset saavat oppia sen jo lapsina, mutta me muut voimme tietoisesti opetella sitä..!
Jos sua on kehuttu nätiksi, söpöksi, kauniiksi, klassisen kauniiksi, hyvännäköiseksi niin miten sulla on ulkonäköongelmia? Itse olen mies eikä ole oikeastaan koskaan kehuttu ulkonäköä, ei edes oma äiti ;huvittavaa oli kerran kun mainitsin asiasta äidilleni niin hän vastasi: "No mitä väliä, mitä sitten jos sulla ei ole mallin nenää"
Tähän asti en ollut pitänyt nenääni minään ongelmana :D Olin vaan, että ai mitä onko mun nenässäkin jotain ongelmaa :D huoh
Välillä välttelen peilejä, välillä taas katson että mähän olen ihan hyvännäköinen kunnes näkee itsensä valokuvasta xD