Onko muilla suojeluvaistoisia vanhempia? Itselläni on ja täytän pian 18! Minä saan vapaasti tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja päättää elämästäni, mutta tunnen ne syvät huokailut takana päin kun vanhempien ensimmäinen lapsi kasvaa kohti aikuisuutta eikä olekaan enää se pikkuinen kiltti tyttö joka piirtelee ja lauleskelee kotona =)
Meillä toimii molemminpuolinen luottamus, sillä en valehtele vanhemmilleni vaan uskallan kertoa totuuden jos he jotakin menemisistäni kysyvät. Joskus jopa haluan keskustella reissuistani äitini kanssa ja kertoa jos olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä vaikka minä mielelläni puhun näistä asioista omanikäisteni kesken. ;)
Olenko epänormaali kun en ole tuntenut käyväni läpi riitaisaa murrosikää ja heitellyt ilmaan kovasti ärräpäitä vanhempien kuullen? Mitä tämä merkitsee? ;) Kunnioitan vanhempiani, vaikka joskus kyllästyn heidän juttuihinsa ja haluaisin sulkea korvani niiltä. Tuntuu myös että he eivät usko minun olevan tarpeeksi kypsynyt ajattelemaan itse ja he pelkäävät minun tekevän tyhmyyksiä vaikka varmasti tuntevat minut. Minulle ei tarjoilla huumeita enkä minä vedä perseitä olalle vaan juonkin tavallisesti kohtuudella. Minä en myöskään suostu kulkemaan yöllä levottomalla alueella yksin vaan ainoastaan jonkun kanssa - ja voihan mitä tahansa sattua milloin vain ja kenelle hyvänsä jos huono onni on myötä, eikö? Eivät hekään minua joka paikkaan voi tulla suojelemaan... Ymmärtäisin jos olisin villi ja seikkailun haluinen nuori ja olisin jäänyt kiinni epäluottamuksesta, silloin minua tarkkailtaisiinkiin tiiviisti mutta tässä tapauksessa se tuntuu tarpeettomalta.
Keskustelua...
Meillä toimii molemminpuolinen luottamus, sillä en valehtele vanhemmilleni vaan uskallan kertoa totuuden jos he jotakin menemisistäni kysyvät. Joskus jopa haluan keskustella reissuistani äitini kanssa ja kertoa jos olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä vaikka minä mielelläni puhun näistä asioista omanikäisteni kesken. ;)
Olenko epänormaali kun en ole tuntenut käyväni läpi riitaisaa murrosikää ja heitellyt ilmaan kovasti ärräpäitä vanhempien kuullen? Mitä tämä merkitsee? ;) Kunnioitan vanhempiani, vaikka joskus kyllästyn heidän juttuihinsa ja haluaisin sulkea korvani niiltä. Tuntuu myös että he eivät usko minun olevan tarpeeksi kypsynyt ajattelemaan itse ja he pelkäävät minun tekevän tyhmyyksiä vaikka varmasti tuntevat minut. Minulle ei tarjoilla huumeita enkä minä vedä perseitä olalle vaan juonkin tavallisesti kohtuudella. Minä en myöskään suostu kulkemaan yöllä levottomalla alueella yksin vaan ainoastaan jonkun kanssa - ja voihan mitä tahansa sattua milloin vain ja kenelle hyvänsä jos huono onni on myötä, eikö? Eivät hekään minua joka paikkaan voi tulla suojelemaan... Ymmärtäisin jos olisin villi ja seikkailun haluinen nuori ja olisin jäänyt kiinni epäluottamuksesta, silloin minua tarkkailtaisiinkiin tiiviisti mutta tässä tapauksessa se tuntuu tarpeettomalta.
Keskustelua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielesta 18 ei ole mikään "merkki" että oot aikuinen. Jotkut on täysin aikuisia henkisesti 15 vuotiaina jotkus eivät aikuistu ennen 25 vuotta.
Omasta mislestäni on hyvä että vanhemmat ovat silloin paikalla kun niitä tarvitsee joskus haluaisi itsenäistyä täysin.
Itse puhun melko avoimesti vanhempieni kanssa päihteiden käytöstäni(en käytä siis muuta kuin alkoholia enkä polta) ja suhde-elämästäni, siis en kuitenkaan samoissa määrin kuin kavereiden kanssa.
Ikää itselläni on 16 ja tulen varmaan asumaan kotona ainakin armeijaan asti koska jään kotikaupunkiini opiskelemaan.
Ehkä vähän offtopic joissakin osin.
PS.Onhan sulla vielä 60-90 elämää edessä, älä stressaa :D