Pentu näykkii ja ärhentelee

Viimeinen lause kertoo jo paljon. Pentu kaipaa puuhaa ja haluaa huomiota, jota tietää saavansa sinulta. Huomiotta jättäminen tai rauhallinen, päättäväinen komentaminen auttavat. Tai aika, pentu rauhoittuu kasvaessaan, ainakin vähän :)

Et todellakaan ole pentusi inhokki vaan leikkikaveri. Tuollainen ihon pureminen on vaan haastavaa, sitä älä salli. Pennuthan siis purevat ensimmäiset puoli vuotta. Anna paljon sallittua pureskeltavaa ja yhteistä touhuamista. Itse toimin aikoinani niin, että lahkeissa/vaatteissa roikkuminen jäi huomiotta, mitä nyt parista rätistä metelöimään! Mutta jos ihoa purtiin, annoin pennulle kipakat lähdöt. Rajana oli tasan se, että jos minuun sattui. Puolivuotiaana loppui hammastelut. Vieläkin voi parivuotiaani ottaa hellästi ranteeni isoon kitaansa, mutta ei vahingossakaan satuta minua. Ei todellakaan hyöki eikä revi.

Kuullostaa ihan normaalilta pennulta. :) Pentujen kehitykseen kuuluu tuo pureminen, niille pitää vaan hellästi ja johdonmukaisesti opettaa mitä saa purra ja mitä ei. Tuohon lahkeiden puremiseen meillä tepsi huomioimattomuus. Eli kun pentu iskeytyi kiinni punttiin pysähdyin ja olin täysin hiljaa ja liikkumatta kunnes pentu lopetti. Sille hauskinta oli lahkeiden jahtaaminen ja kun pysähdyin enkä reagoinut, ei se sitten ollutkaan enää hauskaa. Pennun ollessa nätisti paljon kehuja ja huomiota. Käsien puremiseen tepsii kielto ja käden 'vaihtaminen' sallittuun pureskeltavaa, esim. luuhun tai leluun. Tai vaihtoehtoisesti kielto ja leikki loppuu kun pentu puree liian lujaa. Kärsivällisyyttä, kyllä se puremisvaihe menee ohi pennun kasvaessa!

Ja se, että pentu kuormittaa eniten sinua, tarkoittaa yleensä, että olet pennun läheisin henkilö, pentu luottaa sinuun.

Usean koiran kanssa käsien puremiseen auttaa terävä kiljasu ja sillä sekunnilla leikinlopettaminen ja huomioimattomuus. Jotkin koirat taas saattavat innostua kiljasusta enemmän tai eivät huomioi ollenkaan. Oma pentu ei huomioinut kiljaisua eikä "murahdusta". Jouduimme ottamaan käyttöön jäähyt ja pienemmistä purasuista tai käsien jauhamisesta huomioimattomuuden. 2 viikkoa kulunut ja pentu on rauhoittunut paljon ja leikin yhteydessä saattaa ottaa kädestä kiinni, mutta ei pure samalla voimalla kuin aikaisemmin.

Kannattaa myös opettaa koiralle "koske" käsky. Sillon koira oppii lähestymään käsiä rauhallisemmin.

Kun pentu alkaa riehua, eikä usko kieltoa, pennun voi viedä eri huoneeseen ja laittaa oven kiinni. Kun pentu on rauhoittunut, se pääsee taas muiden luo. Jos sama toistuu, pentu joutuu taas eristyksiin. Ethän muutenkaan koko ajan touhua pennun kanssa ja anna sille huomiota? Huomioi pentua silloin, kun se ei itse vaadi huomiota. Jos pentu esim. tulee luokse lelu suussa, älä aloita leikkiä. Tee aina itse aloite esim. leikkimiseen ja silittelyyn. Näin pentu tajuaa, ettei huomiota kannata kerjätä, koska sinä päätät siitä, milloin sitä saa ja milloin ei. Muista, että koko ajan ei tarvitse touhuta jotain, vaan myös rauhoittuminen on tärkeä taito.

Mieti, miten kiellät pentua? Kiellon pitää olla napakka, että asia tulee selväksi, eikä mitään hyssyttelyä. "Ei"-sanaa ei myöskään hyödytä hokea, jos sitä ei ole opetettu pennulle. Se ei luonnostaan tiedä sanan merkitystä. Sanaa voi opettaa vaikka makupalojen avulla: pentu ei saa ottaa niitä ennen kuin saa luvan. Makupala laitetaan lattialle ja kun pentu on säntäämässä sen kimppuun, sanotaan napakasti "ei". Jos pentu uskoo, se palkitaan.

Olen nyt ottanut käyttöön tuon, että pysähdyn heti kun pentu alkaa edes aloitella jalkojen jahtaamista. Jos pentu tulee edes pyörimään leikkimielessä jalkojen ympärille, pysähdyn, olen hiljaa enkä huomioi pentua ollenkaan. Seison siinä niin kauan, että pentu lähtee ja sitten jatkan normaalisti. Tuo tuntuu toimivan.

Pitäisi muistaa tuo, etten huomioi pentua koko ajan. Jos olen pennun kanssa kahdestaan kotona, vaatii se oikeastaan jatkuvaa huomiota; tuo leluja, pyrkii syliin, alkaa näykkimään yms. Yleensä silloin alan leikkiä pennun kanssa, joten pitääpä kokeilla tuota, etten huomioi pentua silloin kun se sitä kerjää. Tuntuu vain julmalta laittaa reppana leikkimään yksin. :D

Sama ongelma meillä on ollut oikeastaan kaikkien koiriemme kanssa. Koirat tottelevat hyvin muita perheenjäseniä, mutta minun käskyni kaikuvat kuuroille korville. Onneksi kaikki ovat aikuistuttuaan rauhoittuneet. Ehkä auktoriteettia ei ole tarpeeksi, tai sitten olen liian lepsu. Pitää yrittää ottaa kovempi kuri käyttöön!