en tunne enää itteeni! :(
Mitenköhän saisin tän kaiken lyhyesti kirjotettua, että kukaan jaksais lukea..
Mulla on todettu siis paniikkihäiriö, keskivaikea masennus, pakko oireinen häiriö.
mulla on monta fobiaa esim (tukehtuminen, kuolema, jos läheisille tapahtuu jotain, SAIRASTUMINEN, liikunta(mulla on astma), jos poikaystävä jättää, sekoominen ja ties mitä ja nää oli vaan ne pahimmat. Mulla on tosi sekava,tuskanen,levoton olo useesti ja kaikkia ihme pakko ajatuksia, että pitää tehdä jotain mitä ei halua ja jättää tekemättä jotai mitä haluisin tehä. Ne voi myös olla sellasia että pitää sanoa tai miettiä jotain. Mulla on välillä niin ihmeellisiä ajatuksia, että kun oon selvinny siitä tilasta nii ihmettelen miten voin ajatella sellasia asioita? Oon vaa nii kyllästäny tähän ja en oikee ees osaa kuvailla tarkemmin koska oon nytki nii sekasin varmaa. Mulla on aina päällä joku asia joka on pakko saada selvittää, niitä on yleensä viel monta. sitten kun elämässä yleensäkin pitää odottaa asioiden järjestymistä nii se saa mut oikeesti sekoomaan. Vanhemmatkin ryyppää melkeen joka päivä eikä ne tee asialle mitään vaikka oon miljoona kertaa sanonu. Mua on myös kiusattu melkeen koko peruskoulun ajan. OIKEESTAAN KIRJOTIN TÄN SIKS JOS JOKU TUNTEE YHTÄÄN SAMALAISIA ASIOITA MIELESSÄÄN/ON SELVINNYT NIISTÄ NII OLISI KIVA JUTELLA.
En ees oikeestaan osaa enää nimetä mitkä mun asioista on normaaleja kun mun elämä on kauan ollu jo niin epänormaalia. Mun kaverit tietää aika vähän mun mielenterveydestä, yritän esittää sellasta melkeen normaalia niille, vaikka kyl ne monesti sanoo sillonki et mun käyttäytymises/ajattelus on jotain..
Mitenköhän saisin tän kaiken lyhyesti kirjotettua, että kukaan jaksais lukea..
Mulla on todettu siis paniikkihäiriö, keskivaikea masennus, pakko oireinen häiriö.
mulla on monta fobiaa esim (tukehtuminen, kuolema, jos läheisille tapahtuu jotain, SAIRASTUMINEN, liikunta(mulla on astma), jos poikaystävä jättää, sekoominen ja ties mitä ja nää oli vaan ne pahimmat. Mulla on tosi sekava,tuskanen,levoton olo useesti ja kaikkia ihme pakko ajatuksia, että pitää tehdä jotain mitä ei halua ja jättää tekemättä jotai mitä haluisin tehä. Ne voi myös olla sellasia että pitää sanoa tai miettiä jotain. Mulla on välillä niin ihmeellisiä ajatuksia, että kun oon selvinny siitä tilasta nii ihmettelen miten voin ajatella sellasia asioita? Oon vaa nii kyllästäny tähän ja en oikee ees osaa kuvailla tarkemmin koska oon nytki nii sekasin varmaa. Mulla on aina päällä joku asia joka on pakko saada selvittää, niitä on yleensä viel monta. sitten kun elämässä yleensäkin pitää odottaa asioiden järjestymistä nii se saa mut oikeesti sekoomaan. Vanhemmatkin ryyppää melkeen joka päivä eikä ne tee asialle mitään vaikka oon miljoona kertaa sanonu. Mua on myös kiusattu melkeen koko peruskoulun ajan. OIKEESTAAN KIRJOTIN TÄN SIKS JOS JOKU TUNTEE YHTÄÄN SAMALAISIA ASIOITA MIELESSÄÄN/ON SELVINNYT NIISTÄ NII OLISI KIVA JUTELLA.
En ees oikeestaan osaa enää nimetä mitkä mun asioista on normaaleja kun mun elämä on kauan ollu jo niin epänormaalia. Mun kaverit tietää aika vähän mun mielenterveydestä, yritän esittää sellasta melkeen normaalia niille, vaikka kyl ne monesti sanoo sillonki et mun käyttäytymises/ajattelus on jotain..
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja viel semmonen lisäys että mul on tosi huono muisti, en muista ikinä mitään mitä pitäs muistaa. Muistan kyl jotai ihme pienii yksityiskohtia esim millä bussilla tulin vaikka joskus jostain tai mitä joku sano mulle vuos sit
olet sekaisin kuin seinäkello
mieti sitä
nin minäkin
Terapia voisi auttaa
Hei!
Ei mitään hätää. Eräs neuvo olisi, että saa jutella jonkun kanssa. Tai sitten miettii itsekseen.
Itse olen mietiskellyt auktoriteetteja, ja voisin sanoa tämän.
Mikä on oikein ja mikä väärin? Mitä pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä?
Tähän valintaan voi vaikuttaa ystävät, perhe media yms. Siis että henkilö saa arvonsa ulkopuolelta ja ajattelee että tämä on hyvä ja tämä paha jne. Tässä ei ole kyseenalaistamista. Toisaalta voi miettiä itse, mikä on oikein, mikä väärin?
Kannattaako tätä tehdä, vaikka kaikki ystävät tekevät? Ehkä tämä ei ole hyvä minulle. Tämä on itsenäistymistä. Omien valintojen tekemistä. Se on joskus pelottavaa, onhan takana ajatus: Eikö todella ole mitään lakia, mitään auktoriteettia, johon turvautua? Ehkä Raamattu on sellainen auktoriteetti. Ehkä säädetyt lait tai joku henkilökohtainen ihailtu ystävä.
Eikö ole absoluuttista hyvää ja pahaa? Tämä on filosofinen kysymys, ja valitettavasti en osaa vastata tähän.
Pelottaako maailma? Onko jokin asia maailmassa tai itsessä järkyttänyt?
Oma kokemuksemme maailmasta on kuitenkin rajallinen. (tähänastisen kokemukseni mukaan). Tuota sisäistä maailmaa voi laajentaa havainnoimalla asioita. Tämä laajennus ilmaisee itsensä kriisinä.
Mitä on olla erilainen? Olla huono yksilö? Millainen on epäonnistuja?
Toisaalta, kuka on normaali henkilö?
Sellainen, jolta puuttuu oireita? Jolla kaikki vain loksahtaa paikalleen elämässä ilman että tarvitsee tehdä mitään onnen eteen?
Oman kokemukseni mukaan tuollainen tilanne on kovin harvinainen, ja että onni vaatii työskentelyä itsensä kanssa.
Itse olenkin pyrkinyt toimimaan hieman oudosti.On mukava hieman "järkyttää" tavanomaista päivää ja muita epätavallisella toiminnalla.
Voimia sinulle. Minulla on luja usko onnistumiseesi ja että kaikki menee hyvin.