"....Huolimatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, minulla on oikeus ja velvollisuus valita, mitä sisälläni tapahtuu. Olen oman todellisuuteni luoja.
Kun suoritan päivittäistä itsetutkiskeluani, tiedän että minun on lakattava tuomitsemasta muita.
Jos tuomitsen muita, tuomitsen luultavasti itseäni.
Se, joka on saanut minut eniten pois tolaltani, on paras opettajani.
Minulla on paljon opittavaa häneltä ja sydämessäni minun tulisi kiittää häntä."
Kaksitoista askelta ja
kaksitoista perinnettä s.96
Kun suoritan päivittäistä itsetutkiskeluani, tiedän että minun on lakattava tuomitsemasta muita.
Jos tuomitsen muita, tuomitsen luultavasti itseäni.
Se, joka on saanut minut eniten pois tolaltani, on paras opettajani.
Minulla on paljon opittavaa häneltä ja sydämessäni minun tulisi kiittää häntä."
Kaksitoista askelta ja
kaksitoista perinnettä s.96
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko joku PANNU sut pois tolaltasi? Minäkin haluan tollasen opettajan, joka panee mut pois tolaltani, uskon että semmotteesta vois jopa kiittää. Ehkä se toisi päivittäistä itsetyydytystä,,,, vai menkikö se ny noi ÖÖÖÖ
Kiitos kysymästä - on !
"...Poikkeuksetta voimme löytää menneisyydestä omaan etuun perustuvia ratkaisuja, jotka myöhemmin asettivat meidän alttiiksi loukkauksille.
Kun ymmärsin ja hyväksyin olleeni itse vaikuttamassa siihen millaiseksi elämäni oli muodostunut, muuttui ajattelutapani dramaattisesti.
Menneisyydessäni olin aina syyttänyt muita olosuhteistani.
En koskaan tuntenut, että minulla oli mahdollisuus muuttaa elämäni.
Päätökseni olivat perustuneet pelkoon, ylpeyteen tai minäkeskeisyyteen.
Tästä seurasi, että nuo ratkaisut johtivat minua itsetuhoon.
Olen vastuussa teoistani - tai tekemättä jättämisistäni - olivatpa seuraukset mitkä tahansa"
"Menneisyydessäni olin aina syyttänyt muita olosuhteistani"
"Päätökseni olivat perustuneet pelkoon, ylpeyteen tai minäkeskeisyyteen"
Helppo samaistua koska itsekin olen näin toiminut. Sen asian oivaltaminen... se vain tapahtuu uusien muutosten ja itsekriittisyyden kautta. Ei sitä helppo ole niellä. Tavallaan, on myös oikeuttanut syytöksensä koska tapahtumat ovat kohdistuneet Minuun. Mutta tämän asian lietsominen ei ole koskaan päästänyt pois tuskasta. Siitä, että jatkaessaan samaa mallia sortuu yhä uudestaan ja uudestaan samoille urille; saamatta koskaan mitään tyydyttävää aikaiseksi.
On vain annatteva anteeksi. Luovuttava. Jätettävä rinkka, jossa kantaa katkeruutta ja kaunaa, taakseen; laskettava se maahan ja peittää se vaikka hautakivillä.
Sen jälkeen; tutustua itseensä, eikä vatvoa mieltänsä toisella/-illa, joka täyttää ajatukset ja sotkee omat päämäärät, koskei voimavaroja tai näkökykyä itsensä tarpeille ole.
Kun syytökset jättää taakse, on mahdollisuus tutustua noihin salattuihin elementteihin itsessään: mitä pelkoni on, mitä se merkitsee? Kuinka ylpeys minua johdattaa, kuinka hyödyn siitä tai minne se minut vie? Olenko itsekeskeisyydessäni oikeutettu toimimaan, niinkuin toimin, vai voisinko ottaa huomioon sen, että se voi vahingoittaa ympäristöä?
"Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi,
miksi makaat lattialla ? "