Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
no en suomi poppi ja iskelmä on mun mieleen voihan bluesistakin joku hyvä yksittäinen kappale löytyä en sitä sano mutta ei oo mitään mun lemppari musiikkia.
Kuunteitko tuo Dave Lindholmin biisin? Yksi upeimpia versioita mitä olen koskaan kuullut. Minun bluesinnostukseni alkoi vuosikymmeniä sitten vanhasta putkiradiosta kuuntelin Billie Holidayta.
en kuunnellu ensin nyt sit kuuntelin vähän alkua siihen asti kun rupes laulamaan liian laiskaa mulle muuten toi kappale on kuunneltava mutta toi sovitus ei iskeny minuun.
Rhytm and blues musa oikeestaan se ihan bestis musa, mutta pysytään siinä bluesissa ja niissä lajityypeissä :
http://www.youtube.com/watch?v=8hEYwk0bypY
http://www.youtube.com/watch?v=4fk2prKnYnI
http://www.youtube.com/watch?v=VaH2Pm_8Sr4&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=nyVj2DRoU34&feature=fvst
Ja pannaan sekaan yksi suomalainenkin :
http://www.youtube.com/watch?v=B_sNl5e38UA
Upeita biisejä kaikki. Tässä vielä yksi lisää:
http://www.youtube.com/watch?v=HCcrHYDM6bI
Jaa bluesista?
Tota emmää, kaikki paitsi rockänroul on turhaa.
:D
En kauheesti. Southern rock miellyttää enemmän koska siinä on enemmän energiaa. Anna minulle The Boss and CCR anytime :)
Sääli että Gary ei ole enään joukossamme, mutta pappa King kylläkin.
Osaa ne jotkut naisetkin tätä lajia :
http://www.youtube.com/watch?v=6Mylo0piAgc
ja se suomalainen:
http://www.youtube.com/watch?v=mGO_iIEdhZI&feature=related
Hienoa perusbluesia Bonnie Raittilta. Tuo suomalainen esitys on enempi kantria. Hyvä sekin.
Blues ei edusta minulle mielimusalajiani.
Billie Holiday, Lady Day, sen sijaan on upeimpia laulajia, ever, mielestäni, monestakin syystä.
Billie Holiday - The Blues Are Brewin'
http://www.youtube.com/watch?v=bWtUzdI5hlE
Hello Man, osaavat nuo naisetkin:
http://www.youtube.com/watch?v=2AbJbMlT1jU
Jestas mikä harpisti. Tämä on upea! Kaikkineeen.
..ja kun kerran maman päästiin, niin....
Tämä ei liene bluesia, mutta live -esityksenä sopinee tähän sekaan:
http://www.youtube.com/watch?v=Z5gTBEci9wM&feature=related
En ole koskaan ollut mikään Elvis-fani, mutta tämä Live-konsertti vuodelta 1968 menee minuun kuin häkä, olen tainnut tulla vanhaksi.
http://www.youtube.com/watch?v=qvaSgKF9ib0&feature=related ja
http://www.youtube.com/watch?v=hNNYFdklVJI&feature=related
Ihan selevästi..he, mie kävin kahtomassa niin ikään Imatralla Elvis musikaalin..oli ihan jees juttu...paremman tekemisen puutteessa, ja miulle käy kuhan on musiikkia..musiikkia...jne..
Lupaan, viimeinen tänä yönä....
http://www.youtube.com/watch?v=2xtfazXu45U&feature=related
Pidän bluesista, mutta tuo oli liian kivuliasta :)
Hyvää yötä kera unibluesin :
http://www.youtube.com/watch?v=MCHtaJhH5h8
Hyvää yötä..ja kiitos kivasta musiikista :)
P.s. taijjat olla musiikilla rokotettu :)
J Karjalainen Lempparini.
http://www.youtube.com/watch?v=61EOGKI8rEM
Oikeastaan en, mutta siedän kuuntelua kyllä. Pidän joistakin jazz-kappaleista. Noh, kaikenlaisen jazz-musiikin kuuntelu riippuu ja roikuu kyllä kokonaan siitä, kuka on kappaleen esittäjä. Suomessa on tosi paljon loistavia jazz- ja muitakin muusikkoja. Mikähän siinäkin on,että vaikka täällä muuten ollaan aika lukkiintuneita sosiaalisissa suhteissa, jos viinaa ei käytetä, musiikin avulla osataan kuitenkin "puhua".
Voi että : osuin reiteilläni äskettäin Rautatieaseman plazalle (siis siellä sisällä) ja joku kaveri vetäisi trumpetilla (näytti trumpetilta, kun en puhalinsoittimia niin syvällisesti tunne) tuosta vain Take Five-kipaleen. Se oli kertakaikkisen upeaa ja pelasti kalsean ja ankean suomalaisen päivän. Eikös tuo Take Five ole aikoinaan ollut Charlie Parkerin bravuureita? Elämyksiä voi kokea missä vain, onneksi on näitä soittotaitoisia.
http://www.youtube.com/watch?v=faJE92phKzI
Olen tosi nuorena kuullut tuon eka kerran ja ihmettelin mitä nuo äijät oikein tekee. Hieno kappale.
Take Five
Tuo kipale on tehty neljä vuotta Parkerin kuoleman jälkeen, joten hänen repertuaariinsa se ei ole kuulunut.
Parkerista on tehty upea elokuva, jonka muistaakseni ohjasi Clint Eastwood. Olen lukenut hänestä myös kirjan.
Niinpä, kirjan olen minäkin lukenut joskus. Surkea loppuhan se Charliella oli. Dave Brubeck ( onkohan kirjoutusasu oikea)yhtyeineen on ainakin tuon Take Fiven levyttänyt (ja tietysti leegio muitakin).
Niin, se oli Paul Desmondin, yhtyeen fonistin, säveltämä.
Minulle kelpaa vain Katrin, Tapanin ja Paulan musiikki.
" aidan raosta näin koirien liittyvän yhteen......"
Moni sitä mieltä että tässä on sekä mustan että valkoisen bluesin kingit?
No, historiaa ovat kummatkin joka tapauksessa .
Harvoja on ne bluesmuusikot joissa yhdistyy kahden instrumentin virtuoosimainen hallinta. Toinen instrumentti on laulu ja se toinen joku muu, esim. kitara:
http://www.youtube.com/watch?v=a5T5qDRxbpM
Pidän bluesista. Sillä kaikessa soi blues.
Esimerkiksi tällaisesta pidän, vanhasta jazzista ja bluesista. Ei ole ihan uusi.
http://www.youtube.com/watch?v=6MzU8xM99Uo&feature=related
Todellinen blues legenda vaikka levyjä ainoastaan 29, ja elämän päättyminen jo noin 27 vuotiaana :
http://www.youtube.com/watch?v=O8hqGu-leFc&feature=related
Yksi palkituista bluesmusiikin kehittäjistä:
http://www.youtube.com/watch?v=Ra2Qndv_xeE
Hienosti rullasi tuo Crayn esitys. Bluesista on moneksi.
En nyt erityisemmin http://www.youtube.com/watch?v=ibf4mvQv8Ec&feature=related
mutta en nyt vihaakaan http://www.youtube.com/watch?v=YCrHQUksJfQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=WC1r9LtJATg
Tässä on kitaristina Jeff Beck ja kuten kuuluu, tässäkin kappaleessa leikitään kolmella soinnulla.
Ja tämä liittyy siten Bluesiin että Beck liittyi bändiin kun Clapton lähti Mayallin Bluesbrakerseihin.
Ja siten että Beckin oma orkka, Jeff Beck Group taisi tehdä ensimmäisenä Bluespohjaista Heavy Metal- musiikkia,
H.
Kylläkin.
Se oli Led Zeppelin, mikä yhdisti bluesin metalliin. Jeff Beck oli kyllä eturintamassa, mutta periaatteessa Cream oli Clapin luotsaamana jo kyntänyt sen vaon. Yardbirds oli kiintoisa pändi, siitä polveutui monia legendaarisia muusikoita, nimenomaan kitaristeja. Nykyään tollasia pändejä ei enää saa edes kasaan, levy-yhtiöiden ja rahan takia. Tulee perkuleen kalliiksi muusikolle vaihtaa pändiä nykyään.
Aikanaan oli superpändejä, nyt jokin Velvet Revolver on hakenut laulajaa kai jotain viisi vuotta ja Led Zeppelinin comeback on täysin kiinni Plantin lakimiehistä.
Beck Bogart & Appice - Superstition - 1973
http://www.youtube.com/watch?v=xyyhm1D7zlI&feature=related
=DW=
John Mayalin Bluesbrakersin, eli valkoisen bluesin korkeakoulun kitaristit alusta asti huippukaartia.
Tässä heistä Walter Trout sekä Coco Montoya.
Trout vetää enempi ton menopuolen ja Montoya slowarit:
http://www.youtube.com/watch?v=3HK3j37lAiI
"naapurin_eki"
Loistavilla stemmalaulajillakin oli Bluesinsa...
http://www.youtube.com/watch?v=fevQPZDyxdk
H.
LIsää niitä korkeakoulun "kasvatteja" :
http://www.youtube.com/watch?v=IcUt8HVqmQo&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=GRA33BMkuZE&feature=related
"hunksz"
Niimpä oli mutta heidän pahimmalla kilpailijalla se blues oli niinku "puhdasoppisempaa" tosin lainakamaa :
http://www.youtube.com/watch?v=M91uWDUeYX0
"naapurin_eki"
Minä pidän molemmista "rivaaleista", tosin minun piirini lähinnä naureskeli nuorisolehtien jankuttamasta kilpailusta, pojat kun juhlivat paljon keskenään ja kuoriaiset antoivat pyörittäjille jopa sävellyksensä jonka he levyttivät.
http://www.youtube.com/watch?v=t6myXYN5u80&feature=results_video&playnext=1&list=PL326321BE20AB0622
H.
Taisi olla ainoa biisi jossa laulupuoli (Jagger) meni paremmin Rollareilta kuin Liverpoolin pojilla (Ringo) :)))
"naapurin_eki"
Noooo... ei saa olla ilkeä, vaikka oikeassa oletkin, sairasteleva ja surusilmäinen Ringo oli monien tyttöjen "lutunen"
Ja myyntiä piti edistää, Ringo olisi itse halunut laulaa jotain kantria mieluummin.
Mutta se oli viisikolle (G.Martin) kauhistus.
On minullakin inhokki, Lennon olisi halunut olla joskus Bob Dylan...
http://www.youtube.com/watch?v=lY5i4-rWh44
H.
Hienoja jutskia olette pojat löytäneet. Mutta eipäs unohdeta "omia". Sarpilan Anttikin ah niin nuorena ja hoikkana poikana etc.
http://www.youtube.com/watch?v=KyrYnyTcAZo
"saimaantaka*"
Lievästi muunneltua totuutta kirjoitat, olin kerran Hämeenlinnan bileissä laivareissulla jossa Antti luritteli. Alansa huippuja on. Oli silloin jo reippaasti vanhempi.
Olin siellä ilmaisen lipun ja sen mukana suodun ilmaisen viinan houkuttelemana, musiikki ei iskenyt sieluuni mutta hyvin huomasin kyllä lahjakkuudet.
Ja, Puuvillapeltojen iloisen kuorolaulun ja pahvilaatikkobasson peruja on myös Jazz.
Aito Blues on tiukasti rytmiin sidottu, rytmiin laulettu, laajastikin fraseeraten.
Jazz taisi karata omille teilleen ruoskittaessa.
http://www.youtube.com/watch?v=oxlfNUDKsDQ
H.
Ja lisätään vielä että blues kappaleissa lauletaan usein viinasta tai sen puutteesta;)
http://www.youtube.com/watch?v=rDPPvsErNQY
"diving duck"
Taitaa hän olla esimerkki Fats Dominolle.
Jenkkien kieltolaki sai aikaan monenlaisia kommelluksia, ja sen lopettaminen vielä enemmän.
Mutta niin se menee Suomessakin, kaatopaikalle ei voi kaataa murheitaan, ne on kaadettava henkisesti.
Kuten Jenkeissä, ei Suomessakaan, Mikki Hiiri elokuvat paljon auttaneet, miehen mieli kun oli hauska vain kännissä, kiitos valtiovaltojemme.
http://www.youtube.com/watch?v=Dl5hknXqXps
H.
hunksz
Mitähän tarkoitat minun "muunnellulla totuudellani"? Sorry en hoksannut ;-(
Olen tuntenut Antin vuodesta 1995 tai jotain ja silloin oli jo himpun verran vanhempi ja tietysti myös vanhemman näköinen, mutta ehkä myös taitavampi kuin ed. linkissäni vuodelta 1982. Juuri siksi tämä vanha Pori Jazz -taltiointi näytti minusta niiiin söpöltä, hehheh.
Se nyt on selvää että bluesia kappale ei ollut, swingiä tai jotain ja ainakin sitä olisi kiva tanssia ns. laiskana jivena (ihan omatekoinen termi, mikä heti tässä tunnustettakoon). Terveisiä ja kaikkea kivaa sekä Antille että Pentille ;-D
"saimaantaka"
Nokunseonsillälailla...
Että nuoruudessani naiset olivat hyväntuoksuiseti savustettuja.
Viedessäni heidät pimeisiin klubeihin alkoivat he sievästi päissään tykkäämään nuorista soittajista, musiikki oli heille sivuseikka, kuten tänäkin päivänä.
Minä oletan sinun olevan nainen, joten paha on minun kuvitella muuta? :)
H.
hunksz
Siis meidän vertaukset jotakuinkin menivät viistoon eli eivät kohdanneet toisiaan.
Olen niinku "tehnyt töitä" Antin ja Pentin ja monen muunkin suomalaisen eturivin jazz-muusikon kanssa. Tarkoittaa sitä että olen pestannut heidät moninaisille kursseille opettajaksi. Siitä sympatiat, en ole heidän "klubifaninsa" enkä muutenkaan diggaa soittajia ainakaan heidän ikänsä perusteella. Mutta kuinka ollakaan niin Antti nuorempana kuin olin hänet kuunaan nähnyt näytti niin ns. söpöltä.
En myöskään ymmärtänyt mitä tarkoittaa olla "hyväntuoksuisesti savustettu". Luulen etten kuulunut joukkoon ;-). Jazz on tullut elämääni paljon myöhemmin, savuiset jazzklubit eivät oikeastaan koskaan.
Enkä ole koskaan peitellyt sitä tosiasiaa että olen nainen, ja vielä hetero ;-D
Sarjasta Bluesin huippuja Miriam ja Masekela.
http://www.youtube.com/watch?v=x61rdYpeKxc
http://www.youtube.com/watch?v=HHny1UyjXQU&feature=relmfu
Kaurismäen dokumentti Miriam Makebasta on katsomisen arvoinen.
"isoäiti*"
Poliittinen näkökulma ei oikein sovi tänne.
H.
Miehä tarkoti Hughin ja Miriamian lauleloo ja soitteloo, ehä mie politiikkaa.
Etpä hunksz arvaa mite ol metka meininki höijä konserteissaa, mukavast heiluttikkii..
Crossroad-Bluesjätkät ollut mieleenpainuva leffa, joka kertoo klassisen kitaran Telecasteriin vaihtavasta nuoresta pojasta, joka lähtee Robert Johnsonin jalanjäljille, ja jopa sielu meinaa mennä paholaiselle tässä seikkailussa.
Lopussa on oikeen jamiskabat, ja se varsin huikea kun Steve Vai ja poika (Oikeesti Ry Cooder) pistävät parastaan, ja Steve Vai jää venytyksessä puolen sävelaskeleen päästä oikeesta korkeudesta (ei jää kyllä elävässä elämässä).
Kundi kummiskin voittaa nää skabat ja paholainen repii sielunmyyntisopimuksen silpuksi.
http://www.youtube.com/watch?v=1iZUkoS4Enc
Nämäkin herrat Robert Johnsonin jalanjäljillä, ja vähän kumma että skabailuksihan se menee vaikka kypsempikin revittäjä on asialla.
http://www.youtube.com/watch?v=VEEfDdJyxPY
Sivusta.
Bonamassa maaliskuussa suomenkeikalla. Koitan hommata lipun, jos eukko niin suo :DD
=DW=
Nyt löysin vanhan ihastukseni Chicago, Chicago. Valitettavasti vain Frank Sinatran laulamana, instrumentaaliesitys olisi ollut poikaa. Ei niinkään bluesia vaan vanhaa swengaavaa jazzia. Tätä on jammailtu Suomessakin oikein urakalla, erinäisin tuloksin...
http://www.youtube.com/watch?v=NoKn7vkSMBc
Joo
Mä kun tosiaan löysin, kuten kai kaikki muutkin, bluesin roketinrollin kautta. Kattelin ketjun, kovaa kamaa, ei sanomista. Ihmeellistä tavallaan on, suomessa kovan luokan bluestyyppejä, vaikka ollaan niin pirun kaukana jenkkien puuvillapelloista ja Chigasta. Joopa, Dave Lindholm, Andy McCoy, Pepe Ahlqvist, etenkin Marjo Leinonen, Törrö Tapaninen, lista on pitkä.
Aattelin vaan, Albertti kehiin.
Albert Järvinen; Brain damage or still alive:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/albert_jarvinen_band_21109.html#media=21121
=DW=
Valkoisten "putkimiesten" aatelistoa :
http://www.youtube.com/watch?v=28XK3V3ACzc&feature=related
Mutta käy se poppikin tarvittaessa :
http://www.youtube.com/watch?v=o-5bxb7AlEU&feature=related
Ja mitä olisi blues ilman huuliharppua :
http://www.youtube.com/watch?v=ZoY9Y-jAYX0
Yksi suosikkibändeistäni :
http://www.youtube.com/watch?v=ima-6xE58rE&feature=related
Pakko kehua.
Mulla on Kim Wilsonin Hohner Marine Band- kymmenreikäinen bluesiharppu. Sain sen joskus Provinssirokissa, Wilson heitti sen yleisöön, jotenkin ihmeessä onnistuin ottamaan sen kopiksi. Epäonnekseni olen jotenkin täysin epämusikaalinen, vaikka kuuntelenkin musaa sujuvasti. Vaan kokeilla piti, pitkästä aikaa, nyt onkin sitten keuhkot täynnä pölyä.
=DW=
Ilmeni yllättävää kiinnostusta bluesista, yleensähän täällä on keskitytty kehumaan kutri helunaa tai virsiä. Mutta harpun suosio oikeasti yllätti mut täydellisesti tässä kuviossa.
Mä laitan yhden linkin vielä, legenda osastoa tämäkin.
James Cotton - Slow Blues:
http://www.youtube.com/watch?v=jBeuco0PgJs
=DW=
Onhan toi Kim Wilson sellainen stara, että varma on ainakin että kellekä tahansa aloittelijalle taikka kokeneemmallekin luulis sen Hohnerin kelpaavan, jos sitä myymään alkaisi.
Eri juttu se että ei sillä rikastu verrattuna johonkin Jimi Hendrixin taikka Elviksen käytössä olleeseen soittimeen verrattuna.
Itselläkin joskus vuonna 1200-2000 vuosien välillä ostettu HOhnerin E-bluesharppu, mutta kun ei sitä ominpäin oppinut soittaa jäi se lähinnä kitaran virityspilliksi.
Peruskamaa takavuosilta :
http://www.youtube.com/watch?v=Cfd5Lp7wocs
3 edesmennyttä legendaa haluis tähän pistää, Jeff Healey sekä Stevie Ray Vaughan eli SRV, sekä vielä Albert Collins.
Kun kuuli ja näki ekaa kertaa tätä sokeata kundia, ei oikeen meinannut tajuta että sähköskittaa voi noinkin soittaa, mutta niin se vaan parku ja ulisi kuten muillakin parhaimmilla:
http://www.youtube.com/watch?v=A9K0l-hZeRA&feature=related
SRV taas käytti piikkilangan paksuisia kieliä erikois virityksellä, ja saundi oli todella tanakkaa lajia :
http://www.youtube.com/watch?v=VsHXd4rQnW0
Eikä passaa unohtaa myöskään edesmennyttä Albert Collinsia, jolla myös paksut stringat, mutta pelkillä sormilla irtoaa jotain tosi kovaa fiiliksellä jota on enään vaikeata ylittää :
http://www.youtube.com/watch?v=-lg9VPEQQ60