kiinnostaa...

Itä-Suomessa kuulutaan myös ortodoksikirkkoon. Mikäli henkilö ei kuulu kirkkoon, mutta on silti joskus kuulunut, niin käännyttyään lestadiolaisuuteen hänen ei ole pakko liittyä takaisin. Toki voi liittyä, pakko ei ole.

Eliza kirjoitti:

Itä-Suomessa kuulutaan myös ortodoksikirkkoon. Mikäli henkilö ei kuulu kirkkoon, mutta on silti joskus kuulunut, niin käännyttyään lestadiolaisuuteen hänen ei ole pakko liittyä takaisin. Toki voi liittyä, pakko ei ole.

Hmmm...Jaaha,että myös ortodokseja ovat.
Siis kirkollinen tausta kuitenkin pitää olla!?

utelias kirjoitti:

Hmmm...Jaaha,että myös ortodokseja ovat.
Siis kirkollinen tausta kuitenkin pitää olla!?

pointti nyt on vaan se että jos on tottunut tietynsorttiseen Jumanlanpalveluskaavaan niin se millä lailla muodollisesti jumalaa palvelet ei ole tärkeä vaan henki.. ja tietysti jotkin opilliset asiat.. Jos taas aikoo käydä kirkossa ehtoollisella niin silloin tietysti lestadiolaisenkin pitää kuulua kirkkoon.. mutta sitähän ei yleensä tarkisteta..
Tosta ortodoksijutusta kyllä on toisilla
ihmisillä eri käsityksiä mutta ennen sotia Karjalassa on ollut varsin monta ortodoksi-lestadiolaista. Käytännössä kaikki lessut kuuluvat kirkkoon.. Jos et kuulu kirkkoon et
voi olla kummi, sinua ei konfirmoida.. Lessujen
konfirmointi tapahtuu kirkon sisällä vaikka
pappi olisikin vl..

utelias kirjoitti:

Hmmm...Jaaha,että myös ortodokseja ovat.
Siis kirkollinen tausta kuitenkin pitää olla!?

Uskossa oleva kuuluu kastaa ja kirkko ei suo tätä palvelua, jos ei oikeasti liity. Siksi ateistitaustainen lestakäännynnäinen liittyy kirkkoon, tai Ameriikassahan lest saarnaajat omaavat oikeuden kastaa joten siellä riittää olla pelkkä lesta.

Oletteko koskaan miettineet?
Mielestäni asia voisi olla niin, että silloin
kun Laestadius vielä vaikutti ei hän tehnyt niinkään eroa luterilaisen opin ja oman uskonkäsityksensä välillä ja että siis todennäköisesti ajatteli niin että jos on oikeasti luterilaisesti uskomassa niin pelastuu vaikkei olisikaan laestadiolainen. Tästä siis saataisi johtua se että lestadiolaiset kuuluvat kirkkoon. Kirkkoon kuulumalla lestadiolaisuus siis itse asiassa tunnustaa (aito)luterilaisen opin oikeaksi, muu ei olisi mahdollista. Laestadius taistelikin aikanaan lähinnä kirkon rappiota, juoppoutta ja tapainturmelusta vastaan. Se että lestadiuksen kuoleman jälkeen
systeemissä jäi molempien herrojen henkinen
perintö vähemmälle ja silmänpalvonta enemmälle
on mielestäni valitettavaa, joskin myös lestadiuksessa itsessään on havaittavissa selvää
raskasmielisyyttä ja askeettisuutta Lutherin itsessään olleen hilpeämpi viiniinkiin menevä veikko.

...Siis akateemisesti oppinut mies. Kuinka tämä käy yksiin sinun juttusi kanssa?

Ei se käykään, sinun juttusi on näet propagandaa, jota on viljelty omahyväisen, kaikkivaltiaan, erehtymättömän ja ekslusiivisen itsevallan ylläpitämiseksi eri nimisten johtajien taholta jo noin sata vuotta.

Totuus on se että alkuperäinen lestadiolaisuus hukkui monilta ryhmiltä jo ennen hajaannusta käydyissä ankarissa valtataisteliussa jotkä käytiin jo reilusti 1800 luvun puolella.

Ja sitten niissä vallan kaapanneet, ja lestadiolaisuuden pieniksi, toisiaan vihaaviksi ja tuomitseviksi, sekä kirkossa julistetavaa oikeata oppia vihaaviksi joukoiksi pilkkoneet, ovat pitäneet yllä valtaansa monin erilaisin valhein ja konstein.

Näitä valheita on säestänyt tiedon salaaminen ja kaikkinaisen opiskelun vihaaminen, ivaaminen ja pilkkaaminen, sekä suorastaan kieltäminen.

On korostettu tietämättömyyttä, ja sitä että johtajat ovat kaikkitietäviä, muut eivät tietoa saa hankkia koska se vahingoittaisi vain heitä.