Haluaisin vertaistukea ihmisiltä, jotka hoitavat itseään/mielenterveyttään muuten kuin lääkkeillä. Minä aion näin tehdä. Olen kärsinyt erittäin pahasta sos.tilanteiden pelosta, ahdistuksesta, panikoinnista, stressistä, masentuneisuudesta ja uniongelmista. Oireet pahentuneet elämän vilkastumisen myötä n. 0,5-1 vuotta sitten/ajan. Yritän syödä terv. ja monipuolisemmin, harrastaa liikuntaa enemmän, olla käyttämättä päihteitä.. Kertokaa erilaisia vinkkeja paremman olon saavuttamiseen :) niin ja aloitan ryhmäterapian myös tuohon sos.tilanteiden pelkoon, joka haittaa jo huomattavasti opiskeluakin..
Parempi mielenterveys ilman lääkkeitä
StillPositive
15264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jätä ryhmäterapia pois ohjelmastasi. Maksaisit turhasta (kokemuksia).
Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Jatka nykyisiä elämäntapojasi. Kuuntele kehoasi. Tutustu uusiin ihmisiin.
Pääsen ilmaiseksi ryhmäterapiaan, olen muutaman vuoden alle 25 vuotias :) ajattelin että tota kannattaa kokeilla kuitenkin, varsinkin kun on ilmaista.
Up!
Olen vasta ihan aloittelija, mutta huomaan jo nyt positiivisen vaikutuksen mieleeni. Ja se keino on meditaatio. Mielialat ovat tasoittuneet enkä esim. ärsyynny häiriötekijöistä ollenkaan niin paljon kuin ennen (asun rauhattomassa paikassa).
Ehdottomasti kannataa kokeilla tuota ryhmäterapiaa kyseisten sairauksien kanssa. Minullekkin aikoinaan ehdotettiin moista, mutta sorruin lääkkeisiin ja siinä ei enää sitten terapioita tarvittu.
Vinkkejä en osaa antaa. Itsekkin yritän etsiä keinoja miten elää samojen ongelmien kanssa lääkkeittä ja vaikeaa on. Yritän mahdollisimman paljon pakottaa itseäni ihmisten ilmoille. Kun huomaan pärjääväni sosiaalisissa tilanteissa saan lisää varmuutta. Helppoa tämä siedätyshoito ei ole ja energiaa tuntuu toisinaan palavan uskomattomia määriä jo kaupassa käyntiin.
Te olette käsittäneet väärin, ilmeisesti lukuvirheen johdosta luulitte että meditaatio parantaa kun oikea vastaus olisi medikaatio.
Ilmankos minä en halua olla tekemisissä psy esh.heiden (enkä trollien) ja muiden lääkemaanittelevien depressiohoitajien kanssa...
Kaikesta aloittajan mainitsemasta voi toipua lumeellakin eli plasebolla, yksinkertaisesti muuttamalla elämäänsä vähemmän stressaavammaksi, selvittämällä mahdolliset ihmissuhdesotkut yms. saamalla sellaisen työn jossa ei stressi nousee korkealle jne.
Mutta jos tausta on vaikeita elämäntapahtumia (varsinkin lapsuudessa) yms. traumatisoivaa, niin psykoterapia auttaa eteenpäin ja estää uudelleen sairastumista.
Ei siihen mitään ravitsemusterapiaa tarvita. Meditaation on kyllä selvästi osoitettu vaikuttavan stressiä vähentäen. Liikuntakin auttaa jonkin verran, mutta joidenkin mielestä kyseessä on ainakin ryhmäliikunnassa se sosiaalinen osuus joka auttaa.
Viinan juonti on pahasta mielenterveysongelmaisille.
Kaikenlainen kiva harrastaminen, mielellään jossain porukassa on voimaannuttavaa ja parantavaa. Ns. sosiaalinen pääoma eli harrastustoiminta ei vähennä vain masennusta vaan esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja.
Jokainen voi tietenkin etsiä omia tapoja kokea hyvää oloa. Jotkut tykkää tarkasta päiväohjelmasta ja pitävät itsensä sillä kasassa. Minä puolestani ahdistun moisesta "ohjelmoidusta päiväkotiohjelmasta"....
Vaikka suhtaudun lääkkeisiin kriittisesti, niin olen sitä mieltä, että jos olotila on aivan hirveä, niin kannattaa niitäkin kokeilla. Olen minäkin kokeillut, vaan ei ollut apua.
http://www.youtube.com/watch?v=1AQGoyCtPOE
Tässä juuri vierottaudun melkein 2 vuoden masennus- ja antipsykoosilääkityksestä, salaa lääkäriltäni. Kovat on vieroitusoireet. Miksi lopetin? No lääkkeet vain pahensivat ongelmiani ja vasta nyt alan tajuamaan että aina vain lisääntyvä diagnoosien määrä ei ole sattumaa vaan sen täytyy olla lääkkeistä, koska erilaisia häiriöitä ilmaantuu jatkuvasti lisää, sellaisia mitä ei vuosi sitten ollutkaan!
Aloitan depressioryhmän tällä viikolla, saa nähdä mitä siitä tulee, onneksi se on ilmainen eikä pakko mennä jos ei olekaan sopiva. Muuten käyn kerran viikossa psykiatrilla, sosiaalipsykiatrisen säätiön kuntosalilla kerran viikossa ja samaisen säätiön rentousryhmässä.
Onnea sinulle ja sinun lääkkeettömälle kuntoutukselle!
En tiedä olisinko selvinnyt keskivaikeasta masennuksesta ilman lääkkeitä. Kai ne auttoi. Sen sijaan Risperidon oli täysin paska ja sitäkin PAKOTETTIIN käyttämään. Sivuvaikutuksiakin kaikilla lääkkeillä jne. Kannatan ehdottomasti lääkkeettömyyttä. Ne lääkkeet tekee kuitenkin tasolla tai toisella pahaa elimistölle. Ei lääkkeitä kiitos. On muitakin keinoja auttaa itseään.
Masennuslääkkeitä ei ole pakko ottaa.
Psykoosilääkkeet on asia erikseen.
Kauanko pitää psykoosilääkkeitä syödä psykoosin jälkeen...?
Milloin psykoosilääkkeitä on pakko ottaa?
Ei niitä ole pakko ottaa. Käyttäkää aivojanne.
Paitsi suljetulla, jos päädyt sinne psykoosissa... Ei paljon kysytä haluatko vai et.
En halua lääkkeitä siksikään, koska uskon että musta voi tulla hyvin vahva ja onnellinen kun selätän tälläset turhanpäiväset ongelmat Oikeasti. Koin aiemmin että lääkkeillä oireet saatiin vaan piiloon ja uskottelin kokoajan itselleni ja muille että olen niistä jo selvinnyt :D sain kyllä ihan hyvää hoitoa ja muuta mutta jotenkin sain silti pidettyä itseni ja ongelmani tavallaan "lukossa". Sen huomaan nyt siitä että kaikki oireilut palannut uudelleen n. vuoden lääkkeettömyyden jälkeen. En halua enää mitään tilapäisratkaisuja(lääkkeet) vaan tosissaan opetella ja oppia elämään paremmin. Kiitos vastauksistanne kaikki :) lisää vaan tulemaan jos joku keksii jotakin minua ehkä kiinnostavaa.