tunneorpo?

ongelmavyyhti

Onko termi teille tuttu, tai oletteko lukeneet aiheesta esim. uusimmasta kirkko ja kaupunki -lehdestä?
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kirkko/taakkana-tunneorpous
Tunnistin niin hyvin itseni kirjoituksesta ja esimerkkinaisesta, tosin olen sellainen että käännän kaikki negatiiviset tunteet itseeni ja pyörittelen niitä mielessäni vuosikaupalla.

Olen kolmekymppinen nainen, ja elämäni on aina ollut hankalaa. Tuntuu että joka paikassa olen se joka ei kuulu joukkoon. Kiusaamista on ollut tarhasta työpaikoille asti. Toisaalta osa pitää minusta, koska olen minua kohtaan ystävällisesti suhtautuvia ihmisiä kohtaan kiltti ja sydämellinen ja huomioonottava. Pidän itseäni neutraalina, mutta tunnun jakavan vahvasti mielipiteitä.

Olen ainoa lapsi, ja selvästi vanhemmilleni se "pakollinen" lapsi, että ihmiset eivät ihmettele miksi ei lapsia tehdä. Vanhempani kasvattivat minut kovalla kädellä ja kurilla. Kaikki oli kiellettyä, mitään en olisi saanut itse valita esim. harrastuksia, ylipäätään minulla ei saanut olla mitään omia haluja ja toiveita. Koskaan en saanut kehuja, kannustusta tai positiivista huomiota vanhemmiltani, pelkkää haukkua ja arvostelua. Elin jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Isäni oli todella väkivaltainen. Sain selkääni pienimmästäkin asiasta, ja joskus vanhempani jopa keksivät tapahtumia jotka eivät olleet edes totta, ja hakkasivat päätäni seinään. Heille kävi inhimillisiä erehdyksiä, esim. hukkasivat jonkun tavaran ja minä sain syyt niskoille. Minulle naurettiin koulussa, koska heti jos joku alkoi vähänkään huutaa, lapsilla oli kärhämää, mitä tahansa pienintäkään uhkaavaksi koettavaa tilannetta, aloin vapista hillittömästi.

Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja pelkään kuollakseni esiintymistä ja yllättäviä tilanteita. Vieraita kieliä en uskalla edes puhua. Olen nyt opiskellut lähes 10 vuotta, ja opiskeluni roikkuu pitkälti sen takia etten uskalla mennä niille pakollisille kursseille joissa joudun esiintymään (seminaarit ym). Ystävätapaamiset ja juhlat ovat minulle suorittamista. Jos minulla on esim. joku tapaaminen lauantaina, saatan murehtia koko viikon tätä tapaamista enkä saa mitään aikaan. Kaverisuhteita minulla ei montaa olekaan.

Pääseeköhän näistä ongelmista koskaan eroon niin että voisi elää normaalia elämää? Elämä tuntuu vaan valuvan sormien läpi. Vuosien ajan olen kärsinyt kroonisesta migreenistä, joka invalidisoi ajoittain täysin. Psykologilla kävin, mutta siitä ei ollut apua. Itse asiassa, joskus psykologi vain nukkui tuolissaan, juttuni taisivat siis olla tylsiä.

Minkälaisia kokemuksia muilla on tunneorpoudesta?

3

224

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Yks orpo lisää

      Tunnistan itseni tuosta lehden tekstistä. Olen jo 50 ja terapioissakin käynyt. Niistä on ollut paljon apua, mutta nyt taas kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja voimat vähissä.

      Olen oppinut peittelemään negatiivisuuttani, koska se ärsyttää muita, vaikka itse teen mielestäni oikeita havaintoja.

      Työssä en jaksaisi, mutta yksin kotona vielä vähemmän...

      En tiedä pääsetkö eroon noista ongelmista, mutta onneksi olet alkanut tiedostaa niitä jo nyt, niin ehkä jossain vaiheessa kirkastuu.

      Vanhemmillasi ei kyllä kaikki ole ollut kohdallaan. Pahoittelen.

    • Mona70

      Luin saman artikkelin ja tunnistin itseni välittömästi.
      Taustalla on samanlaista kokemusta kuin Ongelmavyyhdillä. Ainoa lapsi, ankara koti, tosin väkivalta oli henkistä. Kannustusta tai lohdutusta en muista koskaan saaneeni.
      Seurauksena jännitin kaikkea ja kaikkia, lopulta niin paljon, etten uskaltanut enää kotoa lähteä. Kouluajoista en muista juurikaan mitään. Ahdistus- ja paniikkihäiriöt olivat läsnä koko ajan.
      Terapiassa olen käynyt monen luona ja monenlaisissa noin puolet elämästäni.
      Varmaan apuakin on ollut. Ainakin ymmärrän, mistä pahaoloni johtuu.
      Hyvin usein käyttäydyn niinkuin K&K-jutussa mainittu Maija. Tosin iän myötä olen hieman hillitympi, joten pärjään työelämässä kohtuullisesti.
      Ahdistusta esiintyy edelleen, mutta enää se ei rajoita kuin hiukan elämää.
      Vahva tunne on siitä, etten kuulu joukkoon. Usein jopa kavereideni kanssa.
      Niitä ei minullakaan montaa ole ja vaihtuvat usein. Mitään lapsuuden kavereita ei todellakaan ole jäljellä. Parisuhteita olen kokeillut, mutta aika huonoin tuloksin. Tuntuu ettei tämmöistä kestä kukaan paria vuotta kauempaa.

      Mutta kuitenkin, on nyt helpompaa, kuin silloin nuorempana. Olen oppinut pakolla ja ajan kanssa olemaan yksin. Tosin epäilen, että osaan sen vähän liian hyvin.
      Itsellä siis aika on auttanut siihen, että pystyy elämään edes jotenkin siedettävää elämää. Olis tietty kiva olla onnellinenkin, mutta..

      Jos jollain on vinkkejä siihen, miten tunneorpudesta pääsee eroon, otan mielelläni vastaan. Olisi kiva olla läsnä positiivisena, ei kateellisenä tai ei katkerana ulkopuolisena.

    • outolintuko?

      Tunnistin itseni myös kyseisestä tunneorpoudesta. Osui hyvin kohdalleni. Kun oppisi olemaan tyytävinen ja onnellinen elämästä, jossa on kaikki hyvin? On vaan niin tyhjä olo välillä ja kaikkia noita tuntemuksia olen läpi käynyt......

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      1984
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1804
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1470
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1394
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      523
      1091
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      978
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      920
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      889
    Aihe