Perheen toisen aikuisen osapuolen työttömyyden pitkittyessä tulee jossain vaiheessa vastaan tilanne, että työmarkkinatuki muuttuu tarveharkintaiseksi.
Tässä tilanteessahan perheen talouden kannalta järkevin vaihtoehto tuntuu olevan avioero - varsinkin jos toisen osapuolen kuukausiansiot johtavat ns. nollatukipäätökseen.
Työtön osapuoli muuttaa vuokra-asuntoon jonka jälkeen hän saa taas täyttä työmarkkinatukea ja hakee luonnollisesti sen päälle myös asumistukea (jota ei perhe aiemmin ole saanut).
Onko tässä nyt sitten mitään järkeä?
Moinen temppu johtaa yhteiskunnan kannalta vielä "kalliimpaan" tilanteeseen ja asuntomarkkinoilta katoaa yksi asunto.
Eikä tuo nyt kovin vakuuttavaa perhepolitiikkaakaan ole - semminkin kun tuon "avioeron" jälkeen toinen aikuisista voi verotuksessaan tehdä vielä "kaupantekijäisiksi" muutaman kympin elatusvelvollisuusvähennyksen jota perhe ei saa vaikka yhtälailla ovat elatusvelvollisia lapsistaan...
Tässä tilanteessahan perheen talouden kannalta järkevin vaihtoehto tuntuu olevan avioero - varsinkin jos toisen osapuolen kuukausiansiot johtavat ns. nollatukipäätökseen.
Työtön osapuoli muuttaa vuokra-asuntoon jonka jälkeen hän saa taas täyttä työmarkkinatukea ja hakee luonnollisesti sen päälle myös asumistukea (jota ei perhe aiemmin ole saanut).
Onko tässä nyt sitten mitään järkeä?
Moinen temppu johtaa yhteiskunnan kannalta vielä "kalliimpaan" tilanteeseen ja asuntomarkkinoilta katoaa yksi asunto.
Eikä tuo nyt kovin vakuuttavaa perhepolitiikkaakaan ole - semminkin kun tuon "avioeron" jälkeen toinen aikuisista voi verotuksessaan tehdä vielä "kaupantekijäisiksi" muutaman kympin elatusvelvollisuusvähennyksen jota perhe ei saa vaikka yhtälailla ovat elatusvelvollisia lapsistaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tätä tämän yhteiskunnan asiat saavat aikaiseksi. Tiedän muutaman perheen jotka virallisesti asuvat erikseen juuri toimeentulovaikeuksien takia. Totuus vaan on että silloin tulee toimeen mutta muuten se on vaikeaa. Tuet jopa kannustavat tällöisiin ratkaisuihin, niin se vaan on. Minäkään en asu lapsieni isän kanssa juuri näistä syistä, ei ole varaa.
Entäpä jos tämä "eronnut" aviopari asuisi jatkossakin saman katon alla, mutta toinen olisi kirjoilla "entisessä yhteisessä kodissa" jatkossa ihan dokumentoidulla alivuokralaissopimuksella?
Ei varmaan kauaa menisi kun joku siihen puuttuisi...
Väärinhän se on kun köyhä "kikkailee" talousasioiden kanssa, vaikka menisi kuinka lain kirjaimen mukaan - siinä taas ei ole mitään väärää kun jättiyritykset ja rikkaat harrastaa "verosuunnittelua" jne.
Ymmärrän erittäin hyvin aloittajan tilannetta, sillä itsekin olen ollut tällä tarveharkinnaisella työmarkkinatuella työttömänä ollessani viimeiset monet vuodet, ja puolisoni tulojen vuoksi en ole saannut yhtään mitään.
Joskus ajattelin, että jospa avioeroaisi, kun lapsemme olivat vielä pieniä, mutta nyt lapsemme ovat jo lähteneet pesästä. Itse olen periaatteesta pysytellyt työttömänä juurikin tuon täysin epäoikeuden mukaisen tarveharkinnaisen työmarkkinatuki-pykälän vuoksi, mitä nyt jollain kursseilla olen välillä ollut ihan vaan ajankuluksi ja saannut silloin koulutuspäivärahaa kulukorvauksin, joihin eivät puolison tulot ole vaikuttaneet, mutta töitä en ole hakenut enää vuosiin, ja ihan periaatteesta, koska haluan nähdä tän pelin ihan loppuun, ja kohta täyttelenkin jo 55 vuotta, niin sen jälkeen eivät puolisoni tulot enää vaikuta työmarkkinatukeeni, joten mielenkiinnolla odottelen tuon maagisen ikärajan täyttymistä jne.
Niinpä.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomen somaleilla moniavioisia liittoja/1135252005119