Syöpäpotilaan kipulääkitys!

Äidillesi on sattunut kohdalle ynseä hoitaja, ei siihen varmaan sen kummosempaa syytä ole. Usein vanhempien ihmisten lapset valittavat, kuinka niiden vanhempia pidetään hirveässä "lääkehöyryssä" viimeiset ajat... se voi olla taustalla tähän lääkityksen panttaamiseen.

Lääkärillehän tuosta asiasta pitäisi ilmoittaa. Ei kenenkään kuuluisi olla tuskissaan kipujen vuoksi.

Sairaanhoito jne. on julmaa bisnestä. Ei siinä vissiin paljon ihmisten kivut paina. Yök :((((

Sairaalassa on sellainen osasto tai henkilö joka hoitaa asioita potilaiden puolesta muistaakseni joku potilasturva tai vastaava. Itseltäni hukkasivat syövän yhteydessä kuvat ja en päässyt leikkaukseen ilman kuvia. soitto sinne ja asioihin pistettiin vauhtia ja kutsu leikkaukseen tuli heti.

Älä pura mieltäsi täällä se ei auta äitiäsi vaan valita sairaalassa yhä ylemmäs kunnes asia hoidetaan. äidilläsi ei ole voimia sinun täytyy taistella..

Juu tälläistä tämä on minun omaiselleni annetaan taas sellaiset höyryt välillä että on varmasti hiljaa ja nukkuu pois jaloista. Sittenkun kysellään että mitäs lääkkeitä on nyt vaihdettu on vastaus lääkkeet ovat samat.Joka sairaalassa on potilasasiamies mutta on kokemusta en minä ainakaan ottaisi sinne yhteyttä.Hoitavaan lääkäriin kannattaa olla yhteydessä niin jos siihenkään.

Olen ostanut omaiselleni kotihoidossa kun oli reseptillä ½lit morfiini pullon eikä se maksanut montaakaan euroa joten ei ole kallista.Ja ei joka paikassa saa samanlaista hoitoa ja ei kaikki potilaatkaan ole samanlaisia vaikka sairastavat syöpää.Kun alkaaa olemaan tuosta hoitajista pulaa on oltava tyytyväinen että vielä saadaan jonkinmoista hoitoa.

Edellä olevat viestit ovat yksi näkemys tai kokemus. Vaikuttaa siltä, että osa viesteistä on vain "huvikseen" kirjoitettuja, vailla tietoa tai käsitystä asioista. Maailmaan mahtuu monenlaista. Yksittäisen ihmisen kokemus ei ole sama kuin yleinen käytäntö tai totuus, se on syytä muistaa. Syöpäpotilaan kivut ovat vaikeita hoitaa. Mutta mitä sanovat omaiset, jos/kun kivut kyllä saadaan pois riittävän suurella ja pitkaaikaisella morfiinilääkityksellä, mutta samalla se nopeuttaa kuolemaa. Kappas vaan, sitten ollaan tekemässä syytettä hoitovirheestä - suo siellä, vetelä täällä. Niin, ja aina ei kipuja saada pois, tehtiin mitä hyvänsä. Elämä on semmoista.

Tännehän on tullutkin monta vastausta... Äitini on hyvin sitkistä tekoa eikä millään halua ottaa sellaista lääkitystä mikä vie lopullisesti sänkyyn ja toimintakyvyttömäksi sillä se veisi lopullisesti taistelutahdon. Vielä ei ole hänen mielestään sen aika... Hän lopetti nyt kokonaan suunkautta otettavan kipulääkityksen kun vatsa ei enää kestä sitä ja sinnittelee nyt pelkällä kipulaastarilla. Hammasta purren hän nousee joka päivä sängystä ylös ja "touhuaa" mitä suinkin pystyy... ei kyllä enää paljoa. Kivut on nimittäin tosi kovat! En hirveästi pysty puuttumaan hänen asioihinsa, vielä, kun hän haluaa käydä tämän projektinsa jotenkin yksin... Tietysti sitten kun tilanne alkaa olla niin paha ettei hän enää itse pysty auttamaan itseään niin asioihin on puututtava. Sitähän minä yritin siellä sairaalassakin muttei se auttanut yhtään mitään! Äiti on päättänyt ettei enää sairaalaan mene ruikuttamaan tuon kokemuksen jälkeen kun näki ettei sieltäkään apua saa kun tuskissan hakeutui sinne! Kunnioitan hänen omaa tahtoaan ja toimiaan niin paljon enkä halua minkäänlaisia riitoja enää hänen kanssaan. Totta kai minä saan asiasta "ruikuttaa" täällä jos haluan sillä pahempi se on sisällään pitää tämäkin tuska. Opitte sen kyllä itsekin vielä kantapään kautta kun sen aika tulee... Ei muuta, hyvää talven jatkoa kaikille kaikesta huolimatta ja suotakoon kaikille rauha surutyöhön

Tsemppiä Sinulle ja äidillesi!

Äitisi kuitenkin kuulostaa olevan vielä kohtalaisen kivuton. Anteeksi, että sanon näin, mutta oman isäni kuolinkamppailua seuratessani nuo äitisi kivut eivät vielä kuulosta kovin pahoilta. Hän pystyy kerran nousemaan ylös ja jopa "touhuamaan".

Oma isäni menetti täysin oman kehonsa hallinnan viimeisinä aikoinaan. Kivut olivat niin sietämättömät. Mikään paikka ei toiminut, häneltä lähti äänikin jatkuvan läähättämisen ja huutamisen takia. Vahvaa morfiinia tiputettiin, muttei tuntunut auttavan. Lopulta hänet lähes nukutettin valveen ja unen rajamaille ja hän näytti olevan kivuton. Silti niitä irvistyksiä ja nykäyksiä tuli silloin tällöin, kommunikoimaan hän ei enää loppuvaiheessa pystynyt millään tavoin. Onneksi pääsi haudan lepoon :(

Eli kipuja ei aina pystytä edes poistamaan, vaikka miten yritetään. Tai sitten äitisi jonkinlaista toimintakykyä pyritään pitämään yllä eikä häntä vielä dumpata täyteen myrkkyjä. Kipulääkkeet kun saattaa sitten aiheuttaa kaikenlaisia sivuoireita, joskus miettii, että ojasta allikkoonko vain mennään. Mutta ihmelääkettä ei ole, valitettavasti.

Näinhän se on että kun niitä kipulääkkeitä annetaan niin tuleehan sitten nämä sivuoireet Kumpi sitten on parempi?Minun omaisellani on myös koitettu kaikenlaista mutta kun on olemassa tuo pykälä ettei omainen voi paljoa asiaa auttaa potillaan omaa tahtoa kunnioitetaan.